Vuosi vaihtui, ja päästiin taas vähän treenailemaan. Olipa kivaa! Varsinkin kun onnistuin tulemaan uuden vuoden kunniaksi kipeäksi, ja eilen olin ensimmäisen kerran tolpillani ensin vetämässä treenit ja sitten vähän ihmettelemässä Muksiksen kanssa mitä agility oikein tarkoittikaan.
Teimme perusjutut, lukuunottamatta alastulokontaktia, kun en löytänyt naksutinta enkä saa siinä palkattua muuten tarpeeksi oikea-aikaisesti pentua (edelleen on naksutin jossain todella hyvässä tallessa). Kierrot menevät edelleen hyvin. Eteenmenoon tarvitsen avustajan, tai helpottaa harjoitusta kovasti. Kun teimme ekaa keppiväliä, tarjosi Muksis ihan itse paria seuraavaa väliä (kun en ilmeisesti palkannut tarpeeksi nopeasti ekan keppivälin hakemisesta ;) ).
Tänään iltasella kun käväisin hallilla, piti koittaa saisinko ohjattua koko kepit. Onnistuihan se ihan suht mallikkaasti. Nyt taas himmaillaan hetki keppien suhteen, ovat kokonaisena esteenä kasvavalle koiralle kuitenkin aika rankka juttu. (Olen myös vakuuttunut edelleen vanhanaikaisuudestani. Pystykepit tuntuvat luontevimmalta mulle, varsinkin nyt kun olen mm. verkoilla keppien tekemistä seurannut enempi.)
Ihan kaikkea en laita esille - sain kuvaajan kuvaamaan pari "ratapätkää" (takaakierto-putki-eteenmeno), ja voihan herranjestas kuinka huvittavalta voi lyhyt pätkä näyttää. Olen melkein kaksinkerroin putkelle viedessäni (miniminikoiran peruja) ja kädetkin huitovat minne sattuu (taas miniminikoiran peruja, kun ei Tuutikin kanssa joutunut käsiä juuri miettimään...) Ehheh. Tulee vielä opettelemista.
Parasta toistaiseksi agilityssa on (toki pennun ilmiselvän tekemisestä nauttimisen lisäksi), että pentu on hiljaa! Tuutikkihan on suht epätyypillisesti heeleriksi hiljaa radalla (kierrospurinaa lukuunottamatta kepeillä), josko tääkin tyyppi pysyisi tuollaisena äänettömänä versiona? Säästäisi mun korvia. ;)
Sunnuntaina olisi eka kerta tokoa tälle vuodelle. *nielaus* Ryhmän kellonaika aikaistui liikaa, ja oikein mitään ei ole hetkeen tehty, ja mie olen edelleen puolikuntoinen - monta syytä siihen, ettei päästäis paikalle. Silti toivon, että pääsisimme aloittamaan tokovuodenkin jo nyt viikonloppuna. Senkin tekeminen on vaan niin kivaa tuon otuksen kanssa. (Vaikka mie taidankin olla suht mahdoton koulutusohjaajan näkökulmasta katsottuna.)
---
Uusi vuosi meinasi unohtua! Pentu ei välittänyt pätkääkään paukkeesta missään vaiheessa iltaa. Oli toki sisällä pahimman melskeen ajan, mutta edes vahtia ei tarvinnut pamausten takia. Aika kivvaa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti