...mm. teki ensimmäisen tihutyönsä syömällä Hyvin Hiljaa kamerapiuhani aivan tuhannen päreiksi. Höh. Ilmeisesti sitä mieltä, että vähemmän kuvausta, enemmän toimintaa - tietokoneeni kun sanoi sopimuksen irti muistikortinlukijan kanssa... Tai siis, kuviahan voin ottaa mutta koneelle siirtäminen on hankalampaa.
Viikonloppuna olimme reissussa, ei sen kummempaa. Muksis pääsi ihmettelemään paksumpia lumikinoksia, ja reteessä likassa näkyi ensimmäisen kerran rinsessaoireita: lumen paakkuuntuminen reisien sisäpuolelle oli aivan k-a-m-a-l-a-a...
Alkuviikosta olen tuskaillut tunnarin opettamisen aloittamisen kanssa. Ainoa looginen päätös tuskailulle oli jättää koko homma hautumaan kokeneempien oppia odotellessa. Samalla siirryin sijaistoiminnalle ja aloin opettamaan pennulle takajaloilla alustan päällä seisomista. Toistaiseksi olemme vaiheessa "rytinällä toinen takajalka alustalle", katsotaan päästäänkö vielä eteenpäin.
Keskiviikkona käväisimme hallilla kaverin kanssa. Aika meni enempi hänen koiransa kanssa touhuiluun, mutta tekaisi Muksiskin vanhoja tuttuja asioita. Ja söi sormeni. Minun rauhallinen ja lunki pentuni on alkanut vetämään kierroksia agissa! Ääääk. Kyllä se onneksi edelleen on suht rauhassa ootellessa ja tehdessäkin, mutta tietty vauhdin lisäys on eittämättä tapahtunut. Putkea myös hyppysiivekkeiden kautta, keppien ekaa väliä ja ohjausjuttuja vähäsen tehtiin.
Tänään olikin varsinainen hulinapäivä myös koiramaisesti. Aamusta (lompakon etsimispaniikin ja kauppareissun kautta) hallille, jossa näimme Jaana-kasvattajan ja laumansa. Olipa kivaa! Aloitimme lenkillä metsässä, ja oli kauhian hauskaa nähdä kuinka hyvin Muksis sujahti "vanhaan laumaansa". Ja hienosti pyrrit ja holsku ottivat sen vastaan. Takaisin kävellessä Katla-holsku olisi oikein kunnolla alkanut leikittämään koipeliinia. Kamera oli tietenkin autossa repussa koko lenkin, mutta Jaana taisi napata pari kuvaa.
Hallilla rupateltiin Muksiksen häärätessä ympärillä - ja aiheuttaessa mulle pari "apua"-tilannetta kun se tarjosi seisomista keinulle, ja lähti ihan pokkana kävelemään esteellä kuin aina olisi kontakteja tehnyt... Ei ehtinyt rämäyttää sitä, kuitenkaan. Se myös ihan oma-aloitteisesti (silmienpyöritystä) teki ekan kerran elämässään mutkaputken. Ja aika vauhilla meni myös siivekkeiden kautta putkeen. Vähän naksuteltiin taikamattoa jonka tekeminen oli nolostuttavan kauheaa: pentu hiukan ennakoi palkkaa...
Oli ihan hurjan mukavaa nähdä, kiitos kun pysähdyitte pitkän matkan varrella täällä!
Illalla vielä pikkueskareiden reenit, jossa ei oikeastaan tehty mitään agilitya (hyppysiivekkeen kierto ainoastaan), mutta nappasin pennun kuitenkin hallille kun viimeisestä yhteisreenikerrasta on jo jonkun aikaa. Saatiin kivasti vinkkejä tulevaa tokoryhmäkertaa varten, ja vähän jo koitettiin sitä helpommin toteutettavaa tekemistä - joka siis ei ole tunnari. (Voihan tunnariahdistus sentään.) Pari eteenmenoa tehtiin ihan ilman esteitä makupalakupille, en ole jotenkin saanut opetettua sitä kunnolla tätä ennen kakaralle. Ensimmäisen kerran keskittymistä häiritsi joku asia: ei muut koirat, vaan yhden kanssatreenaajaan hillittömän hyvänhajuiset lihapullat. Kaipa se on pakko tuollekin napata lihapullia seuraaviin treeneihin.
Oman ryhmän treenien jälkeen kotiin - jossa tuo on hillunut tähän asti, nukahti puolisen tuntia sitten. Nytkö se alkaa, aika, jolloin pentu on energinen JA valveilla hyvin monta tuntia vuorokaudessa? :o
Keskenkasvuista vampyyria tarvitsee tuskin selitellä sen kummemmin näiden kuvien jälkeen. (Kiitos vaan ilmauksesta Kirsille.) Toisaalta, kun ainoat kunnolliset rautahampaat ovat nuo etuhampaat, myös siskoni "liian isot tekarit" passaa tässä kasvuvaiheessa. Vampyyri tosin osuvampi, tai joku muu pimeyden hammastelija, kun nyt yläkulmurit kasvaa jo tuplina... Seuraillaan.
