Tunnarin alkeet puolivuotiaalle

Jahas - älä paina vahingossa "ota kuva" namiskaa ja sitten "kumoa": löytyi syy edellisen blogitekstin katoamiseen, ja sama kävi juuri äsken. Kuinka ärrrrsyttävää.

Muksis täytti eilen puoli vuotta, tuntuupa kummalliselta että se on vasta niin nuori, kun on sujahtanut eloon matkaan vallan mainiosti. Pikkupuuhka, jonka kanssa on kauhean hauskaa tehdä hommia ja joka nyt nukkuu tuossa kerällä aamupäiväunilla. :)

Mutta tärkein päivitys: me tehtiin viimein tunnarin alkeet! Oli tarkoitus ottaa videollekin, mutta typerä puhelin päätti olla huomioimatta että tyhjensin valokuvia muistista ja sanoi jotta tallennustila täynnä... Meni oikein mallikkaasti, parasta onnistuneen harjoituksen lisäksi oli, että sain pidettyä pennulla rauhallisen mielentilan, eikä se kauhukuvien mukaisesti rynnännyt keskelle tilannetta pyykkipojat (meidän tunnarikapulat) lennellen. ;) Oman intonsa tähän asiaan antoi se, että me saadaan aloittaa noutamisen harjoittelu vasta kun tunnarin alkeet on hallussa. ("Saadaan" on ihan korrekti ilmaus; en varppina lähde sooloilemaan saati käyttämään omia aivojani tokojuttujen opettelussa, kun olen niin noviisi ja mulla on ollut tasan yksi tokossa kisannut koira joka lähinnä huvitti ihmisiä saamalla hillittömän kiljumiskohtauksen hypyllä - vihdoin pääsee tekemään jotain oikeaa! Armas edesmennyt Nyytiäinen siis.) Noutamistreenin alkua odottelen innolla, kun Muksis tykkää niin paljon pitää kaikenlaisia esineitä suussaan. Tunnaritreenin jälkeen onnistuin jättämään oman pyykkipojan tarpeeksi alas pennun saataville, ja hetken kuluttua se tulikin häntä hulluna vispaten mun luo kapula suussa. ;) (Nyt on omakin pyykkipoika treeniliivin taskussa jemmassa.)

Me ollaan tehty vain tokojuttuja, kun omilla koirilla on nenäpunkit, eikä hallille asiaa. (Strongholdit niskassa, toivottavasti auttavat niin ei tarvi monella eri valmisteella myrkyttää koiria.) Muutenkin hallilla kiertää tyypilliseen talvitapaan kaikki vitsaukset juuri nyt, olisimme joka tapauksessa pitäneet jonkun aikaa harkkataukoa: yhden vanhenevan koiran ja pennun kanssa en vasiten hae kennelyskää riesaksi. Tylsää silti, agilitya olisi kuitenkin helpompi tehdä esteillä, ja toisaalta Muksis alkaa olla siinä iässä että häiriötreeni on vähintäänkin tarpeellista.

Raulla on takatassut halkeilleet ekan kerran elämänsä aikana. Pitää seurailla mihin tilanne menee, syytä en osaa edes arvailla kun koko koiralauma on ollut lohiöljykuurilla pakkastenkin vuoksi ja toisaalta minkäänlaisia tassuongelmia ei ollut viime talvenkaan hirmupakkasilla.

Ja jos jotain negatiivista vielä keksisi, niin pennulla on vatsa sekaisin. Mitään uutta se ei ole ruuassaan saanut, ainoa muutos on ollut pari päivää sitten avattu uusi Orijen-pussi. (Samaa laatua kuin edellisetkin.) Aikuiset koirat ovat ok, eli tarttuvaa (tai tuosta nappulasta johtuvaa) tämä ei varmaankaan ole. Mie olin pari päivää koiratta reissussa - suurin toiveeni on että kyseessä ei olisi stressivatsa ainakaan.

Ruuasta puheen ollen: Tuutikki on vasta vanhemmalla iällä alkanut saamaan raakaakin ruokaa, ja se on maailman sympaattisin vaikkapa rustoluiden syöjä! Onnellisempaa koiraa ei ole kuin tuo pikkukoira saadessaan sellaisen herkun eteensä.

Josko saisin ennen vuoden vaihdetta koneeni huollettua, niin pääsisin kunnolla päivittämään oikeita kuvia ja videoitakin myös blogiin...