Happy New Year everyone!
maanantai 31. joulukuuta 2012
sunnuntai 30. joulukuuta 2012
Tavoitteitako? Ja vähän vuotta pakettiin.
Melkein kaikilla koiraharrastajilla tuntuu olevan aina vuoden viimeinen blogiteksti tavoitepohdiskelua. Josko mullakin, vaikka tavoitteelliseksi harrastajaksi en tunnustaudukaan... Nyt kun ulkona on hämärin päivä pitkään aikaan (se siitä valokuvauksesta) ja koirat ovat leikittäneet itsensä väsyksiin lumitöissä, voi vähän mietiskellä mitä sitä oikein tahtoisi ensi vuonna tehdä.
Tuutikille toivon vain pitkää ikää, kestäviä polvia ja emännälle uskallusta vihdoin kohtuleikkaukseen valeraskauksien vuoksi. Lisäksi silmät pitää peilata ajan tasalle heti vuoden alusta.
Raun kanssa toivottavasti puuhailen edelleen ahkerasti kaikkea pientä ja kivaa. Aina välillä iskee houkutus agilityn aloittamiseen, mutta jotenkin takaraivossa on tuo lonkkatulos & bc:mäinen luonne -yhdistelmän hankaluus. Saisko siitä opetettua epärotutyypillisen agilitaajan? (Jos sarkasmia ei saa tästä luettua, täsmennettäköön että kyseessä on tosiaan heitto. Bc:stä ei kovin hidasta ja laajakäännöksistä agikoiraa taida ihan helpolla saada, varsinkin kun vielä seuraa tämän neidin sisarusten edesottamuksia agilityn saralla...) Puuhastelulupauksiin kuuluu muutaman jäljen ajaminen ensi kesänä, kun se on niin sopivaa touhua tuolle hippulalle. Toivon myös, että Rau pysyy kaikin puolin yhtä terveenä kuin se on tähän asti ollut. Melkein tekisi mieli napata siitä uudetkin lonkkakuvat, niin näkisi vaikuttaako lihaskunnon muuttuminen tiiviyteen.
Muksiksen kanssa tavoittelen yhtä puuhakasta uutta vuotta kuin tämä vuosi on ollut. En aseta mitään kisatavoitteita ensi vuodelle, mutta toivoisin saavani vuoden aikana rakennettua itselleni kisavalmiin agikoiran. (Tokosta en rohkene mainita mitään, kun ei voi tietää miten oma into säilyy. Mutta lupaan harrastaa tokoakin! ;) ) Lisäksi käyn läpivalaisemassa kesällä kakaran (lonkat, kyynärät, polvet) ja tammikuussa lähtee verinäyte DLA-kartoitukseen. Tavoitteeksi voisi tietenkin asettaa myös muutaman sentin kasvamisen, niin ei olisi ihan niin tirppana pikkumaksi kasvamassa.
Itse toivon valmistuvani, eikun valmistun (!) ja teen A-kurssitutkinnon huilusta kunnialla. Sen jälkeen suurensuuri toivomus saada lisää oman alan töitä, ja lisää opiskelua (toivomus päästä kevään hausta maisteriohjelmaan ja saada noita hallinnollisia rustattua kasaan). Olisi myös aivan mahtavaa tykätä työstään yhtä paljon kuin tähän asti, mutta miksipäs ei, kun opettaminen on kovin mukavaa.
Ensi vuodesta taitaa tulla ensimmäinen vuosi sitten agilisenssiajan alkamisen, kun en tule mitä todennäköisimmin moista hankkimaan, mutta toivottavasti pääsen jatkossakin vetämään agilitytreenejä muille samalla tavoin kuin nyt syksyn aikana.
---
Enpä näemmä osaa kovin tavoitteellinen olla edelleenkään, mutta silti voin hyvin kuvitella, että ensi vuonna tähän aikaan ei välttämättä jokainen edellä mainituista tavoitteista olekaan toteutunut. Toivotaan silti, että tärkeimmät pysyisivät: terveet koirat ja virallisestikin pätevä emäntä. ;)
Mie keskityn nyt jännittämään toivottavasti koirilta huomaamattomasti Muksiksen ekaa pommituspäivää... Toivotaan, että yhtä hyvä tuuri jatkuu koirieni suhteen paukkuvarmuuden suhteen, yhtään ilotulituksista tuon taivaallista välittävää koiraa kun ei taloudessa ole vielä ollut. Kopkop.
---
Jos en saa aikaiseksi kirjoiteltua erikseen uuden vuoden toivotuksia: ihan jokaiselle hyvää ja entistä parempaa, vilkkaampaa ja toimeliaampaa vuotta 2013! Erityistoivotukset Quasi A- ja B-pentueille ja Jazz S-pentueelle, eli Tuutikin lapsukaisille. Kuulumisia ja kuvia toivotaan aina kaikista kasvateista!
---
Muoks!
Tämän vuodenkin voisi tietty laittaa pakettiin. (Opettajana tuppaa ajattelemaan vuosia enempi lukuvuosina kuin kalenterivuotena, katsotaan kuinka onnistun kalenterivuosiajattelussa.)
Suurin ihanin asia oli vihdoin saada uusi perheenjäsen ihan suunnitelmallisesti talouteen. Olen niin monta pentuetta joutunut jättämään sivu suun, elämäntilanteen vuoksi (kun tahdoin, että tuleva pentu tulisi myös harrastusten suhteen otolliseen aikaan). Rodun vaihtokin osui kohdalle, kun bc-pentuetta ei vaan tahtonut sopivaa löytyä nyt kun aika oli paras pennun kasvattamiselle.
Tähän mennessä en ole hetkeäkään katunut (oikeasti, ei liioitellen) tuon pyrrikakaran saapumista taloon. Aivan mainio tyyppi kaikin puolin, hurjasti kiitoksia Jaanalle edelleen Muksiksesta! Tänä vuonna tuli kahdeksan vuotta siitä, kun minulla on viimeksi ollut pentu talossa.
Tuutikin polvileikkauksesta toivuttiin, ja se vaikuttaisi olevan ihan ok kaikin puolin nyt. Raun sopeutuminen tähän laumaan on, jos niin voi sanoa, valmis. Enää ei tarvitse hötkyillä mihinkään suuntaan, ja omastakin mielestä tuo on ihan täysivaltainen perheenjäsen. Lisäksi Rausta tuli maailman paras isosisko Muksikselle kertaheitolla, löysi mokoma elämäntehtävänsä siitä. Ilahduttavaa on toki myös, että Raun takapää on vahvistunut hyvin, se mm. peruuttaa erittäin hyvin ja lihaksisto on aivan eri mallilla kuin aiemmin, kun saimme fyssarilta aikanaan ohjeet remmilenkkeilyyn ja muuhun lihaskunnon parantamiseen.
On ollut makiaa myös loppupuolella vuotta päästä vähän koiraharrastuksiin pitkän hiljaisen kauden jälkeen kiinni. Tikin kanssa nyt ollaan puolihuvikseen rallailtu agiratoja polvileikkaukseen saakka, mutta senkin koulutus agilityyn on ollut vähintäänkin puutteellista ajanpuutteen takia. (Ei puutteellista tokikaan esim. turvallisuusmielessä, vaan luokannousumahdollisuuksien ja rutiinin vahvuuden puolesta...) Muksis on ollut erinomaisen mun käteen sopiva harrastusotuksen alku, ja samalla olen intoutunut tuota pehmoeläintä, Rauta, vähän koulimaan.
Syksyllä lähipiiri jo nimesi minut eräjormaksi, kun niin innolla kipusin erinäisille vaaroille ja tuntureille. Ehdottomasti maininnan arvoinen asia kaikki kiertelyt ympäri kaunista Suome(n Lappi)a, jonkunmoisen omista koirista muodostetun kokoonpanon kanssa, mahdollisesti muilla koiramaisilla tuttavilla varustettuina.
Koiraharrastukset ovat olleet täysin talkoilua Muksiksen tuloon saakka, Saariselkä kauimpana talkoilukohteena. Mutta olipa siellä todella mukavaa poiketa, vaikka sattuikin juuri sopivasti hyvin raskaiden kesätöiden kanssa päällekäin. Ensi kesänä taas pöytäkirjanpitoon toivottavasti - ja koirat mukana, joskaan eivät kisaamassa.
Koska kyseessä on koirablogi, en sen kummemmin tiivistä siviilielämää tänne, mutta muutoksia on ollut vuoden varrella niin positiivisessa kuin negatiivisessakin merkityksessä. Varsin normaali vuosi siis, vaa'ankieli tosin tuon Muksiksenkin vuoksi painuu pitkälti positiiviselle suunnalle.
Kasvatit ovat päteneet ihan mahtavasti. Bortsupentueessa suurin osa pennuista on noussut agilityssa ylempiin luokkiin ja kaikilla taitaa mennä aika mainiosti koiriensa kanssa. Heelerpentueessa on tehty näyttelydebyytti ja harrastettu agilitya. Todella mukava juttu oli Karu-sijoitusneitokaisen muutto tänne pohjoiseen, sitä on tullut nähtyä hyvin paljon. Kiiiiiiitos kaikille kasvatinomistajille aktiivisuudestanne, ja eritoten hyvistä kodeista koirille!
Kasvatusrintamalla ei ole mitään suunnitelmia. Bordercolliepuolella mulla ei ole edes koiraa, jota voisi kuvitella jalostukseen, heelerpuolella pitää tehdä paljon ajatustyötä mikäli meinaa sijoituskoiraa jalostukseen käyttää. Antaa asioiden edetä painollaan.
Tuutikille toivon vain pitkää ikää, kestäviä polvia ja emännälle uskallusta vihdoin kohtuleikkaukseen valeraskauksien vuoksi. Lisäksi silmät pitää peilata ajan tasalle heti vuoden alusta.
Raun kanssa toivottavasti puuhailen edelleen ahkerasti kaikkea pientä ja kivaa. Aina välillä iskee houkutus agilityn aloittamiseen, mutta jotenkin takaraivossa on tuo lonkkatulos & bc:mäinen luonne -yhdistelmän hankaluus. Saisko siitä opetettua epärotutyypillisen agilitaajan? (Jos sarkasmia ei saa tästä luettua, täsmennettäköön että kyseessä on tosiaan heitto. Bc:stä ei kovin hidasta ja laajakäännöksistä agikoiraa taida ihan helpolla saada, varsinkin kun vielä seuraa tämän neidin sisarusten edesottamuksia agilityn saralla...) Puuhastelulupauksiin kuuluu muutaman jäljen ajaminen ensi kesänä, kun se on niin sopivaa touhua tuolle hippulalle. Toivon myös, että Rau pysyy kaikin puolin yhtä terveenä kuin se on tähän asti ollut. Melkein tekisi mieli napata siitä uudetkin lonkkakuvat, niin näkisi vaikuttaako lihaskunnon muuttuminen tiiviyteen.
Muksiksen kanssa tavoittelen yhtä puuhakasta uutta vuotta kuin tämä vuosi on ollut. En aseta mitään kisatavoitteita ensi vuodelle, mutta toivoisin saavani vuoden aikana rakennettua itselleni kisavalmiin agikoiran. (Tokosta en rohkene mainita mitään, kun ei voi tietää miten oma into säilyy. Mutta lupaan harrastaa tokoakin! ;) ) Lisäksi käyn läpivalaisemassa kesällä kakaran (lonkat, kyynärät, polvet) ja tammikuussa lähtee verinäyte DLA-kartoitukseen. Tavoitteeksi voisi tietenkin asettaa myös muutaman sentin kasvamisen, niin ei olisi ihan niin tirppana pikkumaksi kasvamassa.
 |
| Hyvin mahtuu pyrri syliin |
Itse toivon valmistuvani, eikun valmistun (!) ja teen A-kurssitutkinnon huilusta kunnialla. Sen jälkeen suurensuuri toivomus saada lisää oman alan töitä, ja lisää opiskelua (toivomus päästä kevään hausta maisteriohjelmaan ja saada noita hallinnollisia rustattua kasaan). Olisi myös aivan mahtavaa tykätä työstään yhtä paljon kuin tähän asti, mutta miksipäs ei, kun opettaminen on kovin mukavaa.
Ensi vuodesta taitaa tulla ensimmäinen vuosi sitten agilisenssiajan alkamisen, kun en tule mitä todennäköisimmin moista hankkimaan, mutta toivottavasti pääsen jatkossakin vetämään agilitytreenejä muille samalla tavoin kuin nyt syksyn aikana.
---
Enpä näemmä osaa kovin tavoitteellinen olla edelleenkään, mutta silti voin hyvin kuvitella, että ensi vuonna tähän aikaan ei välttämättä jokainen edellä mainituista tavoitteista olekaan toteutunut. Toivotaan silti, että tärkeimmät pysyisivät: terveet koirat ja virallisestikin pätevä emäntä. ;)
Mie keskityn nyt jännittämään toivottavasti koirilta huomaamattomasti Muksiksen ekaa pommituspäivää... Toivotaan, että yhtä hyvä tuuri jatkuu koirieni suhteen paukkuvarmuuden suhteen, yhtään ilotulituksista tuon taivaallista välittävää koiraa kun ei taloudessa ole vielä ollut. Kopkop.
---
Jos en saa aikaiseksi kirjoiteltua erikseen uuden vuoden toivotuksia: ihan jokaiselle hyvää ja entistä parempaa, vilkkaampaa ja toimeliaampaa vuotta 2013! Erityistoivotukset Quasi A- ja B-pentueille ja Jazz S-pentueelle, eli Tuutikin lapsukaisille. Kuulumisia ja kuvia toivotaan aina kaikista kasvateista!
---
 |
| Muksis tähyilee tulevaan, alla mie enempi pohdin mennyttä... |
Muoks!
Tämän vuodenkin voisi tietty laittaa pakettiin. (Opettajana tuppaa ajattelemaan vuosia enempi lukuvuosina kuin kalenterivuotena, katsotaan kuinka onnistun kalenterivuosiajattelussa.)
Suurin ihanin asia oli vihdoin saada uusi perheenjäsen ihan suunnitelmallisesti talouteen. Olen niin monta pentuetta joutunut jättämään sivu suun, elämäntilanteen vuoksi (kun tahdoin, että tuleva pentu tulisi myös harrastusten suhteen otolliseen aikaan). Rodun vaihtokin osui kohdalle, kun bc-pentuetta ei vaan tahtonut sopivaa löytyä nyt kun aika oli paras pennun kasvattamiselle.
Tähän mennessä en ole hetkeäkään katunut (oikeasti, ei liioitellen) tuon pyrrikakaran saapumista taloon. Aivan mainio tyyppi kaikin puolin, hurjasti kiitoksia Jaanalle edelleen Muksiksesta! Tänä vuonna tuli kahdeksan vuotta siitä, kun minulla on viimeksi ollut pentu talossa.
Tuutikin polvileikkauksesta toivuttiin, ja se vaikuttaisi olevan ihan ok kaikin puolin nyt. Raun sopeutuminen tähän laumaan on, jos niin voi sanoa, valmis. Enää ei tarvitse hötkyillä mihinkään suuntaan, ja omastakin mielestä tuo on ihan täysivaltainen perheenjäsen. Lisäksi Rausta tuli maailman paras isosisko Muksikselle kertaheitolla, löysi mokoma elämäntehtävänsä siitä. Ilahduttavaa on toki myös, että Raun takapää on vahvistunut hyvin, se mm. peruuttaa erittäin hyvin ja lihaksisto on aivan eri mallilla kuin aiemmin, kun saimme fyssarilta aikanaan ohjeet remmilenkkeilyyn ja muuhun lihaskunnon parantamiseen.
On ollut makiaa myös loppupuolella vuotta päästä vähän koiraharrastuksiin pitkän hiljaisen kauden jälkeen kiinni. Tikin kanssa nyt ollaan puolihuvikseen rallailtu agiratoja polvileikkaukseen saakka, mutta senkin koulutus agilityyn on ollut vähintäänkin puutteellista ajanpuutteen takia. (Ei puutteellista tokikaan esim. turvallisuusmielessä, vaan luokannousumahdollisuuksien ja rutiinin vahvuuden puolesta...) Muksis on ollut erinomaisen mun käteen sopiva harrastusotuksen alku, ja samalla olen intoutunut tuota pehmoeläintä, Rauta, vähän koulimaan.
Syksyllä lähipiiri jo nimesi minut eräjormaksi, kun niin innolla kipusin erinäisille vaaroille ja tuntureille. Ehdottomasti maininnan arvoinen asia kaikki kiertelyt ympäri kaunista Suome(n Lappi)a, jonkunmoisen omista koirista muodostetun kokoonpanon kanssa, mahdollisesti muilla koiramaisilla tuttavilla varustettuina.
Koiraharrastukset ovat olleet täysin talkoilua Muksiksen tuloon saakka, Saariselkä kauimpana talkoilukohteena. Mutta olipa siellä todella mukavaa poiketa, vaikka sattuikin juuri sopivasti hyvin raskaiden kesätöiden kanssa päällekäin. Ensi kesänä taas pöytäkirjanpitoon toivottavasti - ja koirat mukana, joskaan eivät kisaamassa.
Koska kyseessä on koirablogi, en sen kummemmin tiivistä siviilielämää tänne, mutta muutoksia on ollut vuoden varrella niin positiivisessa kuin negatiivisessakin merkityksessä. Varsin normaali vuosi siis, vaa'ankieli tosin tuon Muksiksenkin vuoksi painuu pitkälti positiiviselle suunnalle.
Kasvatit ovat päteneet ihan mahtavasti. Bortsupentueessa suurin osa pennuista on noussut agilityssa ylempiin luokkiin ja kaikilla taitaa mennä aika mainiosti koiriensa kanssa. Heelerpentueessa on tehty näyttelydebyytti ja harrastettu agilitya. Todella mukava juttu oli Karu-sijoitusneitokaisen muutto tänne pohjoiseen, sitä on tullut nähtyä hyvin paljon. Kiiiiiiitos kaikille kasvatinomistajille aktiivisuudestanne, ja eritoten hyvistä kodeista koirille!
Kasvatusrintamalla ei ole mitään suunnitelmia. Bordercolliepuolella mulla ei ole edes koiraa, jota voisi kuvitella jalostukseen, heelerpuolella pitää tehdä paljon ajatustyötä mikäli meinaa sijoituskoiraa jalostukseen käyttää. Antaa asioiden edetä painollaan.
lauantai 29. joulukuuta 2012
Lomalaiskottelua
 |
| Kurkkijat |
 | ||||
| Vampyyrijoulu |
Tuntuisi, että koirilla ei ole enää mitään nenäpunkkioireita. Strongholdit siis ilmeisestikin auttoivat.
 |
| Mummokoiran jouluaattoa |
Niin. Mitään treenikuulumisia ei ole siis tältä erää. Onneksi lomaa on vielä viikon verran, ehtinemme vielä treenailemaankin.
 |
| Vähän on vähän valoa edelleen |
Josko huomenna pääsisi kameran kanssa ulkoilemaan!
 |
| Joululoman koko kuva: uneliaita koiria ja lukeva emäntä |
maanantai 24. joulukuuta 2012
Hyvää Joulua!
Oikein rauhaisaa, mukavaa ja parasta joulua ihan kaikille!
Happy Holidays everyone!
(Ps. Täällä ei ole pissatulehdusta eikä muitakaan maailmanlopun vitsauksia. Sain uuden salaman kameraan ja nyt joululoman ajan mulla on käytössä toimiva tietokone - toivottavasti siis pääsen päivittelemään blogia vähän paremmin nyt loman aikana. :) )
Happy Holidays everyone!
(Ps. Täällä ei ole pissatulehdusta eikä muitakaan maailmanlopun vitsauksia. Sain uuden salaman kameraan ja nyt joululoman ajan mulla on käytössä toimiva tietokone - toivottavasti siis pääsen päivittelemään blogia vähän paremmin nyt loman aikana. :) )
torstai 20. joulukuuta 2012
Pikkumaksi tokoilee
Mittasin tänään pennun tarkoituksella vähän liioitellen. Mittanauha näytti merkin kohdalla korkeutta 43-43,5 cm. Eli vaikka vähän liioittelin, eiköhän mulla ole tuossa odotusten mukaisesti aika pieni maksi toivottavasti vielä vähän kasvamassakin. :)
Tänään oli viimeinen työpäivä tälle vuodelle. Sen kunniaksi muistelimme tunnaria vähäsen. Alkaa jo sujumaan jollakin tavoin. Seuraavana pitää rohjeta ottaa makupalaton haistelu, nyt on vielä kirpun kokoinen juustonokare kapulan alla. Mulle tuottaa tuskaa näissä rauhallisen mielentilan liikkeissä palkata oikea-aikaisesti pentua, jotenkin omatkin liikkeet jähmettyy turhan usein. http://youtu.be/_uBVkbxi4dE
Sen lisäksi teimme seisomista eri kulmista (luulin häivyttäneeni käsimerkin, väärässä olin...) ja paikkaistumista. Paikkaistumisessakin piti ekana vähän muistutella Muksista, että käsi voi liikkua ja silti pysytään tattina paikoillaan, mutta nopeasti hoksasi homman jujun. Matkaa on vaan 3-5m, mutta voin kääntää selkäni ja pysähtyä ennen kun palaan palkkaamaan. Käytän agikäskyä "odota" paikallaanpysymisessä, katsotaan koska joudun muuttamaan tokoon toisen käskyn (= agissa kierrokset nousee tarpeeksi...)
Mut on tuo lunki tyyppi. Itsekseen ei kierrostele: edelleen vaan toisien koirien haukkuminen saa pennun korkkiruuviksi. Muksis on muuten alkanut loikkimaan kovin länderimäisesti olkapään tasolle tasajalkaa... Pitäisköhän ottaa joululoman projektiksi syliin hyppääminen? Muutenkin se on aikamoinen loikkapomppueläin. Mutta töitä tehdässä toistaiseksi aivan ihana - eli juuri sellainen kuin kuuluu ollakin. Keskittymiskykyinen riekkuiita.
Rau on ollut vähän turhan kiinnostunut Muksiksen takapuolesta, ja niinpä tänään meni pissanäyte ell:lle. Katsotaan kuinka monta vitsausta saadaan kerättyä vuoden loppuun! Raulla itsellään on kutiavahko karvaton paikka toisessa suupielessä. Nyt olenkin arponut mikä punkki valittaisiin diagnoosiksi: sikari-, nenä-, syyhy- vai hilsepunkki? ;) Eiköhän tässä selvitä, huomenna konsultoin vielä ell:ä mitä tässä tehtäis. Tuutikki on täysin oireeton kaikesta, joten kovin kummoisesta ei liene kysymys.
Ah, ihanaa, loma! Josko saisi valokuvailtuakin, vaikka valon määrä onkin vähäisin juuri nyt.
Tänään oli viimeinen työpäivä tälle vuodelle. Sen kunniaksi muistelimme tunnaria vähäsen. Alkaa jo sujumaan jollakin tavoin. Seuraavana pitää rohjeta ottaa makupalaton haistelu, nyt on vielä kirpun kokoinen juustonokare kapulan alla. Mulle tuottaa tuskaa näissä rauhallisen mielentilan liikkeissä palkata oikea-aikaisesti pentua, jotenkin omatkin liikkeet jähmettyy turhan usein. http://youtu.be/_uBVkbxi4dE
Sen lisäksi teimme seisomista eri kulmista (luulin häivyttäneeni käsimerkin, väärässä olin...) ja paikkaistumista. Paikkaistumisessakin piti ekana vähän muistutella Muksista, että käsi voi liikkua ja silti pysytään tattina paikoillaan, mutta nopeasti hoksasi homman jujun. Matkaa on vaan 3-5m, mutta voin kääntää selkäni ja pysähtyä ennen kun palaan palkkaamaan. Käytän agikäskyä "odota" paikallaanpysymisessä, katsotaan koska joudun muuttamaan tokoon toisen käskyn (= agissa kierrokset nousee tarpeeksi...)
Mut on tuo lunki tyyppi. Itsekseen ei kierrostele: edelleen vaan toisien koirien haukkuminen saa pennun korkkiruuviksi. Muksis on muuten alkanut loikkimaan kovin länderimäisesti olkapään tasolle tasajalkaa... Pitäisköhän ottaa joululoman projektiksi syliin hyppääminen? Muutenkin se on aikamoinen loikkapomppueläin. Mutta töitä tehdässä toistaiseksi aivan ihana - eli juuri sellainen kuin kuuluu ollakin. Keskittymiskykyinen riekkuiita.
Rau on ollut vähän turhan kiinnostunut Muksiksen takapuolesta, ja niinpä tänään meni pissanäyte ell:lle. Katsotaan kuinka monta vitsausta saadaan kerättyä vuoden loppuun! Raulla itsellään on kutiavahko karvaton paikka toisessa suupielessä. Nyt olenkin arponut mikä punkki valittaisiin diagnoosiksi: sikari-, nenä-, syyhy- vai hilsepunkki? ;) Eiköhän tässä selvitä, huomenna konsultoin vielä ell:ä mitä tässä tehtäis. Tuutikki on täysin oireeton kaikesta, joten kovin kummoisesta ei liene kysymys.
Ah, ihanaa, loma! Josko saisi valokuvailtuakin, vaikka valon määrä onkin vähäisin juuri nyt.
torstai 13. joulukuuta 2012
Tunnarin alkeet puolivuotiaalle
Jahas - älä paina vahingossa "ota kuva" namiskaa ja sitten "kumoa": löytyi syy edellisen blogitekstin katoamiseen, ja sama kävi juuri äsken. Kuinka ärrrrsyttävää.
Muksis täytti eilen puoli vuotta, tuntuupa kummalliselta että se on vasta niin nuori, kun on sujahtanut eloon matkaan vallan mainiosti. Pikkupuuhka, jonka kanssa on kauhean hauskaa tehdä hommia ja joka nyt nukkuu tuossa kerällä aamupäiväunilla. :)
Mutta tärkein päivitys: me tehtiin viimein tunnarin alkeet! Oli tarkoitus ottaa videollekin, mutta typerä puhelin päätti olla huomioimatta että tyhjensin valokuvia muistista ja sanoi jotta tallennustila täynnä... Meni oikein mallikkaasti, parasta onnistuneen harjoituksen lisäksi oli, että sain pidettyä pennulla rauhallisen mielentilan, eikä se kauhukuvien mukaisesti rynnännyt keskelle tilannetta pyykkipojat (meidän tunnarikapulat) lennellen. ;) Oman intonsa tähän asiaan antoi se, että me saadaan aloittaa noutamisen harjoittelu vasta kun tunnarin alkeet on hallussa. ("Saadaan" on ihan korrekti ilmaus; en varppina lähde sooloilemaan saati käyttämään omia aivojani tokojuttujen opettelussa, kun olen niin noviisi ja mulla on ollut tasan yksi tokossa kisannut koira joka lähinnä huvitti ihmisiä saamalla hillittömän kiljumiskohtauksen hypyllä - vihdoin pääsee tekemään jotain oikeaa! Armas edesmennyt Nyytiäinen siis.) Noutamistreenin alkua odottelen innolla, kun Muksis tykkää niin paljon pitää kaikenlaisia esineitä suussaan. Tunnaritreenin jälkeen onnistuin jättämään oman pyykkipojan tarpeeksi alas pennun saataville, ja hetken kuluttua se tulikin häntä hulluna vispaten mun luo kapula suussa. ;) (Nyt on omakin pyykkipoika treeniliivin taskussa jemmassa.)
Me ollaan tehty vain tokojuttuja, kun omilla koirilla on nenäpunkit, eikä hallille asiaa. (Strongholdit niskassa, toivottavasti auttavat niin ei tarvi monella eri valmisteella myrkyttää koiria.) Muutenkin hallilla kiertää tyypilliseen talvitapaan kaikki vitsaukset juuri nyt, olisimme joka tapauksessa pitäneet jonkun aikaa harkkataukoa: yhden vanhenevan koiran ja pennun kanssa en vasiten hae kennelyskää riesaksi. Tylsää silti, agilitya olisi kuitenkin helpompi tehdä esteillä, ja toisaalta Muksis alkaa olla siinä iässä että häiriötreeni on vähintäänkin tarpeellista.
Raulla on takatassut halkeilleet ekan kerran elämänsä aikana. Pitää seurailla mihin tilanne menee, syytä en osaa edes arvailla kun koko koiralauma on ollut lohiöljykuurilla pakkastenkin vuoksi ja toisaalta minkäänlaisia tassuongelmia ei ollut viime talvenkaan hirmupakkasilla.
Ja jos jotain negatiivista vielä keksisi, niin pennulla on vatsa sekaisin. Mitään uutta se ei ole ruuassaan saanut, ainoa muutos on ollut pari päivää sitten avattu uusi Orijen-pussi. (Samaa laatua kuin edellisetkin.) Aikuiset koirat ovat ok, eli tarttuvaa (tai tuosta nappulasta johtuvaa) tämä ei varmaankaan ole. Mie olin pari päivää koiratta reissussa - suurin toiveeni on että kyseessä ei olisi stressivatsa ainakaan.
Ruuasta puheen ollen: Tuutikki on vasta vanhemmalla iällä alkanut saamaan raakaakin ruokaa, ja se on maailman sympaattisin vaikkapa rustoluiden syöjä! Onnellisempaa koiraa ei ole kuin tuo pikkukoira saadessaan sellaisen herkun eteensä.
Josko saisin ennen vuoden vaihdetta koneeni huollettua, niin pääsisin kunnolla päivittämään oikeita kuvia ja videoitakin myös blogiin...
Muksis täytti eilen puoli vuotta, tuntuupa kummalliselta että se on vasta niin nuori, kun on sujahtanut eloon matkaan vallan mainiosti. Pikkupuuhka, jonka kanssa on kauhean hauskaa tehdä hommia ja joka nyt nukkuu tuossa kerällä aamupäiväunilla. :)
Mutta tärkein päivitys: me tehtiin viimein tunnarin alkeet! Oli tarkoitus ottaa videollekin, mutta typerä puhelin päätti olla huomioimatta että tyhjensin valokuvia muistista ja sanoi jotta tallennustila täynnä... Meni oikein mallikkaasti, parasta onnistuneen harjoituksen lisäksi oli, että sain pidettyä pennulla rauhallisen mielentilan, eikä se kauhukuvien mukaisesti rynnännyt keskelle tilannetta pyykkipojat (meidän tunnarikapulat) lennellen. ;) Oman intonsa tähän asiaan antoi se, että me saadaan aloittaa noutamisen harjoittelu vasta kun tunnarin alkeet on hallussa. ("Saadaan" on ihan korrekti ilmaus; en varppina lähde sooloilemaan saati käyttämään omia aivojani tokojuttujen opettelussa, kun olen niin noviisi ja mulla on ollut tasan yksi tokossa kisannut koira joka lähinnä huvitti ihmisiä saamalla hillittömän kiljumiskohtauksen hypyllä - vihdoin pääsee tekemään jotain oikeaa! Armas edesmennyt Nyytiäinen siis.) Noutamistreenin alkua odottelen innolla, kun Muksis tykkää niin paljon pitää kaikenlaisia esineitä suussaan. Tunnaritreenin jälkeen onnistuin jättämään oman pyykkipojan tarpeeksi alas pennun saataville, ja hetken kuluttua se tulikin häntä hulluna vispaten mun luo kapula suussa. ;) (Nyt on omakin pyykkipoika treeniliivin taskussa jemmassa.)
Me ollaan tehty vain tokojuttuja, kun omilla koirilla on nenäpunkit, eikä hallille asiaa. (Strongholdit niskassa, toivottavasti auttavat niin ei tarvi monella eri valmisteella myrkyttää koiria.) Muutenkin hallilla kiertää tyypilliseen talvitapaan kaikki vitsaukset juuri nyt, olisimme joka tapauksessa pitäneet jonkun aikaa harkkataukoa: yhden vanhenevan koiran ja pennun kanssa en vasiten hae kennelyskää riesaksi. Tylsää silti, agilitya olisi kuitenkin helpompi tehdä esteillä, ja toisaalta Muksis alkaa olla siinä iässä että häiriötreeni on vähintäänkin tarpeellista.
Raulla on takatassut halkeilleet ekan kerran elämänsä aikana. Pitää seurailla mihin tilanne menee, syytä en osaa edes arvailla kun koko koiralauma on ollut lohiöljykuurilla pakkastenkin vuoksi ja toisaalta minkäänlaisia tassuongelmia ei ollut viime talvenkaan hirmupakkasilla.
Ja jos jotain negatiivista vielä keksisi, niin pennulla on vatsa sekaisin. Mitään uutta se ei ole ruuassaan saanut, ainoa muutos on ollut pari päivää sitten avattu uusi Orijen-pussi. (Samaa laatua kuin edellisetkin.) Aikuiset koirat ovat ok, eli tarttuvaa (tai tuosta nappulasta johtuvaa) tämä ei varmaankaan ole. Mie olin pari päivää koiratta reissussa - suurin toiveeni on että kyseessä ei olisi stressivatsa ainakaan.
Ruuasta puheen ollen: Tuutikki on vasta vanhemmalla iällä alkanut saamaan raakaakin ruokaa, ja se on maailman sympaattisin vaikkapa rustoluiden syöjä! Onnellisempaa koiraa ei ole kuin tuo pikkukoira saadessaan sellaisen herkun eteensä.
Josko saisin ennen vuoden vaihdetta koneeni huollettua, niin pääsisin kunnolla päivittämään oikeita kuvia ja videoitakin myös blogiin...
tiistai 4. joulukuuta 2012
Äääää, hirvittävän pitkä teksti katosi
Kiva tää kännybloggaaminen, kokonainen romaani hukkui yhdellä painalluksella. :( En jaksa enää samoja juttuja kirjoittaa.
Viikon varrella ollaan tokoiltu, agiliidetty, lenkkeilty, riekuttu. Tänään oli agireeneissä kuvaaja, kiitos Ira Alakulpille kuvasta!
Pallon on suolistanut Tuutikki. Alle tunnissa. Kiitos Tikille...
Viikon varrella ollaan tokoiltu, agiliidetty, lenkkeilty, riekuttu. Tänään oli agireeneissä kuvaaja, kiitos Ira Alakulpille kuvasta!
Pallon on suolistanut Tuutikki. Alle tunnissa. Kiitos Tikille...
sunnuntai 25. marraskuuta 2012
Paikalla pysymisen vaikeus
Lievästi kiusallista olla treenaamassa huonosti valmistautuneena. Lisäksi ekan kerran Muksis otti häiriötä muusta porukasta aina välillä, täytyy alkaa kiinnittämään siihen huomiota. Positiivista ehdottomasti on tuon äänettömyys, vaikka sormet meinaa mennä makupalojen mukana ja tekeminen on niin kivaaaa, se on toistaiseksi ollut hiljainen. (Myös agilityssa.)
Sivulletulossa kehoitus ottaa takapakkia, paikka on hyvä, istuminen sivulle ei onnistu.
Seisomista ei oltu treenattu, joten saimme vaan neuvon mennä kotiin opiskelemaan. ;) Valitsimme kuitenkin tavan jo, laitan videopätkää jossain vaiheessa kun ehdin videoimaan. Pari toistoa tehtiin uudesta asiasta, ja kyllä tuo kakara sitten oppii nopeasti!
Onneksi treenien loppuun tuli uutena asiana merkki. Valmistauduin opettamaan sitä ihan läheltä merkkiä tosi huolella ja houkuttelemaan Muksiksen ympäri... ...mutta pentuhan vaan suoritti merkin kyselemättä ihan sillä tavoin kuin tarkoitus olikin. Yllättävän nopeasti miekin tajusin, että kappas, on hyötyä takaakiertojen opettelusta agilityssa. ;) Lisäsimme matkaa pikkuhiljaa ehkä maksimissaan noin viiteen metriin.
Itse en selvästikään ole maailman luontevin tokoharrastaja. Onnistun vaikeuttamaan hommaa tahtomattani heilumalla kuin heinäseiväs ja taiteilemalla ympäriinsä aivan turhan paljon. Sivulle tulossa loikin pitkin tokohallia ja kenties kymmenennellä kehoituksella tajusin vähentää omaa haahuiluani. Sori, Muksis. Merkille tajusin sentään nopeasti jättää käsi- ja askelavun pois, kun ei niitä tarvinnut.
Katsotaan, kuinka sitä oppiikaan näin "toisinpäin" tavoistaan pois. Tokoharrastajia joutuu aina agireeneissä tsemppaamaan käyttämään ääntä, käskytystä ja kroppaa enemmän. Olen hyvin skeptinen itseni suhteen, opinko olemaan heilumatta hirveästi tokossa, luontevampaa itselle tuollainen vapaampimuotoinen liikehtiminen. ;) Täytyy kuitenkin koittaa vahvistaa "paikka" -käskyä. Itselleni.
Sivulletulossa kehoitus ottaa takapakkia, paikka on hyvä, istuminen sivulle ei onnistu.
Seisomista ei oltu treenattu, joten saimme vaan neuvon mennä kotiin opiskelemaan. ;) Valitsimme kuitenkin tavan jo, laitan videopätkää jossain vaiheessa kun ehdin videoimaan. Pari toistoa tehtiin uudesta asiasta, ja kyllä tuo kakara sitten oppii nopeasti!
Onneksi treenien loppuun tuli uutena asiana merkki. Valmistauduin opettamaan sitä ihan läheltä merkkiä tosi huolella ja houkuttelemaan Muksiksen ympäri... ...mutta pentuhan vaan suoritti merkin kyselemättä ihan sillä tavoin kuin tarkoitus olikin. Yllättävän nopeasti miekin tajusin, että kappas, on hyötyä takaakiertojen opettelusta agilityssa. ;) Lisäsimme matkaa pikkuhiljaa ehkä maksimissaan noin viiteen metriin.
Itse en selvästikään ole maailman luontevin tokoharrastaja. Onnistun vaikeuttamaan hommaa tahtomattani heilumalla kuin heinäseiväs ja taiteilemalla ympäriinsä aivan turhan paljon. Sivulle tulossa loikin pitkin tokohallia ja kenties kymmenennellä kehoituksella tajusin vähentää omaa haahuiluani. Sori, Muksis. Merkille tajusin sentään nopeasti jättää käsi- ja askelavun pois, kun ei niitä tarvinnut.
Katsotaan, kuinka sitä oppiikaan näin "toisinpäin" tavoistaan pois. Tokoharrastajia joutuu aina agireeneissä tsemppaamaan käyttämään ääntä, käskytystä ja kroppaa enemmän. Olen hyvin skeptinen itseni suhteen, opinko olemaan heilumatta hirveästi tokossa, luontevampaa itselle tuollainen vapaampimuotoinen liikehtiminen. ;) Täytyy kuitenkin koittaa vahvistaa "paikka" -käskyä. Itselleni.
lauantai 24. marraskuuta 2012
Päivityshiljaisuutta
Tietokone ei tykkää toimia, ja kännykällä ei jaksa tarinoida samalla tavalla. :( Siispä internet-hiljaiseloa. Muutenkin minulla on ollut vähän hoppuisat viikot, jotka onneksi tässä tasoittuvat taas, ehtii tekemään koirien kanssa enemmän.
Oman ärsytyksensä eloon aiheuttanut tuo kamala sää. Lenkit ovat jääneet lyhyeksi pennun kanssa, kun en uskaltanut liukastuttaa sitä luistinratamaisilla kävelyteillä. Onneksi nyt on ollut niin pitkään lauhaa, että vihdoin voi lenkkeillä ihan normaalisti! Valokuvaus on jäänyt täysin, kun on niin täydellisen harmaata.
Pitkästä aikaa päästiin agihallille torstaina, jossa tehtiin putkeen menoja hyppysiivekkeiden kautta, ja eteenmenoa, sekä rauhoitin kosketusalustalle menoa. (Aika kohkausta se on edelleen...) Muksis osaa jo aika paljon, pätevä pieni. :) Onneksi mulla ei ole kiire minnekään, ehdin ihan rauhassa ihmetellä miten tuon kanssa teen asiat.
Korkeus on nyt noin 40,7 cm. Sillä ja hilkulla, jännä nähdä kuinka kasvaa vielä! Tosi pikkukoira se on, vaikkei bc ole iso, näyttää Rau rinnalla isolta koiralta. Muksis on tosi kompakti pakkaus, helposti saa napattua kainaloon tarvittaessa.
Pentu myös joutui aikuistumaan viikon työmatkareissulle päästessään: takaisin tullessa Muksis siirtyi takapakkariin häkkiin (tai siis veräjän taakse) matkustamaan takapenkillä olevan boksin sijaan. Nyyh. Tyytyväinen ja unelias pentu sieltä löytyi kotia saavuttua, ei paljon ihmetyttänyt uusi matkustuspaikka.
Työmatkalla törmättiin lapsilaumaan pitkästä aikaa, ja lapset olivat yllättäen vähän jänniä. Ei kun muistuttelemaan että epälooginenkin käyttäytyminen on normaalia. Muksis ei sen kummemmin epävarmuuttaan näyttänyt kuin pakittamalla selkäni taakse. Rapsuttelut olivat täysin ok. Kaikki aikuiset ihmiset ovat siitä Aivan Ihania poikkeuksetta... Myös uusi paikka, iso kaikuva tila ja paljon ihmisiä liikenteessä oli täysin normaali asia Muksikselle, ilahduttavaa moinen varmuus erilaisissa tilanteissa. Oli myös hauskaa katsoa kuinka se esimerkiksi aivan rauhassa käveli maassa olleen kompostiverkonpalasen päältä (tilapäisporttina toimii ovella, ja kaaduttuaan jätin tarkoituksella hetkeksi ovensuuhun rämisemään).
En ymmärrä tämän kännybloggerin logiikkaa, joten saa jäädä kuvat yhteen, mitään mieltä ei ole lisätä niitä tekstin loppuun useampaa.
Kenties taas enemmän kerrottavaa seuraavalla kirjoituskerralla?
Oman ärsytyksensä eloon aiheuttanut tuo kamala sää. Lenkit ovat jääneet lyhyeksi pennun kanssa, kun en uskaltanut liukastuttaa sitä luistinratamaisilla kävelyteillä. Onneksi nyt on ollut niin pitkään lauhaa, että vihdoin voi lenkkeillä ihan normaalisti! Valokuvaus on jäänyt täysin, kun on niin täydellisen harmaata.
Pitkästä aikaa päästiin agihallille torstaina, jossa tehtiin putkeen menoja hyppysiivekkeiden kautta, ja eteenmenoa, sekä rauhoitin kosketusalustalle menoa. (Aika kohkausta se on edelleen...) Muksis osaa jo aika paljon, pätevä pieni. :) Onneksi mulla ei ole kiire minnekään, ehdin ihan rauhassa ihmetellä miten tuon kanssa teen asiat.
Korkeus on nyt noin 40,7 cm. Sillä ja hilkulla, jännä nähdä kuinka kasvaa vielä! Tosi pikkukoira se on, vaikkei bc ole iso, näyttää Rau rinnalla isolta koiralta. Muksis on tosi kompakti pakkaus, helposti saa napattua kainaloon tarvittaessa.
Pentu myös joutui aikuistumaan viikon työmatkareissulle päästessään: takaisin tullessa Muksis siirtyi takapakkariin häkkiin (tai siis veräjän taakse) matkustamaan takapenkillä olevan boksin sijaan. Nyyh. Tyytyväinen ja unelias pentu sieltä löytyi kotia saavuttua, ei paljon ihmetyttänyt uusi matkustuspaikka.
Työmatkalla törmättiin lapsilaumaan pitkästä aikaa, ja lapset olivat yllättäen vähän jänniä. Ei kun muistuttelemaan että epälooginenkin käyttäytyminen on normaalia. Muksis ei sen kummemmin epävarmuuttaan näyttänyt kuin pakittamalla selkäni taakse. Rapsuttelut olivat täysin ok. Kaikki aikuiset ihmiset ovat siitä Aivan Ihania poikkeuksetta... Myös uusi paikka, iso kaikuva tila ja paljon ihmisiä liikenteessä oli täysin normaali asia Muksikselle, ilahduttavaa moinen varmuus erilaisissa tilanteissa. Oli myös hauskaa katsoa kuinka se esimerkiksi aivan rauhassa käveli maassa olleen kompostiverkonpalasen päältä (tilapäisporttina toimii ovella, ja kaaduttuaan jätin tarkoituksella hetkeksi ovensuuhun rämisemään).
En ymmärrä tämän kännybloggerin logiikkaa, joten saa jäädä kuvat yhteen, mitään mieltä ei ole lisätä niitä tekstin loppuun useampaa.
Kenties taas enemmän kerrottavaa seuraavalla kirjoituskerralla?
keskiviikko 21. marraskuuta 2012
Onnea kolmosluokkalaiselle!
Congratulations again!
Paljon onnea vähän viiveellä Ninnille ja Tikille (Q. Animato)! Hieno nollavoitto Pietarsaaressa 10.11. Salme Mujusen agiradalta ja menolippu kolmosluokkaan. :) (Etenemä oli radalla 4,94...)
Ninni and Tikki (Q. Animato) are now competing in class III at Agility. They got their final 0-result from class II (winning their class) from Pietarsaari at 121110. (Judge Salme Mujunen.)
Paljon onnea vähän viiveellä Ninnille ja Tikille (Q. Animato)! Hieno nollavoitto Pietarsaaressa 10.11. Salme Mujusen agiradalta ja menolippu kolmosluokkaan. :) (Etenemä oli radalla 4,94...)
 |
| Kuva: Elina Paavola |
Ninni and Tikki (Q. Animato) are now competing in class III at Agility. They got their final 0-result from class II (winning their class) from Pietarsaari at 121110. (Judge Salme Mujunen.)
keskiviikko 14. marraskuuta 2012
Hampaiden harvennus ja välikuvaus
Kirjoittelen pidempään ehtiessäni, mutta nyt vain lyhyt tiedote: tänään Muksikselta kaiveltiin tuplakulmurit ylhäältä pois (on muuten ollut toistaiseksi kamalimman näköinen ell:n toimenpide, ja mie olen avustanut mm märkäkohtuleikkauksissa). Siististi lähtivät. :)
Sen jälkeen varsinainen jännitysmomentti, välikuvat. En muista, milloin olisin viimeksi niin jännittänyt röntgenkuvan saamista nenäni eteen... Tällainen sieltä sitten saapui. (Kappas, kännykällä blogatessa en tiedä minne tuo kuva pompsahtaa kirjoituksen sekaan.)
Vasen hyvin siisti, oikea tarpeeksi siisti. Ah, onnea!!
Sen jälkeen varsinainen jännitysmomentti, välikuvat. En muista, milloin olisin viimeksi niin jännittänyt röntgenkuvan saamista nenäni eteen... Tällainen sieltä sitten saapui. (Kappas, kännykällä blogatessa en tiedä minne tuo kuva pompsahtaa kirjoituksen sekaan.)
Vasen hyvin siisti, oikea tarpeeksi siisti. Ah, onnea!!
perjantai 9. marraskuuta 2012
Alkuviikon jorinat
Alkuviikolla olemme tehneet lähinnä tokojuttuja. Aloin opettamaan oikeasti takajalkojen tarjoamista alustalle, ja vaihdoin alustan matalampaan (itseasiassa Monopoli-peliin). Olen onnistunut palkkaamaan Muksista niin paljon vain toisen jalan nostamisessa alustalle, että on ollut töitä saada molemmat takajalat myös alustan päälle. Pikkuhiljaa hyvää tulee.
Kaket sujuvat suht hyvin myös. Maahan-seiso on ehdottomasti hankalin, muissa takajalat pysyvät hyvin oikealla paikalla. Hillittömän kärsivällinen tuo pentu on tehtäessä myös noita hitaita ja rauhallisia juttuja! (Toki mm. viimeksi mielentila oli sellainen, jonka sai, kun koira oli lenkkeillyt pennuksi pitkähkön iltalenkin, riekkunut Raun kanssa ja syönyt osan iltaruuasta...)
Jotain muutakin me ollaan tehty alkuviikolla, mutta enpäs muista mitä.
Tänään oli agireenit, tai siis pikkueskareiden ryhmä. Me teimme Muksiksen kanssa parit takaakierrot, takaakiertojen kautta täysin U-malliseen mutkaputkeen (vitsit se oli taitava!) ja kosketusalustaa (vähän pidempi aika alustalla ennen kuin sai makupalan, joka lensi ihan eri suuntaan kuin missä mie olin) ja vielä eteenmenoa loppujen lopuksi kolmien siivekkeiden kautta. Ja ekan keppivälin hakemista, jota joutui ihan hetken muistuttelemaan, ja jostain täysin kummasta syystä Muksis tarjosi juuri väärältä puolelta ekaan keppiväliin menemistä. (Liikaa takaakiertoharjoitusta..?) Se ei ole koskaan tätä päivää ennen mennyt väärälle puolelle ensimmäistä keppiä.
Kauhian taitava pikkueläin! Parasta agihallilla on se, että tuosta likasta näkyy, kuinka se nauttii tekemisestä.
---
Kulmahampaat ovat edelleen tuplat, yläkulmurit siis. Ensi viikolla pitää käydä ell:llä jos eivät itsekseen siihen mennessä tipu, niin valtavaa vauhtia kasvavat rautaiset myös. :/ Meillä on hyvä leluarsenaali (ja luita tietty myös) edesauttamassa hampaiden heilumista, mutta hyvällä mielikuvituksella voi sanoa toisen puolen yläkulmurin heiluvan hiukan... Leluarsenaalista on mainittava maailman sievin hyvin kirkkaan pinkki motivointipatukka - ei sellaisia vaan ollut vielä edellisen pennun aikana!
Alhaalla on toisella puolella vielä maitokulmahammas kiinni, mutta se tippuu kyllä itsekseen ihan pian, niin yhden juuren varassa taitaa olla.
Höh, tylsää jos joutuu rauhoittamaan koiran moisen operaation vuoksi! Toisaalta, samalla rauhoituksella sitten voidaan ottaa välikuvat ihan varmuuden välttämiseksi - meidän eläinlääkärit rokotuksilla ja mahatautikäynnillä ovat olleet sitä mieltä, että turha on rauhoittaa koiraa turhaan, kun liikunta moitteetonta.
Ps. Tuutikki suhtautuu pentuun hyvin uteliaan myötämielisesti, ja pentu väistää sen täysin. Eiköhän tästäkin kaksikosta hyvää tule. Muksiksen laumakäyttäytymisessä paras puoli on tapa osata väistää muita. On kyse sitten Rausta joka leikkiessä tulee joskus päälle kuin yleinen syyttäjä, tai Tuutikin oman tilan tarpeesta: Muksis pysyy tarpeeksi kaukana tai väistää kun on tarve, se ei härkennä tilanteeseen väkisin matkaan.
 |
| Lennokkaat. |
Kaket sujuvat suht hyvin myös. Maahan-seiso on ehdottomasti hankalin, muissa takajalat pysyvät hyvin oikealla paikalla. Hillittömän kärsivällinen tuo pentu on tehtäessä myös noita hitaita ja rauhallisia juttuja! (Toki mm. viimeksi mielentila oli sellainen, jonka sai, kun koira oli lenkkeillyt pennuksi pitkähkön iltalenkin, riekkunut Raun kanssa ja syönyt osan iltaruuasta...)
Jotain muutakin me ollaan tehty alkuviikolla, mutta enpäs muista mitä.
 |
| Vielä mahtuu syliin uneksimaan. |
Tänään oli agireenit, tai siis pikkueskareiden ryhmä. Me teimme Muksiksen kanssa parit takaakierrot, takaakiertojen kautta täysin U-malliseen mutkaputkeen (vitsit se oli taitava!) ja kosketusalustaa (vähän pidempi aika alustalla ennen kuin sai makupalan, joka lensi ihan eri suuntaan kuin missä mie olin) ja vielä eteenmenoa loppujen lopuksi kolmien siivekkeiden kautta. Ja ekan keppivälin hakemista, jota joutui ihan hetken muistuttelemaan, ja jostain täysin kummasta syystä Muksis tarjosi juuri väärältä puolelta ekaan keppiväliin menemistä. (Liikaa takaakiertoharjoitusta..?) Se ei ole koskaan tätä päivää ennen mennyt väärälle puolelle ensimmäistä keppiä.
Kauhian taitava pikkueläin! Parasta agihallilla on se, että tuosta likasta näkyy, kuinka se nauttii tekemisestä.
---
Kulmahampaat ovat edelleen tuplat, yläkulmurit siis. Ensi viikolla pitää käydä ell:llä jos eivät itsekseen siihen mennessä tipu, niin valtavaa vauhtia kasvavat rautaiset myös. :/ Meillä on hyvä leluarsenaali (ja luita tietty myös) edesauttamassa hampaiden heilumista, mutta hyvällä mielikuvituksella voi sanoa toisen puolen yläkulmurin heiluvan hiukan... Leluarsenaalista on mainittava maailman sievin hyvin kirkkaan pinkki motivointipatukka - ei sellaisia vaan ollut vielä edellisen pennun aikana!
Alhaalla on toisella puolella vielä maitokulmahammas kiinni, mutta se tippuu kyllä itsekseen ihan pian, niin yhden juuren varassa taitaa olla.
Höh, tylsää jos joutuu rauhoittamaan koiran moisen operaation vuoksi! Toisaalta, samalla rauhoituksella sitten voidaan ottaa välikuvat ihan varmuuden välttämiseksi - meidän eläinlääkärit rokotuksilla ja mahatautikäynnillä ovat olleet sitä mieltä, että turha on rauhoittaa koiraa turhaan, kun liikunta moitteetonta.
Ps. Tuutikki suhtautuu pentuun hyvin uteliaan myötämielisesti, ja pentu väistää sen täysin. Eiköhän tästäkin kaksikosta hyvää tule. Muksiksen laumakäyttäytymisessä paras puoli on tapa osata väistää muita. On kyse sitten Rausta joka leikkiessä tulee joskus päälle kuin yleinen syyttäjä, tai Tuutikin oman tilan tarpeesta: Muksis pysyy tarpeeksi kaukana tai väistää kun on tarve, se ei härkennä tilanteeseen väkisin matkaan.
sunnuntai 4. marraskuuta 2012
Kutistuva pentu
Mittasin tänään pennun kunnolla: pentu seisomaan seinää vasten ;) ja sään kohdalta merkki seinään. Tulos: 39,7cm. Se on siis kutistunut!
Oikeastihan tokikin on kyse mittausvirheestä aiemmin, suurpiirteisyydestä. Nyt aloinkin miettimään, kuinka paljon tuo hujahtaa vielä? Mahdolliset pyrrin omistajat, jotka luette blogiani, miten teidän koirien korkeuskasvu on kehittynyt? Muksis on ihan kohta viisi kuukautta, eikä siis ole juurikaan kasvanut vajaan kuukauden aikana.
Eilen Muksis oppi seisomaan molemmilla takajaloilla alustan päällä. Hieno lapsi.
Tänään käytiin punastelemassa tokon valmennusryhmässä, kun eihän me osata ilman ohjausta oma-aloitteisesti mitään opetella. Kakejen opettaminen oli ilmeisestikin sujunut ihan kunnialla, mutta voi hyvä elämä että tuo vetää kieli poskessa kosketusalustan... Vauhdilla ja sinnepäin - ja siinähän on toki syynä ihan mun laiskuus opettaa kosketusalusta kunnolla. Kosketusalustaa olisi siis käytetty ruudun alkeisharjoittelussa, mutta eihän me ruutuun asti päästy. Menomatkalla hankin tunnarikapulatkin (20 puista pyykkipoikaa ;) ), mutta niille ei vielä tullut käyttöä. Kotiläksynä, eh, kosketusalusta kuntoon, lisää kestoa kakejen asentovaihdosten yhteydessä ja Se Tunnari. (Ts. nuuski oikeaa kapulaa, niin saat palkan kapulan alta.)
Yleisesti tuo alkaa olla kyllä niin viisikuinen. Jaksaa napittaa silmiin vaikka minuutteja (niin oletan, vaikka en olekaan testannut, kun niin hauskaa tuosta on ottaa katsekontakti, tilanteesta riippumatta), mutta ylipäätänsä alkaa tulla ähäkutti-asennetta aiemman "olen maailman kiltein pentu" -käytöksen tilalle...
Hallilla se onnistui narskauttamaan ohi makupalasta pikkurilliini. Niinköhän tuo toivoisi alanvaihtoa, kun ensin myötävaikuttaa parin muun sormen lävistykseen, ja sitten ihan itte lävistää kolmannen, kenties huilunsoitto ei ole pyrrejä varten. Olen toki tosi ylpeä itsestäni, kun en päästänyt ääntäkään ennen kuin olin palkinnan loppuun saattanut, vaikka kävi sen verran kipeää. Nyt kotona löimme viisaat päämme yhteen - tuollaisella alle kaheksankiloisella rimpulalla on kuulkaas yhtä kova pää kuin isommallakin elukalla. Auts.
Muksis ja Tikki ovat nykyään valvotusti yhdessä ongelmitta. Valvomatta en anna olla, kun Tuutikki on niin tarkka omasta tilasta, ja Muksis niin kohelo. Helpompaa noita on myös pitää erikseen, kun kummallekin asia on ok. Ja Raulla on kivaa, kun pääsee vuorotellen molempien kanssa tekemään asioita.
Täällä on todellakin lunta. Tänään tullut varmaan parikytä senttiä, ja koirien juoksentelua lumessa on kiva katsoa. Saattoi olla astetta rankempi lenkki kakaralla treenien jälkeenkin metsässä juuri sataneessa nuoskahkossa lumessa Hali-sheltin kanssa. Valoa ei juuri ole enää, valokuvaus pitänee siirtää pääosin sisätiloihin. Kunhan vaan löytäisin jostain salaman, miten voinkaan hukata sen?
---
Katsotaan mihin aikaan pääsee nukkumaan - Karman synnytys on käynnistymässä. Klik.
 |
| Kieli keskellä suuta nollasta sataan. |
Oikeastihan tokikin on kyse mittausvirheestä aiemmin, suurpiirteisyydestä. Nyt aloinkin miettimään, kuinka paljon tuo hujahtaa vielä? Mahdolliset pyrrin omistajat, jotka luette blogiani, miten teidän koirien korkeuskasvu on kehittynyt? Muksis on ihan kohta viisi kuukautta, eikä siis ole juurikaan kasvanut vajaan kuukauden aikana.
Eilen Muksis oppi seisomaan molemmilla takajaloilla alustan päällä. Hieno lapsi.
Tänään käytiin punastelemassa tokon valmennusryhmässä, kun eihän me osata ilman ohjausta oma-aloitteisesti mitään opetella. Kakejen opettaminen oli ilmeisestikin sujunut ihan kunnialla, mutta voi hyvä elämä että tuo vetää kieli poskessa kosketusalustan... Vauhdilla ja sinnepäin - ja siinähän on toki syynä ihan mun laiskuus opettaa kosketusalusta kunnolla. Kosketusalustaa olisi siis käytetty ruudun alkeisharjoittelussa, mutta eihän me ruutuun asti päästy. Menomatkalla hankin tunnarikapulatkin (20 puista pyykkipoikaa ;) ), mutta niille ei vielä tullut käyttöä. Kotiläksynä, eh, kosketusalusta kuntoon, lisää kestoa kakejen asentovaihdosten yhteydessä ja Se Tunnari. (Ts. nuuski oikeaa kapulaa, niin saat palkan kapulan alta.)
Yleisesti tuo alkaa olla kyllä niin viisikuinen. Jaksaa napittaa silmiin vaikka minuutteja (niin oletan, vaikka en olekaan testannut, kun niin hauskaa tuosta on ottaa katsekontakti, tilanteesta riippumatta), mutta ylipäätänsä alkaa tulla ähäkutti-asennetta aiemman "olen maailman kiltein pentu" -käytöksen tilalle...
Hallilla se onnistui narskauttamaan ohi makupalasta pikkurilliini. Niinköhän tuo toivoisi alanvaihtoa, kun ensin myötävaikuttaa parin muun sormen lävistykseen, ja sitten ihan itte lävistää kolmannen, kenties huilunsoitto ei ole pyrrejä varten. Olen toki tosi ylpeä itsestäni, kun en päästänyt ääntäkään ennen kuin olin palkinnan loppuun saattanut, vaikka kävi sen verran kipeää. Nyt kotona löimme viisaat päämme yhteen - tuollaisella alle kaheksankiloisella rimpulalla on kuulkaas yhtä kova pää kuin isommallakin elukalla. Auts.
Muksis ja Tikki ovat nykyään valvotusti yhdessä ongelmitta. Valvomatta en anna olla, kun Tuutikki on niin tarkka omasta tilasta, ja Muksis niin kohelo. Helpompaa noita on myös pitää erikseen, kun kummallekin asia on ok. Ja Raulla on kivaa, kun pääsee vuorotellen molempien kanssa tekemään asioita.
Täällä on todellakin lunta. Tänään tullut varmaan parikytä senttiä, ja koirien juoksentelua lumessa on kiva katsoa. Saattoi olla astetta rankempi lenkki kakaralla treenien jälkeenkin metsässä juuri sataneessa nuoskahkossa lumessa Hali-sheltin kanssa. Valoa ei juuri ole enää, valokuvaus pitänee siirtää pääosin sisätiloihin. Kunhan vaan löytäisin jostain salaman, miten voinkaan hukata sen?
---
Katsotaan mihin aikaan pääsee nukkumaan - Karman synnytys on käynnistymässä. Klik.
perjantai 2. marraskuuta 2012
Keskenkasvuinen vampyyri harrastaa...
...mm. teki ensimmäisen tihutyönsä syömällä Hyvin Hiljaa kamerapiuhani aivan tuhannen päreiksi. Höh. Ilmeisesti sitä mieltä, että vähemmän kuvausta, enemmän toimintaa - tietokoneeni kun sanoi sopimuksen irti muistikortinlukijan kanssa... Tai siis, kuviahan voin ottaa mutta koneelle siirtäminen on hankalampaa.
Viikonloppuna olimme reissussa, ei sen kummempaa. Muksis pääsi ihmettelemään paksumpia lumikinoksia, ja reteessä likassa näkyi ensimmäisen kerran rinsessaoireita: lumen paakkuuntuminen reisien sisäpuolelle oli aivan k-a-m-a-l-a-a...
Alkuviikosta olen tuskaillut tunnarin opettamisen aloittamisen kanssa. Ainoa looginen päätös tuskailulle oli jättää koko homma hautumaan kokeneempien oppia odotellessa. Samalla siirryin sijaistoiminnalle ja aloin opettamaan pennulle takajaloilla alustan päällä seisomista. Toistaiseksi olemme vaiheessa "rytinällä toinen takajalka alustalle", katsotaan päästäänkö vielä eteenpäin.
Keskiviikkona käväisimme hallilla kaverin kanssa. Aika meni enempi hänen koiransa kanssa touhuiluun, mutta tekaisi Muksiskin vanhoja tuttuja asioita. Ja söi sormeni. Minun rauhallinen ja lunki pentuni on alkanut vetämään kierroksia agissa! Ääääk. Kyllä se onneksi edelleen on suht rauhassa ootellessa ja tehdessäkin, mutta tietty vauhdin lisäys on eittämättä tapahtunut. Putkea myös hyppysiivekkeiden kautta, keppien ekaa väliä ja ohjausjuttuja vähäsen tehtiin.
Tänään olikin varsinainen hulinapäivä myös koiramaisesti. Aamusta (lompakon etsimispaniikin ja kauppareissun kautta) hallille, jossa näimme Jaana-kasvattajan ja laumansa. Olipa kivaa! Aloitimme lenkillä metsässä, ja oli kauhian hauskaa nähdä kuinka hyvin Muksis sujahti "vanhaan laumaansa". Ja hienosti pyrrit ja holsku ottivat sen vastaan. Takaisin kävellessä Katla-holsku olisi oikein kunnolla alkanut leikittämään koipeliinia. Kamera oli tietenkin autossa repussa koko lenkin, mutta Jaana taisi napata pari kuvaa.
Hallilla rupateltiin Muksiksen häärätessä ympärillä - ja aiheuttaessa mulle pari "apua"-tilannetta kun se tarjosi seisomista keinulle, ja lähti ihan pokkana kävelemään esteellä kuin aina olisi kontakteja tehnyt... Ei ehtinyt rämäyttää sitä, kuitenkaan. Se myös ihan oma-aloitteisesti (silmienpyöritystä) teki ekan kerran elämässään mutkaputken. Ja aika vauhilla meni myös siivekkeiden kautta putkeen. Vähän naksuteltiin taikamattoa jonka tekeminen oli nolostuttavan kauheaa: pentu hiukan ennakoi palkkaa...
Oli ihan hurjan mukavaa nähdä, kiitos kun pysähdyitte pitkän matkan varrella täällä!
Illalla vielä pikkueskareiden reenit, jossa ei oikeastaan tehty mitään agilitya (hyppysiivekkeen kierto ainoastaan), mutta nappasin pennun kuitenkin hallille kun viimeisestä yhteisreenikerrasta on jo jonkun aikaa. Saatiin kivasti vinkkejä tulevaa tokoryhmäkertaa varten, ja vähän jo koitettiin sitä helpommin toteutettavaa tekemistä - joka siis ei ole tunnari. (Voihan tunnariahdistus sentään.) Pari eteenmenoa tehtiin ihan ilman esteitä makupalakupille, en ole jotenkin saanut opetettua sitä kunnolla tätä ennen kakaralle. Ensimmäisen kerran keskittymistä häiritsi joku asia: ei muut koirat, vaan yhden kanssatreenaajaan hillittömän hyvänhajuiset lihapullat. Kaipa se on pakko tuollekin napata lihapullia seuraaviin treeneihin.
Oman ryhmän treenien jälkeen kotiin - jossa tuo on hillunut tähän asti, nukahti puolisen tuntia sitten. Nytkö se alkaa, aika, jolloin pentu on energinen JA valveilla hyvin monta tuntia vuorokaudessa? :o
Keskenkasvuista vampyyria tarvitsee tuskin selitellä sen kummemmin näiden kuvien jälkeen. (Kiitos vaan ilmauksesta Kirsille.) Toisaalta, kun ainoat kunnolliset rautahampaat ovat nuo etuhampaat, myös siskoni "liian isot tekarit" passaa tässä kasvuvaiheessa. Vampyyri tosin osuvampi, tai joku muu pimeyden hammastelija, kun nyt yläkulmurit kasvaa jo tuplina... Seuraillaan.
Viikonloppuna olimme reissussa, ei sen kummempaa. Muksis pääsi ihmettelemään paksumpia lumikinoksia, ja reteessä likassa näkyi ensimmäisen kerran rinsessaoireita: lumen paakkuuntuminen reisien sisäpuolelle oli aivan k-a-m-a-l-a-a...
Alkuviikosta olen tuskaillut tunnarin opettamisen aloittamisen kanssa. Ainoa looginen päätös tuskailulle oli jättää koko homma hautumaan kokeneempien oppia odotellessa. Samalla siirryin sijaistoiminnalle ja aloin opettamaan pennulle takajaloilla alustan päällä seisomista. Toistaiseksi olemme vaiheessa "rytinällä toinen takajalka alustalle", katsotaan päästäänkö vielä eteenpäin.
Keskiviikkona käväisimme hallilla kaverin kanssa. Aika meni enempi hänen koiransa kanssa touhuiluun, mutta tekaisi Muksiskin vanhoja tuttuja asioita. Ja söi sormeni. Minun rauhallinen ja lunki pentuni on alkanut vetämään kierroksia agissa! Ääääk. Kyllä se onneksi edelleen on suht rauhassa ootellessa ja tehdessäkin, mutta tietty vauhdin lisäys on eittämättä tapahtunut. Putkea myös hyppysiivekkeiden kautta, keppien ekaa väliä ja ohjausjuttuja vähäsen tehtiin.
Tänään olikin varsinainen hulinapäivä myös koiramaisesti. Aamusta (lompakon etsimispaniikin ja kauppareissun kautta) hallille, jossa näimme Jaana-kasvattajan ja laumansa. Olipa kivaa! Aloitimme lenkillä metsässä, ja oli kauhian hauskaa nähdä kuinka hyvin Muksis sujahti "vanhaan laumaansa". Ja hienosti pyrrit ja holsku ottivat sen vastaan. Takaisin kävellessä Katla-holsku olisi oikein kunnolla alkanut leikittämään koipeliinia. Kamera oli tietenkin autossa repussa koko lenkin, mutta Jaana taisi napata pari kuvaa.
Hallilla rupateltiin Muksiksen häärätessä ympärillä - ja aiheuttaessa mulle pari "apua"-tilannetta kun se tarjosi seisomista keinulle, ja lähti ihan pokkana kävelemään esteellä kuin aina olisi kontakteja tehnyt... Ei ehtinyt rämäyttää sitä, kuitenkaan. Se myös ihan oma-aloitteisesti (silmienpyöritystä) teki ekan kerran elämässään mutkaputken. Ja aika vauhilla meni myös siivekkeiden kautta putkeen. Vähän naksuteltiin taikamattoa jonka tekeminen oli nolostuttavan kauheaa: pentu hiukan ennakoi palkkaa...
Oli ihan hurjan mukavaa nähdä, kiitos kun pysähdyitte pitkän matkan varrella täällä!
Illalla vielä pikkueskareiden reenit, jossa ei oikeastaan tehty mitään agilitya (hyppysiivekkeen kierto ainoastaan), mutta nappasin pennun kuitenkin hallille kun viimeisestä yhteisreenikerrasta on jo jonkun aikaa. Saatiin kivasti vinkkejä tulevaa tokoryhmäkertaa varten, ja vähän jo koitettiin sitä helpommin toteutettavaa tekemistä - joka siis ei ole tunnari. (Voihan tunnariahdistus sentään.) Pari eteenmenoa tehtiin ihan ilman esteitä makupalakupille, en ole jotenkin saanut opetettua sitä kunnolla tätä ennen kakaralle. Ensimmäisen kerran keskittymistä häiritsi joku asia: ei muut koirat, vaan yhden kanssatreenaajaan hillittömän hyvänhajuiset lihapullat. Kaipa se on pakko tuollekin napata lihapullia seuraaviin treeneihin.
 |
| Osaa se sentään edelleen myös lentää. |
Oman ryhmän treenien jälkeen kotiin - jossa tuo on hillunut tähän asti, nukahti puolisen tuntia sitten. Nytkö se alkaa, aika, jolloin pentu on energinen JA valveilla hyvin monta tuntia vuorokaudessa? :o
 |
| On se joskus paikoillaankin. |
Keskenkasvuista vampyyria tarvitsee tuskin selitellä sen kummemmin näiden kuvien jälkeen. (Kiitos vaan ilmauksesta Kirsille.) Toisaalta, kun ainoat kunnolliset rautahampaat ovat nuo etuhampaat, myös siskoni "liian isot tekarit" passaa tässä kasvuvaiheessa. Vampyyri tosin osuvampi, tai joku muu pimeyden hammastelija, kun nyt yläkulmurit kasvaa jo tuplina... Seuraillaan.
keskiviikko 31. lokakuuta 2012
Onnea Tikille & Ninnille!
Congratulations Tikki & Ninni!
Tikki (Quasi Animato) sai kartturinsa kanssa toisen nolla(voito)n agilityn kakkosluokasta, ja voittivat samalla Kiltamestaruuden makseissa (seuramestaruutensa.) Tuomarina oli Jarmo Jämsä, paikkana Kokkola 20.10.12.
Hitsit kuin hienoa, onnea! :)
Rata löytyy linkistä.
Tikki (Quasi Animato) had her second 0-result from Agility Class II winning their Class at Kokkola 20.10.12. (Judge Jarmo Jämsä.)
Link to their track.
Tikki (Quasi Animato) sai kartturinsa kanssa toisen nolla(voito)n agilityn kakkosluokasta, ja voittivat samalla Kiltamestaruuden makseissa (seuramestaruutensa.) Tuomarina oli Jarmo Jämsä, paikkana Kokkola 20.10.12.
Hitsit kuin hienoa, onnea! :)
Rata löytyy linkistä.
Tikki (Quasi Animato) had her second 0-result from Agility Class II winning their Class at Kokkola 20.10.12. (Judge Jarmo Jämsä.)
Link to their track.
perjantai 26. lokakuuta 2012
Pyhätunturi & muut kuulumiset
.jpg)
Pitäisi ehtiä päivittelemään blogia useammin, että lahopääkin muistaisi mitä oikein ollaan tehty.
.jpg) |
| Tuutikki Pyhätunturilla. |
.jpg)
Koirilla matka sujui mukavasti, ja sopivasti Milo ilmoitti että Raulla on juoksu alkamassa... Huipulla huomasimme, että Raulla on ranteen "ylimääräinen" antura haljennut. Ei pahasti, mutta verta tuli vähän. Kotona myös Tuutikilla näkyi parissa takajalan anturassa vähän nirhaumaa, lumi osaa olla sitten aika ikävä juttu. :/ Molemmilla parantuneet tassut, jo seuraavana päivänä olivat ok, en oikein tiedä mitä laittaisi lisää ravintoon kun lohiöljylisä siinä jo on.
.jpg)
Sunnuntaina jätin valmennusryhmän tokoreenit väliin todennäköisesti pöljästä pukeutumisesta johtuneen vilustumisolon vuoksi (paha mie, maanantain työpäivän varmistelu voitti koiran kanssa treenaamisen). Muksiksella oli siis melkein vapaa päivä, isot koirat taasen saivat hieronnan. Tuutikilla oli pieni jumi toisella puolella lavassa, toisella puolella lantion tienoilla. Ei mitään hälyyttävää. Leikattua polvea ei uskaltanut hieroja liiemmin venytellä. Raulla oli myös pieni jumi, vasemmalla puolella lantion tienoilla. Ei muuta, joka oli helpotus kun noita lonkkia tulee mietittyä niin kovin. Rau myös käyttäytyi erittäin hyvin, kun kokemus on ainoastaan ensimmäistä hierontakerrasta jolloin se ei kertakaikkiaan vain ollut lainkaan paikoillaan...
Alkuviikosta olemme olleet suoraan sanoen laiskoja. Tarkoituksella lähinnä käyneet iltaisin ihmettelemässä autojen valoja ja Muksis on opetellut metsäkiipeilyn vastapainoksi kaupunkiparkouria hihnalenkeillä. Sen on Ihan Pakko päästä jokaisen korkeamman rakennelman päälle kiikkumaan, on kyseessä mikä vaan. Hassu pentu.
 |
| Se on kyllä maailman söpöin pentu. |
Pyörimiset alustan päällä sujuvat sukkelasti, alla videotodiste.
Se myös tarjoaa tuota ihan kaikkialla - viimeksi pystyssä olleen vessapaperipakkauksen päälle. :D Vitsit se on hauska pentu! Nyt meillä on kaksi päivää aikaa opetella sunnuntaiksi aloittamattomat kotiläksyt, joista tunnari on täysi mysteeri mulle. Katsotaan, ehdinkö koko treeneihin tälläKÄÄN viikolla, mutta tuon kanssa on kyllä hurjan kivaa reenailla!
Hassu pieni eläin: todellinen koomikko vapaalla ja töitä tehdessä aivan erinomaisen keskittynyt otus. Koomikkopuoli huvittaa kaikkia tuon näkeviä. Muksikselle tosiaan kiipeily on maailman luonnollisinta, ja se tekee sitä jatkuvasti. Mitä korkeampi paikka, sitä hauskempaa, ja mm. ihmisen olkapäille kiipeäminen sylissä ollessa (ja sinne asettuminen) on tosi normaali ja hauska juttu. Mitenhän tuo pärjää sitten kun on isompi, ja olkapäille onkin haastavampaa asettua?
Seuraavana pitäisi vaan päättää miten opetan kontaktit sille, niin saataisiin tuota agilityn haastavinta puoltakin alettua tekemään. 2on-2off on tarkoitus olla lopullinen tyyli, opetustapa vaan vähän vielä hakusessa.
torstai 18. lokakuuta 2012
Tyylikkäät lävistykset sormenpäissä
 |
| Mökillä auttamassa veneen nostossa. |
Tänään piti olla eskarireenipäivä, eli agilitya. Vaan eipä ole. Aamulla Muksis oli omituinen, kun aloin temputtamaan sille aamuruokaa, ei maistunut kertakaikkiaan nappulat - leikkiä sillä kyllä pystyi. Muuten oli ihan normaali itsensä, kiusasi Rauta ja rellesti pihassa. Sisälle tultua se kuitenkin paineli kippuralle nukkumaan ja kohta huomasin mahan (ja takajalkojen) kramppaavan. Ripulit ja oksennukset ja soitot kaikille paikallisille eläinlääkäreille... Viimeisenä yrittämäni kaupungin ell otti meidät vastaan heti, ja hurautimme (kesärenkailla, onneksi on plussan puolella lämpötila, ja huomenna vaihtuu talvirenkaat alle) paikalle. Muksis oli hullun reipas, vaikka kramppasikin - ja ell totesi todnäk bakteeritulehduksen, mitä lie elimistölle vierasta oli saanut suolenmutkaan. Kuumetta oli aika vähän - tarkkaa lukemaa en muista, vähän päälle 39, ehkä - mutta nestettä tarvitsi selvästi. Eikun pentu tippaan, nestettä, glukoosia, pahoinvoinninestolääke ja antibiootti nahan alle. Vallan reippaasti kesti nämä koettelemukset.
 |
| Ensilumi! |
Emännälle puolestaan tapahtui työtapaturma. Kukaan ei meinannut saada tippaneulasta päällistä pois, joten toki reippaana ihmisenä lupauduin auttamaan. Kyllähän minä sain päällisen pois, ja samalla oikein tyylikkäästi lävistin keskisormeni ja vielä kaupan päälle viiltelin etusormeenkin vuotavan haavan. Neulalla, siis. (Onneksi oli steriili neula.) Joten eläinlääkärikäynti sai tragikoomisia piirteitä, kun ensin paikattiin emäntää, avustaja haki laastarit ja desinfiointiaineet, ja mie ihailin kuinka hyvin olisikaan hemoglobiinin saanut mitattua kun varsinkin keskisormesta tuli niin reippaasti verta kahdesta eri kohdasta...
 |
| Lentoharrastus. Melkein yhtä suosittu kuin takajaloilla kävely. |
Oikein hyvä juttu, että on syyslomaviikko, ja huilunsoittoa on pakko harrastaa vasta ensi viikolla. Laastarit sormenpäissä se olisi hieman haasteellista.