Viikonloppuna olimme reissussa, ei sen kummempaa. Muksis pääsi ihmettelemään paksumpia lumikinoksia, ja reteessä likassa näkyi ensimmäisen kerran rinsessaoireita: lumen paakkuuntuminen reisien sisäpuolelle oli aivan k-a-m-a-l-a-a...
Alkuviikosta olen tuskaillut tunnarin opettamisen aloittamisen kanssa. Ainoa looginen päätös tuskailulle oli jättää koko homma hautumaan kokeneempien oppia odotellessa. Samalla siirryin sijaistoiminnalle ja aloin opettamaan pennulle takajaloilla alustan päällä seisomista. Toistaiseksi olemme vaiheessa "rytinällä toinen takajalka alustalle", katsotaan päästäänkö vielä eteenpäin.
Keskiviikkona käväisimme hallilla kaverin kanssa. Aika meni enempi hänen koiransa kanssa touhuiluun, mutta tekaisi Muksiskin vanhoja tuttuja asioita. Ja söi sormeni. Minun rauhallinen ja lunki pentuni on alkanut vetämään kierroksia agissa! Ääääk. Kyllä se onneksi edelleen on suht rauhassa ootellessa ja tehdessäkin, mutta tietty vauhdin lisäys on eittämättä tapahtunut. Putkea myös hyppysiivekkeiden kautta, keppien ekaa väliä ja ohjausjuttuja vähäsen tehtiin.
Tänään olikin varsinainen hulinapäivä myös koiramaisesti. Aamusta (lompakon etsimispaniikin ja kauppareissun kautta) hallille, jossa näimme Jaana-kasvattajan ja laumansa. Olipa kivaa! Aloitimme lenkillä metsässä, ja oli kauhian hauskaa nähdä kuinka hyvin Muksis sujahti "vanhaan laumaansa". Ja hienosti pyrrit ja holsku ottivat sen vastaan. Takaisin kävellessä Katla-holsku olisi oikein kunnolla alkanut leikittämään koipeliinia. Kamera oli tietenkin autossa repussa koko lenkin, mutta Jaana taisi napata pari kuvaa.
Hallilla rupateltiin Muksiksen häärätessä ympärillä - ja aiheuttaessa mulle pari "apua"-tilannetta kun se tarjosi seisomista keinulle, ja lähti ihan pokkana kävelemään esteellä kuin aina olisi kontakteja tehnyt... Ei ehtinyt rämäyttää sitä, kuitenkaan. Se myös ihan oma-aloitteisesti (silmienpyöritystä) teki ekan kerran elämässään mutkaputken. Ja aika vauhilla meni myös siivekkeiden kautta putkeen. Vähän naksuteltiin taikamattoa jonka tekeminen oli nolostuttavan kauheaa: pentu hiukan ennakoi palkkaa...
Oli ihan hurjan mukavaa nähdä, kiitos kun pysähdyitte pitkän matkan varrella täällä!
Illalla vielä pikkueskareiden reenit, jossa ei oikeastaan tehty mitään agilitya (hyppysiivekkeen kierto ainoastaan), mutta nappasin pennun kuitenkin hallille kun viimeisestä yhteisreenikerrasta on jo jonkun aikaa. Saatiin kivasti vinkkejä tulevaa tokoryhmäkertaa varten, ja vähän jo koitettiin sitä helpommin toteutettavaa tekemistä - joka siis ei ole tunnari. (Voihan tunnariahdistus sentään.) Pari eteenmenoa tehtiin ihan ilman esteitä makupalakupille, en ole jotenkin saanut opetettua sitä kunnolla tätä ennen kakaralle. Ensimmäisen kerran keskittymistä häiritsi joku asia: ei muut koirat, vaan yhden kanssatreenaajaan hillittömän hyvänhajuiset lihapullat. Kaipa se on pakko tuollekin napata lihapullia seuraaviin treeneihin.
 |
| Osaa se sentään edelleen myös lentää. |
Oman ryhmän treenien jälkeen kotiin - jossa tuo on hillunut tähän asti, nukahti puolisen tuntia sitten. Nytkö se alkaa, aika, jolloin pentu on energinen JA valveilla hyvin monta tuntia vuorokaudessa? :o
 |
| On se joskus paikoillaankin. |
Keskenkasvuista vampyyria tarvitsee tuskin selitellä sen kummemmin näiden kuvien jälkeen. (Kiitos vaan ilmauksesta Kirsille.) Toisaalta, kun ainoat kunnolliset rautahampaat ovat nuo etuhampaat, myös siskoni "liian isot tekarit" passaa tässä kasvuvaiheessa. Vampyyri tosin osuvampi, tai joku muu pimeyden hammastelija, kun nyt yläkulmurit kasvaa jo tuplina... Seuraillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti