Paikalla pysymisen vaikeus

Lievästi kiusallista olla treenaamassa huonosti valmistautuneena. Lisäksi ekan kerran Muksis otti häiriötä muusta porukasta aina välillä, täytyy alkaa kiinnittämään siihen huomiota. Positiivista ehdottomasti on tuon äänettömyys, vaikka sormet meinaa mennä makupalojen mukana ja tekeminen on niin kivaaaa, se on toistaiseksi ollut hiljainen. (Myös agilityssa.)

Sivulletulossa kehoitus ottaa takapakkia, paikka on hyvä, istuminen sivulle ei onnistu.

Seisomista ei oltu treenattu, joten saimme vaan neuvon mennä kotiin opiskelemaan. ;) Valitsimme kuitenkin tavan jo, laitan videopätkää jossain vaiheessa kun ehdin videoimaan. Pari toistoa tehtiin uudesta asiasta, ja kyllä tuo kakara sitten oppii nopeasti!

Onneksi treenien loppuun tuli uutena asiana merkki. Valmistauduin opettamaan sitä ihan läheltä merkkiä tosi huolella ja houkuttelemaan Muksiksen ympäri... ...mutta pentuhan vaan suoritti merkin kyselemättä ihan sillä tavoin kuin tarkoitus olikin. Yllättävän nopeasti miekin tajusin, että kappas, on hyötyä takaakiertojen opettelusta agilityssa. ;) Lisäsimme matkaa pikkuhiljaa ehkä maksimissaan noin viiteen metriin.

Itse en selvästikään ole maailman luontevin tokoharrastaja. Onnistun vaikeuttamaan hommaa tahtomattani heilumalla kuin heinäseiväs ja taiteilemalla ympäriinsä aivan turhan paljon. Sivulle tulossa loikin pitkin tokohallia ja kenties kymmenennellä kehoituksella tajusin vähentää omaa haahuiluani. Sori, Muksis. Merkille tajusin sentään nopeasti jättää käsi- ja askelavun pois, kun ei niitä tarvinnut.

Katsotaan, kuinka sitä oppiikaan näin "toisinpäin" tavoistaan pois. Tokoharrastajia joutuu aina agireeneissä tsemppaamaan käyttämään ääntä, käskytystä ja kroppaa enemmän. Olen hyvin skeptinen itseni suhteen, opinko olemaan heilumatta hirveästi tokossa, luontevampaa itselle tuollainen vapaampimuotoinen liikehtiminen. ;) Täytyy kuitenkin koittaa vahvistaa "paikka" -käskyä. Itselleni.