Nyt olemme molemmat aivan kaikkemme antaneina nukkumassa. Pennun hieno quasimodomainen nestekyttyräkin alkaa laskemaan, ja se nukkuu todella sikeästi tuossa vieressä.
Eniten harmittaa, että en uskalla lähteä vetämään agireenejä! Tympeää joutua näin viime tipassa perumaan reenien veto, ja mulla on niin kiva ryhmä että mieluummin viettäisin hallilla illan.
---
 |
| Katsopa kuinka hienosti tarjoan oikeaa asiaa! |
Viime kirjoituksen jälkeen olemme reenanneet tokojuttuja. Ehdin jo tuossa turhautua, kun tuntui ettei pesuvadin päällä voi liikkua myötäpäivään (kun en tahtonut pentua lanata alleni), mutta eilen otti ekat askeleet siihenkin suuntaan. Hyvä. Vastapäivään voidaan jo kiertää takajaloilla koko kierros. Peruuttaminenkin alkoi eilen sujumaan, tosin vähän meinaa mennä (makupalakäden vuoksi, pitäisi muistaa joskus vähän miettiä sitäkin) vinoon, joten vaatii multa kroppa-apuja että pysyy suorassa. Pyöritykset menevät yhtä mallikkaasti kuin ennenkin, vähän myönnän laiskasti opettaneeni takajalkojen käyttöä niissä.
Ihan hirveästi noita en uskalla ottaa, kun ovat takajaloille sen verran rankkoja harjoitteita. Sivussa olemmekin ehtineet vähän vahvistamaan muitakin asioita, käännöksiä, kierroksia ja paikallaan pysymistä.
tiistai 16. lokakuuta 2012
sunnuntai 14. lokakuuta 2012
Viikonlopun touhut
Tiedän, sunnuntai ei ole vielä läheskään illassa, mutta me taidetaan vaan lojua loppuilta, kun ollaan ehditty jo vaikka ja mitä.
Eilen oli lepopäivä, jonka lopetti Muksis ihan itte tuodessaan mulle naksuttimensa... Edelleenkään en tiedä, mistä se sen löysi, mutta pakkohan sitä oli jotain touhuta kun koira kerran tahtoi. ;) Tehtiin sitten jokunen sylikäännös ja vihdoin aloin myös opettamaan paikallaan pysymistä (istuen). Hyvin onnistui.
Tänään herättiin aikaisin aamulla vastaanottamaan junalta saapujaa. (Aivan Liian Aikaisin.) Nappasin pennun matkaan, jokainen tällainen tilaisuus on tietenkin käytettävä sosiaalistamiseen. Häntä pystyssä rautatieasemalla, syyslomien takia junasta tulikin kiitettävä määrä poppoota, ja olihan kivaa löytää sieltä tuttu ihminenkin!
Päikkäreiden jälkeen tokon valmennusryhmän reeneihin. Ja voi että reeneistä jäi hyvä mieli! Aluksi tuota hirvitti pari vähän kovempiäänistä harkkakaveria, mutta on aivan mahtista jotta koira osaa keskittyä minuun ihan täysillä kun aletaan tekemään. :) Taikamattoa ei voinut tuossa tilanteessa (itse keskellä hallia, muut reunoilla) tehdä kovin suurella irtoamismatkalla, sen verran jännää oli aluksi tilanteessa. Saimme vinkiksi myös, että annan palkan välillä kupista, ettei tuo syöksähtele makkaran perässä kauhiaa vauhtia mun luo. (Tai itseasiassa lihapullien. Useammalla agiryhmäläiselläni on ollut lihapullia reeninameina, ja ajattelin, että tokoon otan itsekin superherkut matkaan. Ja superherkkuja olivatkin... ...muutaman kerran sain kaivaa reeniliivin taskusta mahdottoman pennun veke, kun makupalat olivat NIIN hyviä. Luopumisen harjoittelusta ei ollut tietoakaan, kun sai ekat maistiaiset moisista herkuista. Taidan kuitenkin ensi sunnuntaina antaa sille aamuruuann ennen harjoituksia...) Lisäksi pitää muistaa napata matto matkaan lenkeille, niin tajuaa homman nimen muuallakin kuin kotona. Ja agihallilla.
Uusina asioina harrastettiin koirien pyöritystä vasemmalla ja oikealla puolella, hyvin pyöri Muksis. :D Olisin varmasti saanut sen pään hyvin pyörälle halutessani, tosi näppärästi kiertyi kumpaankin suuntaan. Kotiläksyksi tuli myös peruuttamisen opetus, ihan pikkiriikkisen tein sitä hallilla (paria askelta), suhteellisen lupaavasti tajusi asian. Ja lopuksi vielä kiipeäminen haluamalleen alustalle etutassuilla (takatassut maassa), tarkoituksena harjoitella että koira osaa takatassuilla kiertää myös ympäri alustan. Hallilla ko. alusta oli pesuvati väärinpäin. Hyvin kiipesi, Muksis harrastaa tuota takatassujen varassa seisoskelua niin paljon muutenkin ettei ollut ihme. En yrittänyt vielä saada ottamaan askelia takasillaan.
Ts. tänään tehdyt jutut olivat takapään vahvistamista, että noi koirat tajuaisivat jotta takajalatkin ovat käytössä.
Aika pian tuon jälkeen vein pennun pois hallista, sen verran alkoi kiinnostamaan ekan kerran vieressä ollut agieskarireeneistäkin tuttu kaveri. Mutta hyvin keskittyi, ja vaikka tekstiä onkin valtavasti, ei varsinainen harjoitusaika tokikaan ollut pitkä tuollaiselle tirppanalle.
Käväistiin reenien jälkeen vielä "jäähdyttelylenkki" eskarikaverin kanssa. Olivat aika lunkisti keskenään, selvästi ei enää energiaa ihan samalla tavalla kuin olisi varmasti molemmilla ollut ennen reenejä.
Mut on Muksis kyllä pätevä koipeliini! En yhtään tykkää siitä, että koiria vain kehutaan (kun koiristakaan kukaan ei ole täydellinen), mutta tänään saan sen tehdä. Osaahan tuo olla mahdotonkin, mutta mainion hieno pentu oli tänään harkoissa. (Ja jos se jatkuu samaan malliin, saatanpa innostua itse lajistakin, tokosta, agilityn rinnalla. ;) Se jo olisi jotain!)
edit. Unohtui: hammas lähti huomaamatta rautaisen alta pois. :)
Eilen oli lepopäivä, jonka lopetti Muksis ihan itte tuodessaan mulle naksuttimensa... Edelleenkään en tiedä, mistä se sen löysi, mutta pakkohan sitä oli jotain touhuta kun koira kerran tahtoi. ;) Tehtiin sitten jokunen sylikäännös ja vihdoin aloin myös opettamaan paikallaan pysymistä (istuen). Hyvin onnistui.
 |
| Koirieni(kin) mielipide aikaisista aamuista. |
Tänään herättiin aikaisin aamulla vastaanottamaan junalta saapujaa. (Aivan Liian Aikaisin.) Nappasin pennun matkaan, jokainen tällainen tilaisuus on tietenkin käytettävä sosiaalistamiseen. Häntä pystyssä rautatieasemalla, syyslomien takia junasta tulikin kiitettävä määrä poppoota, ja olihan kivaa löytää sieltä tuttu ihminenkin!
 |
| Tokoa tehdään, vaikka korva väärinpäin. |
Päikkäreiden jälkeen tokon valmennusryhmän reeneihin. Ja voi että reeneistä jäi hyvä mieli! Aluksi tuota hirvitti pari vähän kovempiäänistä harkkakaveria, mutta on aivan mahtista jotta koira osaa keskittyä minuun ihan täysillä kun aletaan tekemään. :) Taikamattoa ei voinut tuossa tilanteessa (itse keskellä hallia, muut reunoilla) tehdä kovin suurella irtoamismatkalla, sen verran jännää oli aluksi tilanteessa. Saimme vinkiksi myös, että annan palkan välillä kupista, ettei tuo syöksähtele makkaran perässä kauhiaa vauhtia mun luo. (Tai itseasiassa lihapullien. Useammalla agiryhmäläiselläni on ollut lihapullia reeninameina, ja ajattelin, että tokoon otan itsekin superherkut matkaan. Ja superherkkuja olivatkin... ...muutaman kerran sain kaivaa reeniliivin taskusta mahdottoman pennun veke, kun makupalat olivat NIIN hyviä. Luopumisen harjoittelusta ei ollut tietoakaan, kun sai ekat maistiaiset moisista herkuista. Taidan kuitenkin ensi sunnuntaina antaa sille aamuruuann ennen harjoituksia...) Lisäksi pitää muistaa napata matto matkaan lenkeille, niin tajuaa homman nimen muuallakin kuin kotona. Ja agihallilla.
Uusina asioina harrastettiin koirien pyöritystä vasemmalla ja oikealla puolella, hyvin pyöri Muksis. :D Olisin varmasti saanut sen pään hyvin pyörälle halutessani, tosi näppärästi kiertyi kumpaankin suuntaan. Kotiläksyksi tuli myös peruuttamisen opetus, ihan pikkiriikkisen tein sitä hallilla (paria askelta), suhteellisen lupaavasti tajusi asian. Ja lopuksi vielä kiipeäminen haluamalleen alustalle etutassuilla (takatassut maassa), tarkoituksena harjoitella että koira osaa takatassuilla kiertää myös ympäri alustan. Hallilla ko. alusta oli pesuvati väärinpäin. Hyvin kiipesi, Muksis harrastaa tuota takatassujen varassa seisoskelua niin paljon muutenkin ettei ollut ihme. En yrittänyt vielä saada ottamaan askelia takasillaan.
Ts. tänään tehdyt jutut olivat takapään vahvistamista, että noi koirat tajuaisivat jotta takajalatkin ovat käytössä.
 |
| Nappisilmä napottaa. |
Aika pian tuon jälkeen vein pennun pois hallista, sen verran alkoi kiinnostamaan ekan kerran vieressä ollut agieskarireeneistäkin tuttu kaveri. Mutta hyvin keskittyi, ja vaikka tekstiä onkin valtavasti, ei varsinainen harjoitusaika tokikaan ollut pitkä tuollaiselle tirppanalle.
Käväistiin reenien jälkeen vielä "jäähdyttelylenkki" eskarikaverin kanssa. Olivat aika lunkisti keskenään, selvästi ei enää energiaa ihan samalla tavalla kuin olisi varmasti molemmilla ollut ennen reenejä.
Mut on Muksis kyllä pätevä koipeliini! En yhtään tykkää siitä, että koiria vain kehutaan (kun koiristakaan kukaan ei ole täydellinen), mutta tänään saan sen tehdä. Osaahan tuo olla mahdotonkin, mutta mainion hieno pentu oli tänään harkoissa. (Ja jos se jatkuu samaan malliin, saatanpa innostua itse lajistakin, tokosta, agilityn rinnalla. ;) Se jo olisi jotain!)
edit. Unohtui: hammas lähti huomaamatta rautaisen alta pois. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)