sunnuntai 28. helmikuuta 2010

Mummobileet!


Laitan vain kuvia parisen tän päivän ilahdusasiasta pohjoisesta. Nuo "identtiset kaksoset" eli hyvin erinäköiset pentuesisarukset, leikkivät tänään minun nähteni ekan kerran puoleen vuoteen noin railakkaasti pihamaalla. Ovat vanhukset kyllä parhautta!







Vanhusten leikkiminen on kyllä sympaattisinta ikinä! Valkoinen vaara, Ronjuskainen, ollut kolmisen vuotta diabetesdiagnoosilla ja siltä on leikattu sekä kysta kohdusta (ja samalla kohtu pois, diabeteksen toteamisen jälkeen, kohtutulehdusepäilynä) ja aiemmin iso "vesikello" takajalasta. Jo diagnoosi diabeteksestä on usein kohtaloksi hyvin lyhyessä ajassa, insuliini ei tehoa kovinkaan pitkään keskimäärin koirilla, mutta niin vain tuo minun ensimmäinen, paras ja kaunein jaksaa vieläkin olla suhteellisen kivassa kunnossa.

Helinä-mummeli, tuo harmaa tukeva tätönen, sai jo kuusiviikkoisena "tappotuomion" katkenneen jalkansa vuoksi (jota eräs eläinlääkäri oli hoitanut asiattomasti vieläpä ennen kuin pentu pääsi etelämpään eläinlääkäriin, väittäen sen olleen vain pois paikaltaan :( ). Niin sitä kuitenkin pieni sekarotuinen koiranpentu lastoitettiin ja jalasta ei myöhemmissä ellin tarkastuksissa voinut mitenkään tietää, että se olisi ollut poikki - ja vedetty olevinaan paikoilleen ennen oikeaa diagnoosia.

No, se historiasta, mummoilla oli hirmu kiva päivä! Myöhemmin tällä viikolla luvassa bortsuasiaa, kun ehdimme nähdä noiden kakaroiden omistajien kanssa. :) Nyyti-"mummo" jäi etelään hoitoon, ja nauttii taatusti ihan täysillä siellä kun tiukkisemäntäkin on poissa paikalta komentelemasta. :p

Ps. Mutta entä Tuutikki? Tikillä on valeraskaus lopuillaan, ja se harrastaa nojatuolin suojana olevan maton alla nukkumista. Siitä saisi samanlaisen kuvan kuin Pikku Prinssi -kirjan kuvasta kobran (?) syömästä elefantista.

torstai 18. helmikuuta 2010

Pidetään blogi hengissä.

Etelässäkin on hurjan kaunis pakkasaurinkopäivä, ei vaan tullut otettua kameraa mukaan tuonne ulos lenkille (kaikkea ei voi muistaa...) joten Nyytin tämän päivän lumileikit jäivät ikuistamatta. Emännällä on hirveä kiire ja hoppu soittohommien kanssa, joten muutenkin kamerointi jäänyt vähemmälle. Josko lomalla sitten taas...

Viimeksi kun pakkasella ulkoilimme kameran kanssa, oli neitosella hauskaa. (Jota sivumennen sanoen viimeksi tänään ohikulkija kutsui pennuksi.)

Olen koittanut pikkuhiljaa koota uudistuville nettisivuilleni materiaalia, vaan aika vilkkaaseen aikaan tämä uudistus tuli - kärsivällisyyttä siis. Aikamoinen homma miettiä mitä sitä onkaan tapahtunut parin vuoden aikana kun ei ole saanut nettisivujaan päivitettyä. Mielessä olis myös esitellä tänne etukäteen noi Karman kakarat. Katsotaan saanko aikaiseksi. Hauskoja tyyppejä, ja hirmu mukavat omistajat jotka ilmoittelevat ahkeraan kuulumisia. :)

Palaan taas kun on enempi kirjoiteltavaa.

torstai 11. helmikuuta 2010

Nyt se alkaa.

