Pyhätunturi & muut kuulumiset

Pitäisi ehtiä päivittelemään blogia useammin, että lahopääkin muistaisi mitä oikein ollaan tehty.

Tuutikki Pyhätunturilla.

Lauantaiaamuna heräilimme kuitenkin epäinhimillisen aikaisin isojen koirien kanssa (no, pentukin tietty oli hereillä), mutta kannatti! Kävimme Nastasian ja Milon kanssa Pyhätunturilla, ja päädyimme pienten harharetkien jälkeen kiipeämään Kultakeron huipulle. Oli aikamoinen kiipeäminen - ei niinkään noilla nelijalkaisilla, mutta minä kyllä jouduin suoraan sanottuna pysähtelemään pariin otteeseen puuskuttamaan matkan varrelle; niin älyttömän jyrkkä oli nousu! Mutta kannatti, vaikka lunta ei maan tasalla ollut - eikä ole edelleenkään - juurikaan, oli huipulla valkoista ja mielettömiä kuuraisia puita.

Koirilla matka sujui mukavasti, ja sopivasti Milo ilmoitti että Raulla on juoksu alkamassa... Huipulla huomasimme, että Raulla on ranteen "ylimääräinen" antura haljennut. Ei pahasti, mutta verta tuli vähän. Kotona myös Tuutikilla näkyi parissa takajalan anturassa vähän nirhaumaa, lumi osaa olla sitten aika ikävä juttu. :/ Molemmilla parantuneet tassut, jo seuraavana päivänä olivat ok, en oikein tiedä mitä laittaisi lisää ravintoon kun lohiöljylisä siinä jo on.

Sunnuntaina jätin valmennusryhmän tokoreenit väliin todennäköisesti pöljästä pukeutumisesta johtuneen vilustumisolon vuoksi (paha mie, maanantain työpäivän varmistelu voitti koiran kanssa treenaamisen). Muksiksella oli siis melkein vapaa päivä, isot koirat taasen saivat hieronnan. Tuutikilla oli pieni jumi toisella puolella lavassa, toisella puolella lantion tienoilla. Ei mitään hälyyttävää. Leikattua polvea ei uskaltanut hieroja liiemmin venytellä. Raulla oli myös pieni jumi, vasemmalla puolella lantion tienoilla. Ei muuta, joka oli helpotus kun noita lonkkia tulee mietittyä niin kovin. Rau myös käyttäytyi erittäin hyvin, kun kokemus on ainoastaan ensimmäistä hierontakerrasta jolloin se ei kertakaikkiaan vain ollut lainkaan paikoillaan...

Alkuviikosta olemme olleet suoraan sanoen laiskoja. Tarkoituksella lähinnä käyneet iltaisin ihmettelemässä autojen valoja ja Muksis on opetellut metsäkiipeilyn vastapainoksi kaupunkiparkouria hihnalenkeillä. Sen on Ihan Pakko päästä jokaisen korkeamman rakennelman päälle kiikkumaan, on kyseessä mikä vaan. Hassu pentu.

Se on kyllä maailman söpöin pentu.

Pyörimiset alustan päällä sujuvat sukkelasti, alla videotodiste.

Se myös tarjoaa tuota ihan kaikkialla - viimeksi pystyssä olleen vessapaperipakkauksen päälle. :D Vitsit se on hauska pentu! Nyt meillä on kaksi päivää aikaa opetella sunnuntaiksi aloittamattomat kotiläksyt, joista tunnari on täysi mysteeri mulle. Katsotaan, ehdinkö koko treeneihin tälläKÄÄN viikolla, mutta tuon kanssa on kyllä hurjan kivaa reenailla!

Hassu pieni eläin: todellinen koomikko vapaalla ja töitä tehdessä aivan erinomaisen keskittynyt otus. Koomikkopuoli huvittaa kaikkia tuon näkeviä. Muksikselle tosiaan kiipeily on maailman luonnollisinta, ja se tekee sitä jatkuvasti. Mitä korkeampi paikka, sitä hauskempaa, ja mm. ihmisen olkapäille kiipeäminen sylissä ollessa (ja sinne asettuminen) on tosi normaali ja hauska juttu. Mitenhän tuo pärjää sitten kun on isompi, ja olkapäille onkin haastavampaa asettua?

Seuraavana pitäisi vaan päättää miten opetan kontaktit sille, niin saataisiin tuota agilityn haastavinta puoltakin alettua tekemään. 2on-2off on tarkoitus olla lopullinen tyyli, opetustapa vaan vähän vielä hakusessa.