 |
| Mökillä auttamassa veneen nostossa. |
Tänään piti olla eskarireenipäivä, eli agilitya. Vaan eipä ole. Aamulla Muksis oli omituinen, kun aloin temputtamaan sille aamuruokaa, ei maistunut kertakaikkiaan nappulat - leikkiä sillä kyllä pystyi. Muuten oli ihan normaali itsensä, kiusasi Rauta ja rellesti pihassa. Sisälle tultua se kuitenkin paineli kippuralle nukkumaan ja kohta huomasin mahan (ja takajalkojen) kramppaavan. Ripulit ja oksennukset ja soitot kaikille paikallisille eläinlääkäreille... Viimeisenä yrittämäni kaupungin ell otti meidät vastaan heti, ja hurautimme (kesärenkailla, onneksi on plussan puolella lämpötila, ja huomenna vaihtuu talvirenkaat alle) paikalle. Muksis oli hullun reipas, vaikka kramppasikin - ja ell totesi todnäk bakteeritulehduksen, mitä lie elimistölle vierasta oli saanut suolenmutkaan. Kuumetta oli aika vähän - tarkkaa lukemaa en muista, vähän päälle 39, ehkä - mutta nestettä tarvitsi selvästi. Eikun pentu tippaan, nestettä, glukoosia, pahoinvoinninestolääke ja antibiootti nahan alle. Vallan reippaasti kesti nämä koettelemukset.
 |
| Ensilumi! |
Emännälle puolestaan tapahtui työtapaturma. Kukaan ei meinannut saada tippaneulasta päällistä pois, joten toki reippaana ihmisenä lupauduin auttamaan. Kyllähän minä sain päällisen pois, ja samalla oikein tyylikkäästi lävistin keskisormeni ja vielä kaupan päälle viiltelin etusormeenkin vuotavan haavan. Neulalla, siis. (Onneksi oli steriili neula.) Joten eläinlääkärikäynti sai tragikoomisia piirteitä, kun ensin paikattiin emäntää, avustaja haki laastarit ja desinfiointiaineet, ja mie ihailin kuinka hyvin olisikaan hemoglobiinin saanut mitattua kun varsinkin keskisormesta tuli niin reippaasti verta kahdesta eri kohdasta...
 |
| Lentoharrastus. Melkein yhtä suosittu kuin takajaloilla kävely. |
Oikein hyvä juttu, että on syyslomaviikko, ja huilunsoittoa on pakko harrastaa vasta ensi viikolla. Laastarit sormenpäissä se olisi hieman haasteellista.
Nyt olemme molemmat aivan kaikkemme antaneina nukkumassa. Pennun hieno quasimodomainen nestekyttyräkin alkaa laskemaan, ja se nukkuu todella sikeästi tuossa vieressä.
Eniten harmittaa, että en uskalla lähteä vetämään agireenejä! Tympeää joutua näin viime tipassa perumaan reenien veto, ja mulla on niin kiva ryhmä että mieluummin viettäisin hallilla illan.
---
 |
| Katsopa kuinka hienosti tarjoan oikeaa asiaa! |
Viime kirjoituksen jälkeen olemme reenanneet tokojuttuja. Ehdin jo tuossa turhautua, kun tuntui ettei pesuvadin päällä voi liikkua myötäpäivään (kun en tahtonut pentua lanata alleni), mutta eilen otti ekat askeleet siihenkin suuntaan. Hyvä. Vastapäivään voidaan jo kiertää takajaloilla koko kierros. Peruuttaminenkin alkoi eilen sujumaan, tosin vähän meinaa mennä (makupalakäden vuoksi, pitäisi muistaa joskus vähän miettiä sitäkin) vinoon, joten vaatii multa kroppa-apuja että pysyy suorassa. Pyöritykset menevät yhtä mallikkaasti kuin ennenkin, vähän myönnän laiskasti opettaneeni takajalkojen käyttöä niissä.
Ihan hirveästi noita en uskalla ottaa, kun ovat takajaloille sen verran rankkoja harjoitteita. Sivussa olemmekin ehtineet vähän vahvistamaan muitakin asioita, käännöksiä, kierroksia ja paikallaan pysymistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti