Hyvää uutta vuotta 2015, tavoitteineen ja kuulumisineen

Olipa niin väsynyt emäntä työvuoden kääntyessä puolen välin taukoon (opettajat kun tuppaavat ajattelemaan lukuvuosittain), että en edes blogia saanut päiviteltyä. Loma on ollut todella loma - ollaan vaan oltu, vähän temppuiltu koirien kanssa ja ulkoiltu silloin kun ollaan saatu olla kolmestaan tuolla totaalisessa kauneudessa (niin kuin isäni asian ilmaisi).



Viime vuosi oli hyvä vuosi kaikin puolin, koirajuttujakin vähän sentään ehittiin tehdä. Pääosan vuodesta vei kuitenkin työ, ja koirat lähinnä kulkivat mukana. Puolisen vuotta Pohjanmaalla, jonka jälkeen palattiin takaisin pohjoiseen - ja metsiin. ^_^



Suurin menetys oli tietenkin Tuutikin kaikin puolin suhteellisen yllättävä lähtö. Siiseliä, on sitä ikävä. Mutta täytyy sanoa, että koiralauma on paremmin tasapainossa ja oletan, että Tuutikilla ehti olla jotain selkä-/polvikipuja jo ennen dramaattista polven hajoamista, sen verran kireänä se oli viime ajat.

Pidemmittä puheitta, että saan tämän edes joskus lähetettyä, tavoitteet vuodelle 2015.
Viime vuoden tavoitteista onnistui osa: Rau ja Muksis pysyivät terveenä ja Muksis kisasi agissa. Rau osaa ravata ja Muksis osaa enemmän agilitya kuin kukaan aiemmista koiristani. Kun minäkin vielä oppisin!

Molempien osalta toivon, että pysyvät terveenä ja minä kans että päästään vaeltamaan tänä vuonna enemmän kuin surkeana sairastelusyksynä 2014!



Rau

...opettelee edelleen hermojen hallintaa, ja minä opettelen olemaan rauhallisempi kun se pinkoilee vähän liioitellen pehmeyden takia suuntaan jos toiseenkin.
...on edelleen yhtä valloittava kaikissa koirapiireissä, mihin eksyy, ja eksyy useammin ainaski Vipin kanssa lenkille kuin tänä vuonna! (Huomaatko, Kirsi, uhkailua. :p )
...saa käyttää enenevässä määrin nenäänsä ja oppii useamman kuin yhden tempun vuodessa. Tähän liittyy myös se hermojen hallinta, meillä molemmilla.

Muksis

...pääsee selkäkuviin ja silmäpeilaukseen.
...haluan tai en, pääsee tavoitteisiinsa usein varastamalla erinäisiä ruokia.
...oppii agilityssa kepit ja kontaktit ja irtoamisen oikeasti. Ja olishan nyt kohtuullista nousta ohjaajan 16 agiharrastusvuoden jälkeen ylempiin luokkiin. :p
...käyttää aktiivisesti takapäätään tempuissa ja oppii myös uusia temppuja - ainakin loput neljä sormea peukalon jälkeen. Eli pääsee käyttämään aivokapasiteettiaan enempi.
...no ne pennut... Uskaltaisikohan niitä jo toivoa tälle vuodelle? Ainakin ajatus menee eteenpäin ja kalenterista raivataan tilaa pennuille. Ja pennulle, sitä myöten.

Emäntä

...jatkaa alkanutta karkkilakkoa onnistuneesti.

...pääsee vaeltamaan paljon!

...saa aikaiseksi järjelliset agipohjat tuolle eläimelle.

...osaa rajoittaa kivojenkin töiden määrää silleen, että aikaa jää muullekin.

Muksis teki olevinaan juoksun, mutta ei sitten kuitenkaan. Katsotaan koska tekee sen oikeasti. Toivon noin maalis-huhtikuuta aikaisintaan. :p



Tänään oltiin piiiiitkästä aikaa agireeneissä. Oli hurjan kivaa, vaikka mie olinkin ihan talviteloilla. Pitkän välin jälkeen taas ihmettelen kovasti kuinka hyvä koira mulla on, ja kuin paljon se osaa! Me ollaan aivan mahtavassa ryhmässä, jossa ohjaaja saa aikaa tarpeeksi toistoille että tajuaa mitä on tekemässä. Ihan huippua! Mulla on kamalia ajoitus- ja sijoittautumisongelmia. Koirahan kääntyy oikeasti vaikka kuinka myöhään ohjaten just sinne mihin mie näytän...

Pidemmittä puheitta.

Oikein ihanaa vuotta kaikille blogin lukijoille! 

Luonne testattu.

Elämän on jatkuttava, vaikka ikävä onkin pikkusiiseliä. Tuutikin kohdalla päätös oli niin kovin oikea, ja tiesin sen olevan edessä katsoessani kuinka koira ei enää kestänyt samanlaisia pitkiä lenkkejä kuin aiemmin, että surun seassa ei ole ollenkaan kyseenalaistamista, mikä tekee tilanteen helpommaksi kuin joskus aiemmin. Kovasti olisin suonut silti vielä melkein toisen mokoman hedelmälepakolle, heelerit kun tuppaavat olemaan pitkäikäistä porukkaa.

---

Kävimme lauantaina Muksiksen kanssa luonnetestissä.

Jännitti eniten koskaan, kun pyrrit nyt ovat pyrrejä.

Mutta neiti oli aivan sellainen kuin kuvittelinkin - tosin ei niin vilkas eikä terävä, eli kaikki yllätykset olivat positiivisia.

Hansku otti kuvia testissä, katsotaan josko niitä saisi tänne käyttöönkin.

Itselläni jäi testistä mieleen...

...että aluksi Muksis käyttäytyi hyvinkin pyrrimäisesti; kamalaa, vieraita ihmisiä, jotka koittavat lääppiä ja leikittää. Ei tullut leikistä mitään.

Kelkka oli helppo, reaktio toki kovin lennokas mutta palautumiseen ei mennyt juuri aikaa. Samoin hyökkäyksessä Muksis hyvinkin nopeasti toipui typerästi päälle karkaavasta tuomarista. Luoksetulo oli ehkä hupaisin hetki: Muksis selvästi harkitsi, lähtisikö hyökänneen tuomarin luo vai tulisiko minun luokseni. :D Ja hillitön riehunta kun sai vähän laukata välillä.



Mörkökuja oli ehkä yllättävin kaikista. Ei tuo koira korvaansa lotkauttanut vaikka haalari hyppäsi päälle (oli jo tynnyrille mennessään menossa kurkkaamaan moista, ei minkäänlaista väistöä enää jälkikäteen) ja tynnyriä olisi mennyt katsomaan suorilta. Ihanaa, paimenkoira joka ei paljon pahaa muistele.

Pimeässä huoneessa koira tuli suoraan minun luokseni hyvin lennokkaalla laukalla, ja syliin saakka. :D Sitten olisi lähtenyt kiipeämään vieressä olevia ritiläportaita pitkin, jos olisin antanut. Ei mitään ihmetystä taskulamppujen kanssa heiluvista tuomareista, rekasta tai pressusta betonilattialta, tai muusta pimeän rekvisiitasta. Toinen tuomareista kysyikin, että onko näillä yhtä hyvä näkökyky kuin vinttareilla - niin nopeasti Muksis minut sieltä bongasi.

Seinässä kuului vakuuttava murina mahanpohjasta asti. Muksis onnistui saamaan narun jalkojen alta josta syystä hyökkäystä ei saatu vietyä ihan seinään saakka, mutta reaktio tuli selville. Ja sitten tuomarin syliin kun odottelivat minua.

Ampumisissa reagoi kumpaankin paukkuun, mutta ei ollut mitään ongelmaa lähteä ampumisten suuntaan.




I Toimintakyky +2 hyvä
II Terävyys +3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
III Puolustushalu +3 kohtuullinen hillitty
IV Taisteluhalu -1 pieni
V Hermorakenne +1 hieman rauhaton
VI Temperamentti +3 vilkas
VII Kovuus +3 kohtuullisen kova
VIII Luoksepäästävyys +2b Luoksepäästävä, hieman pidättyväinen
Laukauspelottomuus ++ laukauskokematon
Yht. 160 p.

Tuomarit Maarit Salla ja Riitta Lehmuspelto.



Ps. Wihii, toimintakyky +2, kovuus +3!

---

Juuri ennen Tikin poismenoa kävimme agikisoissa, omissa sellaisissa. Voin rehellisesti sanoa, että yksi typerimmistä teoistani ikinä: olin kipeänä, kamalassa yskässä, ja varmasti osittain kisojen takia pitkittyi tauti entisestään... Mutta oli hauskaa, myös pöytäkirjailut, vaikka meinasi äänikin kadota vallan. Ei muisteltavaa jälkipolville, hylkyjä ja yksi kymppi.

A-rata



B-rata



Vielä yksi rata on nauhalla, mutta mun omassa kännykässä, katsotaan josko joskus saisin sen sieltä nettiin saakka.

---

Muuten ollaan vaan syksyilty. Oi, ihana syksy, ihana metsä!



Raulla juoksu juuri lopussa, meni aikalailla huomaamatta ohi. Pitäisi oikeasti ottaa itseä niskasta kiinni ja leikkauttaa Rau, sillä kun paino tippuu aina juoksuaikana. Mutta se virtsankarkailun riski aina viivästyttää tätä päätöstä...

Vielä omat kisat Pellossa kuun lopussa tälle syksylle, sitten taidamme vain treenailla loppuvuoden. Tänään päättyy ilmoittautuminen talven agiryhmiin, mulla on kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että pääsisimme su tai ma -ryhmään ja voisimme toisella paikkakunnalla asumisesta huolimatta jatkaa agsailua talvenkin yli. :)

In memoriam Tuutikki

Tuutikki (Jazz Hoop-Dee-Doo)

18.5.2004-16.9.2014

Leikkaamaton polvi petti. 

Voi minun pientä vihaista oravaa, miten äkkiä lähditkään.

Ikävä.

Piteå agility

Thank you Piteå! It was a pleasure to compete at your smiling and very relaxed Agility competitions! We will most certainly be back. :) 


Hulmuryhmäläiset Maria ja Nano saivat meidät siis houkuteltua Piteåån kisaamaan (pitääköhän paikkakunnan nimi kirjoittaa noin "suomeksi"?) Olen aina valmis reissaamaan, joten toki lähettiin tällekin ekskursiolle.

Muksis ja Nano Svenska Rivieranilla Pite Havsbadin leirintäalueella.

Ajeltiin iltasella Haparandan kautta leirintäalueelle (Pite Havsbad). Joka oli Järjettömän Iso. En olisi uskonut, että missään Pohjoismaissa on moista! :D (Huomaa, että en ole karavaanariperheestä?) Siellä oli sadoittain mökkejä. Hillittömän kokoinen hotelli ja pienempi huoneistohotelli. Karavaanareita. Kippisilta sinne ajaessa. Kaksikaistainen tie paikanpäälle. Oma tivoli. Oma jäätelökioski. Mieletön leikkialue lapsille. Jonkun seinän takaa kuului ihan selvästi keilailun ääniä. Kauppa. Pankkiautomaatti. Ravintoloita. Paljon pyöräileviä lapsia ja saman aikaan näytelmissä olleita koiralaumoja. Tosi kiva metsäkaistale koirien ulkoilutukseen, harmi vaan, että jokaisen kiven lähelle oli rikottu hirveästi pulloja siellä. :/

Ihan hirveästi oli poppoota paikalla. Koiranäyttelyturistien lisäksi paljon norjalaisia, virolaisia, ruotsalaisia, suomalaisia. Kenestäkään ei ollut suurta häiriötä, mutta noin iso mittakaava ei vastaa ihan minun mielikuvaa kivasta mökkilomasta. 

Itse mökki oli ihan jees. Hyvinkin paljas verrattuna vaikka Suomen Lapin vastaaviin hintaluokaltaan, ja koomisin oli pienenpieni putkitelkkari katonrajassa, josta juuri ja juuri näki jalkapallopelin tapahtumat, eikä oikeastaan pelikellon aikaa lainkaan. :D Lisäksi mökki oli Hirveän Kuuma. Ainut räppänä minkä sai auki oli pieni tuuletusikkuna, joten illalla köytimme Nanon pöydänjalkaan ja Muksikselle käsky pysyä sisällä ja ovi auki, pari tuolia siihen eteen estämään pyrrin harhailut ulkoilmassa. Jotenkin tuntuu, että vaikka olikin vaikuttava näky kaikessa valtavuudessaan tuo alue, ei sinne tartte lähteä enää uudelleen.

Sympaattiset hidasteet tiellä.

Käytiin iltasella myös pyörähtämässä agikisa-alueella. Siellä oli ollut perjantaina rally-toko ja ehkä toko, en enää muista. Navigaattori ajatti meidät ensin entiselle tielle, joka katkesi metsään. :p Matkalla saimme myös väistellä mainioita hidasteita ruotsalaisella pikkutiellä. (Kuinkahan karavaanari olisi moisten ohi mennyt..?)

Koko alueella ei ollut mitään tietoja mistään, "toimisto" -kylttiä tms. Niinpä iltainen vierailu jäi pelkäksi haahuiluksi alueella.

Muksis ja kisa-alue taustalla. Olipa paikallisella kerholla hulppeat tilat!

Aamulla kello herätti järjettömän aikaisin. Ruotsissa kisat aloitetaan törkyisen aikaiseen aikaan, lauantaina rataantutustuminen oli klo 7., sunnuntaina klo 6.30... Kisapaikalle jännittämään, rataantutustumiset olivat kolmessa erässä ykkösissä, niin että ensin tutustuivat minit, sitten medit, jonka jälkeen vielä maksit ja sen jälkeen itse kisat alkoivat pyörimään. Radat olivat helpohkoja, varsinkin ruotsalaisen tuomarin, eikä Anders Virtasenkaan radat olleet mitenkään hirveän hankalia. Kivoja ratoja juosta!

Mutta sitten tuo kisakaveri. Ekalle radalle lähtiessä en osannut lainkaan ajatella, että Muksista saattaisi hirvittää mikään alueella. Niin suvereenisti se kisasi mun kanssa jo Saariselän kisat. Mutta Ruotsi on eri juttu, molemmat lauantain startit menivät ihan hölmöilyksi kun koira oikein näytti kuinka kamalaa täällä olo onkaan. Aamun radalle mennessä se oli varsinkin aivan häntä koipien välissä. Seuraavaan starttiin saatiin suomalaisilta kanssakilpailijoilta nakkien sijasta lihapullia, jotka reipastivat kovasti pyrriä. (...) En edelleenkään tiedä, mikä ihme mahtoi olla pelon ja inhon syynä. Aluksi luulin, että pyrriä olisi arveluttanut telttameri kentän laidalla, mutta toisella radalla näki selvästi että lähtöalueella oli *jotain* joka ei ollut kiva juttu. Hylhyl, palkintohyllymetrejä lisää.

Muuten alueella Muksis ei tietenkään ollut moksiskaan, teki raivopäänä hommia harkkaesteillä (kun minä tajusin että näitäkin voi tehdä) ja kulki häntä pystyssä alueella ympäriinsä.  Heti kun pääsi vaan pois lähtöalueelta...

Ruotsalainen este. :p Oikeasti tuohon tuli toiselta radalta pussi.

Sunnuntaiaamuna aivan liian lyhyiden yöunien jälkeen ja reippaanlaisesti myöhässä (klo 6.45, noin) ehdimme tutustua pari minuuttia ekalle radalle. Koirien lämmittelyyn jäi toki hyvin aikaa, kun viimeinen kahdeksan minuutin rataantutustuminen oli vielä jäljellä, ja noin neljäkymmentä maksikoiraa ennen medien alkua.

Kanttiinin antimia.

Ruotsissa kisataan Ihanasti. Tällainen ekan starttinsa vuonna 1998 startannut mummo nautti aivan hulluna kisojen kiireettömyydestä! Moni koira oli tosi matalassa vireessä, kontaktit vähän miten sattuu, joku juoksi radan dummy kädessä näyttäen sen startissa tuomarille (sai toki hylyn siitä), kontakteja uusittiin ja kaikki hymyilivät koirilleen. En ole koskaan Suomessa kuullut sellaista kehujen määrää radalla kuin naapurimaassa! Aikaa meni toki aivan tuhottomasti, jokaiselle koiralle oli hyvä ajatuksissa varata pari minuuttia suoritukseen. Mutta eipä ollut aikataulujakaan sen kummemmin määrätty, kisat alkoivat klo 7 (ja 6.30) ja siitä sitten pyörittiin siihen vauhtiin kun pyörittiin. Kaikki tulivat paikanpäälle viihtymään ja oleskelemaan. Kanttiinissa oli sen kymmentä sorttia herkkuja, ihmiset olivat hirveän ystävällisiä ja kuten kanssakisaaja kotimaasta sanoi "Piteåssa paistaa aina aurinko." :D





Sunnuntain ekalla startilla Muksis lähti radalle häntä pystyssä. Kamalaa sähläystä koko rata, en yhtään muista mitä tapahtui muuta kuin vikalla esteellä tuli kolmas kielto. Toisella radalla koira jo kävi tosi kierroksilla (jee!) ja kun epäonnistuin ohjaamaan sen kepeille kunnolla se teki parit voltit äristen ekassa välissä. Siihen asti rataa oltiin menty nollana mutta mulla katkes niin täysin piuha volteille että hylkyhän tästäkin hyppyratastartista saatiin. Hirveästi ei harmittanut, kun koira osoitti palautuneensa pyrreilystä täysin nukuttuaan yön ekojen ruotsalaisten starttien päälle.

Ruotsissa kisajärjestelmä on erilainen. Kisakirjoja ei tarvitse antaa kenellekään, ellei saa nollaa, jolloin se kiikutetaan ihan itte toimistoon. Kisapaikalla ilmoittaudutaan startteihin vetämällä oma nimi yli seinällä oleviin listoihin. Tämän tiesinkin etukäteen, mutta en sitä, että vielä ennen starttia sanotaan fläppitaulun pitäjälle että olen tässä paikalla, jolloin hän laittaa magneetin kisanumeromme kohtaan - siitä voi tarkistaa vielä, onko joku pois ennen meitä. Kuulutuksetkin toimivat tosi hienosti - myös ennen vikaa starttia jolloin meidät kuulutettiin radalle: "Muksis och Laura Ro... Ra... Rottakoski!" Jestas, olipa siinä pokassa pitelemistä. :D

Esteistä on mainittava, että pussin kangas oli todella raskas ja rengas superkummallinen (ja ensimmäinen este lauantain hypärillä... kuulemma joskus alkanut myös putkella rata.) Täytyy peukuttaa koiria, eivät nää suomalaisetkaan olleet moksiskaan vaikka esteet olivat erilaiset kuin Suomessa. Ei edes mörkölauantaina haitannut menoa Muksiksella itse esteet.

Seuraaviin Ruotsin kisoihin otetaan sitten tavoitteeksi tuloksiakin!

Häkkiraivoapina.

Tänään pitäisi päättää, lähetäänkö Tromssaan kisaamaan. Vois kait sinne yhdeksi päiväksi mennä, jos muuten vaan reissattaisiin normaalisti ympäri Pohjois-Norjaa...? Saas nähä. Suurin tavoitteemme on saada ne perhanan kepit harjoiteltua. Sitten kun koira hakeutuu niillekin kunnolla ja tekee ne varmasti, pääsee vasta kunnolla kisaamaan. Nyt kun koira alkaa saamaan kierroksia agiin, peruuttaminen kepeillä on sula mahdottomuus. :p

Ensi viikolla pääsemme lomareissulle ainakin Prahaan ja Berliiniin. Meno ja tulo on jo selvää, välillä voidaan tehdä mitä vaan. Sitten onkin Norjan vuoro ja kohta alkaa elokuu ja työt.

"Lelu? Ketä kiinnostaa."

Tuutikki ja Muksis voivat uida sulassa sovussa. 

Kisojen jälkeen täälläkin alkoi helle. Koirat ovat lähinnä uineet. Rau muka oppi uimaan toissailtana, mutta eilen ei taas rohjennut mennä veteen jossa jalat eivät yllä pohjaan. Voi r-e-p-p-a-n-a-a!

--




Osallistuin kilpailuun Hanskun blogissa. Käykääs kurkkaamassa, kauhean hauska idea!

Kesäloman alku ja loppu, hierontaa, agia ja terveystutkimuksia

Nyt ollaan siirrytty tänne pohjoiseen takaisin. Ihanaa. Tänään viimeksi hihkuin kun taivaanrannassa näkyy vaaroja ja joki on niin massiivinen.

Haapavedelle jäi silti ainakin yksi ihan loistava juttu. Nimittäin hieroja! Harmillisen myöhään hoksasin kysyä hierojavinkkejä, olipa aikalailla vakuuttavaa työskentelyä koirien parissa. :) Uskallan lämpimästi suositella tmi Koirasoppea jos on koiralla hieronnan tarvetta. Käsitteli molemmat koirat tosi hyvin. Muksiksella ei tullut mieleenkään olla epäluuloinen hierojaa kohtaan, vaan suht leppeästi otti tilanteen - vaikka olikin tuhottoman jumissa pomppulihaksistaan... Onneksi muuta suurempaa muuta jumia ei ollut. Kahdesti ehdittiin käsittelemään, ja onpa takaliikkeiden lennokkuudessa eroa. Rau hierottiin kerran, sillä vähemmän mitään isompaa. Lihaksistossa tuntui toispuoleisuus (lonkkien), mutta oli yllättävänkin hyvässä kunnossa kropaltaan.



Tänään päivällä käytiin hulmuryhmän kanssa agikentällä. Tehtiin ykkösluokan rata, ja olipa mulla jännittynyt olo kun mentiin ekaa kertaa starttiin! Mutta vitsit, tuo koira toimii! Jee! Parempi toimiakin, mie ilmoitin sen Saariselälle kisaamaan. Eihän se osaa vielä keppejä eikä keinua mutta vähätkö me siitä välitetään. (Iiiiiiiik... Viimeinen startti agissa tätä ennen on ollut... ...4.9.11. Siitähän on jo kolmatta vuotta!)



Sen jälkeen vielä Rau ja Tikki silmäpeileihin. Raulla silmät puhtaat, Tikillä lasiaisvuoto ei juuri edennyt, oikea edelleen tähtimäisempää (= edenneempää) vuotoa kuin vasemmassa. Sarkanen peilasi taas Tikin, ollut kiva saada arvio aina samalta eläinlääkäriltä. Lisäksi Raulta otettiin selkäkuvat. Täysin puhdas selkä, jee! Ja ex tempore myös uusintalonkkakuvat kun lääkäri lupasi, että eivät kovin kummoisia vaikuta hintaan. Samalla tavoin toinen selvä D, toinen B, ei nivelrikkoa. Tuplajee! Ihan vähän jäi harmittamaan laskutussotku, aluksi oli naputeltu huomattavasti halvempi hinta kuin loppujen lopuksi eläinlääkäri päätti veloittaa. Luotan siihen, että muistaa omat taksansa parhaiten mutta silti - olen silmäpeilauksissa vakiasiakas ja tämä säätäminen sai harkitsemaan menenkö seuraavan kerran muualle, vaikka tykkäänkin hänen tavastaan tehdä työnsä huolella ja koirat ovat aina rauhassa hänen tutkittavanaan.

Niin. Työt loppuivat etelässä virallisesti tänään, oikeasti keskiviikkona ja alkavat maanantaina kasvihuoneessa. Ajattelin pitää kuiteski heinäkuun alkupuolen ihan oikeaakin lomaa.

(Iiiiik, me kisataan agilitya ihan oikeasti ihan kohta.)

Onnea Tuutikki, 10 vuotta!

Onnea minun pienelle vihaiselle hedelmälepakolle, Tikille (Jazz Hoop-Dee-Doo). Ollaanpa me jo vanhoja.

Päivittelin Raun, Tikin ja Muksiksen sivuille vähän jorinaa koirista. 

Oikein hyvä todellisuuspakohetki kiireisen kevään keskellä. ;) 

Agilitya ja juoksuja

 

Hip huraa, pääsimme käväisemään agilityssa ekaa kertaa piiiiiiitkään aikaan. Olemme onnellisia. Pyrri irtosi kuin unelma ja kävi vähän kuumanakin. Sen huomaa aina makupalannappausintensiteetistä. (Mikä sana! Saanko palkinnon?)

Siitä innostuneena päätin vaihtaa keppien opetuksen 2x2 -tapaan. Katsotaan kuin meidän käy - mut paremmin kuin verkoilla, joita ei täällä työpaikkakunnalla ole.

Ja tietenkin juuri kun päätin, että kisataan pääsiäisenä ainakin se hyppyrata, Muksis aloitti juoksun. (Lauantai-iltana.) Ärh.

 

Lauantaina juoksenneltiin ystävän ja hänen sheltin ja cavaljeerivanhuksen kanssa jäällä. Jipii. 



Olin viikon kipeänä, ainoa temppu, jonka Muksikselle opetin oli niskaan kiipeäminen. Jotenkin se ei tuntunut järin hankalalta opettaa pyrrille. ;)



Eilen vietimme aamupäivän Ärripyrrien seurassa. Oli hirmu kivaa.

Hengissä ollaan...

...mutta mitään järkevää ei olla tehty. Okei, Rau tosin osaa orava -käskyn vaikka lenkillä ja pitkän matkan päästä - tämä kenties kertoo siitä, kuinka paljon olen ehtinyt koirieni kanssa touhuilla.

Ei tullut näemmä keväthankia mihkään, Pohjanmaalla on huhtikuu ja Lapissa melkein myös. :(

 

Mutta ulkoiltu toki ollaan. Hivenen tällaista mukakaupunkilaista huvittaa vetää kaikki heijastinliiveistä otsalamppuun (ja toki koirillekin heijastavaa päälle) iltalenkille, mutta siihenkin on tottunut.

 

Ja melkein maataloudenkin hajuun. Vaikka eräänä kauniina usvaisena iltana hihitytti lakeuksilla jolkotellessa, kun ilma haisi sille itelleen. Ei järin pelottavaa kummitususvaa, kun on niin voimakkaasti hajustettu.

Loma on kohta ohi, sitten taas ihmetellään Pohjanmaalla. Nyt kuitenkin Lapissa. Kuvitus tuolta etelämpää, alussa uudemmat, lopussa vanhemmat.

Tuutikki on siirtynyt vanhustenhoitotöihin, nauttii kovasti loikoiluista vanhempieni sylissä, ja ainoan koiran etuoikeutetusta asemasta. Kuulemma villiintyy aina täysin kun lähdemme etelään: kunnon käpyrallit pihalla puristen. :D