perjantai 9. marraskuuta 2012

Alkuviikon jorinat

Alkuviikolla olemme tehneet lähinnä tokojuttuja. Aloin opettamaan oikeasti takajalkojen tarjoamista alustalle, ja vaihdoin alustan matalampaan (itseasiassa Monopoli-peliin). Olen onnistunut palkkaamaan Muksista niin paljon vain toisen jalan nostamisessa alustalle, että on ollut töitä saada molemmat takajalat myös alustan päälle. Pikkuhiljaa hyvää tulee.

Lennokkaat.

Kaket sujuvat suht hyvin myös. Maahan-seiso on ehdottomasti hankalin, muissa takajalat pysyvät hyvin oikealla paikalla. Hillittömän kärsivällinen tuo pentu on tehtäessä myös noita hitaita ja rauhallisia juttuja! (Toki mm. viimeksi mielentila oli sellainen, jonka sai, kun koira oli lenkkeillyt pennuksi pitkähkön iltalenkin, riekkunut Raun kanssa ja syönyt osan iltaruuasta...)






 Jotain muutakin me ollaan tehty alkuviikolla, mutta enpäs muista mitä.

Vielä mahtuu syliin uneksimaan.

Tänään oli agireenit, tai siis pikkueskareiden ryhmä. Me teimme Muksiksen kanssa parit takaakierrot, takaakiertojen kautta täysin U-malliseen mutkaputkeen (vitsit se oli taitava!) ja kosketusalustaa (vähän pidempi aika alustalla ennen kuin sai makupalan, joka lensi ihan eri suuntaan kuin missä mie olin) ja vielä eteenmenoa loppujen lopuksi kolmien siivekkeiden kautta. Ja ekan keppivälin hakemista, jota joutui ihan hetken muistuttelemaan, ja jostain täysin kummasta syystä Muksis tarjosi juuri väärältä puolelta ekaan keppiväliin menemistä. (Liikaa takaakiertoharjoitusta..?) Se ei ole koskaan tätä päivää ennen mennyt väärälle puolelle ensimmäistä keppiä.

Kauhian taitava pikkueläin! Parasta agihallilla on se, että tuosta likasta näkyy, kuinka se nauttii tekemisestä.

---



Kulmahampaat ovat edelleen tuplat, yläkulmurit siis. Ensi viikolla pitää käydä ell:llä jos eivät itsekseen siihen mennessä tipu, niin valtavaa vauhtia kasvavat rautaiset myös. :/ Meillä on hyvä leluarsenaali (ja luita tietty myös) edesauttamassa hampaiden heilumista, mutta hyvällä mielikuvituksella voi sanoa toisen puolen yläkulmurin heiluvan hiukan... Leluarsenaalista on mainittava maailman sievin hyvin kirkkaan pinkki motivointipatukka - ei sellaisia vaan ollut vielä edellisen pennun aikana!

Alhaalla on toisella puolella vielä maitokulmahammas kiinni, mutta se tippuu kyllä itsekseen ihan pian, niin yhden juuren varassa taitaa olla.

Höh, tylsää jos joutuu rauhoittamaan koiran moisen operaation vuoksi! Toisaalta, samalla rauhoituksella sitten voidaan ottaa välikuvat ihan varmuuden välttämiseksi - meidän eläinlääkärit rokotuksilla ja mahatautikäynnillä ovat olleet sitä mieltä, että turha on rauhoittaa koiraa turhaan, kun liikunta moitteetonta.

Ps. Tuutikki suhtautuu pentuun hyvin uteliaan myötämielisesti, ja pentu väistää sen täysin. Eiköhän tästäkin kaksikosta hyvää tule. Muksiksen laumakäyttäytymisessä paras puoli on tapa osata väistää muita. On kyse sitten Rausta joka leikkiessä tulee joskus päälle kuin yleinen syyttäjä, tai Tuutikin oman tilan tarpeesta: Muksis pysyy tarpeeksi kaukana tai väistää kun on tarve, se ei härkennä tilanteeseen väkisin matkaan.

2 kommenttia:

  1. Sinulla on mukava tyyli kirjoittaa ja sieviä koiria. Kuitenkin olisi kiva lukea välillä myös Rauhan koulutusjuttuja, nyt kun kirjoitukset painottuvat pitkälti vain toiseen (kolmanteen) koiraan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että blogi kiinnostaa! Vanhempien koirien treeneistä en ala kirjoittelemaan: blogihan on pääosin vain ollut onnitteluiden ja kuulumisten kertomiseen tarkoitettu, ja nyt pidän Muksiksen treeneistä ihan itseni vuoksi päiväkirjaa. :) Että jää muistiin kakaran kasvuaikakin.

      Poista