Aloitetaanpas nyt uusi blogi, joka toivottavasti kotisivujen meneillään olevan päivityksen yhteydessä tulee uutisosioksi kotisivuille.

Paljon on tapahtunut koirarintamalla sitten viime kuulumisten (vuodelta 2008...)

Allekirjoittanut kävi kasvattajan peruskurssin pienestä painostuksesta vihdoinkin ja sai viime vuonna kennelnimen Quasi, joka tarkoittaa suomeksi "ikään kuin".

Kennelnimelle syntyi pentue kesällä 2009, kun sijoituskoirani Karma (Jackie's Babe Black Chevers) sai Zinnin (Rosmarinus Gin Special) kanssa pentueen. Näistä kuudesta villikosta voi lukea pian lisää kotisivuiltani. Blogiotsikon kuvassa on Peppi, Quasi Amoroso.



Tuutikin (Jazz Hoop-Dee-Doo) pentue voi hyvin ja on kasvanut aikuiseksi tässä ajan kuluessa. Kaikista olen kuullut säännöllisesti kuulumisia ja koko poppoo voi hyvin. Tuutikille on mahdollisesti suunnitteilla toinen (ja viimeinen) pentue nyt tulevana kesänä 2010. Isukki on Jazzilaisten kanssa asusteleva Kimi, Traqdean Jazz Di Kimi. Tästäkin tulee päivitystä kotisivuille... Mietintämyssy on myös päässä Tuutikin Dixie-tytön (Jazz Skunk Funk) suhteen, josko senkin astutus olisi tässä aikaisintaan tulevan vuoden kuluessa ajankohtainen?

---

Ronja-vanhus asuu pysyvästi vanhempieni luona Lapissa. Vanhuus ja diabetes vaivana, ilahduttavia riekkukohtauksia edelleen päivittäin. Toivotaan vielä ainakin kuukausia "yhteistä" aikaa, josko neiti jaksaisi ilahduttaa heitä ja minua vielä. Kovin on rakas tuo ensimmäinen.

Nyyti (Oakmeadow Sweet Surprise) asustaa kanssani Lahdessa ihan koko ajan, ja nauttii yleisenä naisena olemisestaan täysin siemauksin - kohta pitää perustaa mummolle Nyyti-fanclub, se on saanut rutkasti uusia ystäviä tässä vuoden kuluessa. :D Nyyti on aina yhtä huvittavan kakara, vaikka ikää tulee ensi kesänä jo 11 vuotta... Pysy vaan samanlaisena hassuna kaahottajana edelleen.

Tikki (edellä mainittu heelerneitonen) on nyt ilahduttanut pystykorvaisia ja ihmisvanhuksia pohjoisessa allekirjoittaneen hektisen vuoden vuoksi. Ikävä on pikkulikkaa kova, josko saisin sen loppukevääksi tänne. Harrastamiseen ei ole ollut mitään mahdollisuutta koko talvena, noinkohan Tuutikkikin on huippunopeista ykkösluokan nollatuloksistaan huolimatta "ikuinen ykkönen" agilityssa kun emännällä on aikaa treenailla ja kisailla vain kesäisin. Tuutikki on oma omituinen ja hauska itsensä, aiheuttaa naurukohtauksia tappamalla hanskoja ja kaahottamalla heelerhepuleissaan tuhatta ja sataa ympäri pihaa. Mikään ei siis ole muuttunut.

Allekirjoittaneelle tuli kovin ahkerat ajat vuosi sitten syksyllä, kun päätin tehdä huilunsoitonopettajan opinnot tiivistetyssä aikataulussa loppuun asti. Muuttokuorma kulki syksyllä 2008 Lahteen ja täällä ollaan suunnitelmien mukaan kevääseen 2011 asti kun saan paperit ulos amk:sta. Joku voisi lisätä tuohon sanan "vihdoin". ;) Koiraharrastajana voisi tietenkin valita helpommankin alan jolle valmistua!