Luonne testattu.

Elämän on jatkuttava, vaikka ikävä onkin pikkusiiseliä. Tuutikin kohdalla päätös oli niin kovin oikea, ja tiesin sen olevan edessä katsoessani kuinka koira ei enää kestänyt samanlaisia pitkiä lenkkejä kuin aiemmin, että surun seassa ei ole ollenkaan kyseenalaistamista, mikä tekee tilanteen helpommaksi kuin joskus aiemmin. Kovasti olisin suonut silti vielä melkein toisen mokoman hedelmälepakolle, heelerit kun tuppaavat olemaan pitkäikäistä porukkaa.

---

Kävimme lauantaina Muksiksen kanssa luonnetestissä.

Jännitti eniten koskaan, kun pyrrit nyt ovat pyrrejä.

Mutta neiti oli aivan sellainen kuin kuvittelinkin - tosin ei niin vilkas eikä terävä, eli kaikki yllätykset olivat positiivisia.

Hansku otti kuvia testissä, katsotaan josko niitä saisi tänne käyttöönkin.

Itselläni jäi testistä mieleen...

...että aluksi Muksis käyttäytyi hyvinkin pyrrimäisesti; kamalaa, vieraita ihmisiä, jotka koittavat lääppiä ja leikittää. Ei tullut leikistä mitään.

Kelkka oli helppo, reaktio toki kovin lennokas mutta palautumiseen ei mennyt juuri aikaa. Samoin hyökkäyksessä Muksis hyvinkin nopeasti toipui typerästi päälle karkaavasta tuomarista. Luoksetulo oli ehkä hupaisin hetki: Muksis selvästi harkitsi, lähtisikö hyökänneen tuomarin luo vai tulisiko minun luokseni. :D Ja hillitön riehunta kun sai vähän laukata välillä.



Mörkökuja oli ehkä yllättävin kaikista. Ei tuo koira korvaansa lotkauttanut vaikka haalari hyppäsi päälle (oli jo tynnyrille mennessään menossa kurkkaamaan moista, ei minkäänlaista väistöä enää jälkikäteen) ja tynnyriä olisi mennyt katsomaan suorilta. Ihanaa, paimenkoira joka ei paljon pahaa muistele.

Pimeässä huoneessa koira tuli suoraan minun luokseni hyvin lennokkaalla laukalla, ja syliin saakka. :D Sitten olisi lähtenyt kiipeämään vieressä olevia ritiläportaita pitkin, jos olisin antanut. Ei mitään ihmetystä taskulamppujen kanssa heiluvista tuomareista, rekasta tai pressusta betonilattialta, tai muusta pimeän rekvisiitasta. Toinen tuomareista kysyikin, että onko näillä yhtä hyvä näkökyky kuin vinttareilla - niin nopeasti Muksis minut sieltä bongasi.

Seinässä kuului vakuuttava murina mahanpohjasta asti. Muksis onnistui saamaan narun jalkojen alta josta syystä hyökkäystä ei saatu vietyä ihan seinään saakka, mutta reaktio tuli selville. Ja sitten tuomarin syliin kun odottelivat minua.

Ampumisissa reagoi kumpaankin paukkuun, mutta ei ollut mitään ongelmaa lähteä ampumisten suuntaan.




I Toimintakyky +2 hyvä
II Terävyys +3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
III Puolustushalu +3 kohtuullinen hillitty
IV Taisteluhalu -1 pieni
V Hermorakenne +1 hieman rauhaton
VI Temperamentti +3 vilkas
VII Kovuus +3 kohtuullisen kova
VIII Luoksepäästävyys +2b Luoksepäästävä, hieman pidättyväinen
Laukauspelottomuus ++ laukauskokematon
Yht. 160 p.

Tuomarit Maarit Salla ja Riitta Lehmuspelto.



Ps. Wihii, toimintakyky +2, kovuus +3!

---

Juuri ennen Tikin poismenoa kävimme agikisoissa, omissa sellaisissa. Voin rehellisesti sanoa, että yksi typerimmistä teoistani ikinä: olin kipeänä, kamalassa yskässä, ja varmasti osittain kisojen takia pitkittyi tauti entisestään... Mutta oli hauskaa, myös pöytäkirjailut, vaikka meinasi äänikin kadota vallan. Ei muisteltavaa jälkipolville, hylkyjä ja yksi kymppi.

A-rata



B-rata



Vielä yksi rata on nauhalla, mutta mun omassa kännykässä, katsotaan josko joskus saisin sen sieltä nettiin saakka.

---

Muuten ollaan vaan syksyilty. Oi, ihana syksy, ihana metsä!



Raulla juoksu juuri lopussa, meni aikalailla huomaamatta ohi. Pitäisi oikeasti ottaa itseä niskasta kiinni ja leikkauttaa Rau, sillä kun paino tippuu aina juoksuaikana. Mutta se virtsankarkailun riski aina viivästyttää tätä päätöstä...

Vielä omat kisat Pellossa kuun lopussa tälle syksylle, sitten taidamme vain treenailla loppuvuoden. Tänään päättyy ilmoittautuminen talven agiryhmiin, mulla on kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että pääsisimme su tai ma -ryhmään ja voisimme toisella paikkakunnalla asumisesta huolimatta jatkaa agsailua talvenkin yli. :)

In memoriam Tuutikki

Tuutikki (Jazz Hoop-Dee-Doo)

18.5.2004-16.9.2014

Leikkaamaton polvi petti. 

Voi minun pientä vihaista oravaa, miten äkkiä lähditkään.

Ikävä.

Oi, syksy!

Syksy vs. agility 100 - 0.

 

  Ps. Eikö näytäkin Muksis ihan sarjakuvahahmolta? :D 

Mitä kertoisin pyrristä?

Pyrri on kummallinen koirarotu, joka kietoo ihmisen kannusvarpaittensa ympärille ja käyttäytyy huonosti. Pyrri pomppii, kiipeilee ja tasapainoilee. Se voi valita kahvilaherkuttelun agiradan kesken, tai päättää, että ilmassa on jotain erilaista jonka vuoksi ei voi tehdä töitä just nyt. Se yrittää hakea huomiota ihan kaikilla tavoilla ihmiseltään, vaikka joutuisikin venyttämään koiralle sopivan käytöksen rajoja. Se istuu usein hartioillasi. Se on sietämättömän söpö, vaikka sillä onkin luppakorvat. Se on myös usein sietämätön, terävä ja hölmö. Bortsuun ei edes kannata verrata, bc:n puuduttav... suoritusvarmuus on ihan jotain muuta verrattuna tähän klovnimaiseen eläimeen. Vakava työkoira pyrri ei ole, koska oma ihminen on työtäkin vakavampi asia.

Mutta pyrri on aivan hirveän hauska. Se heiluttaa häntää tuttujen ihmisten hajuillekin. Riemastuessaan se syleilisi koko maailmaa ja saattaa pussata agireenien vetäjää ihan vaan huvin vuoksi. Sen into tehdä töitä ja tehdä juuri niin kuin sitä ohjataan on aivan uskomaton. Kun sitä komentaa, se istahtaa supernopeasti paikoilleen - kun istumisesta on aina kehuttu... Kun pyrri harrastaa resurssiaggressiota, sen saa lopettamaan sanomalla iloisesti pyrrin nimen. Se on myös aina valmis tulemaan vaikka maailman ääriin ihmisensä kanssa.

Ihan varmasti pyrri ei sovi kaikille. Tuskin sellaista koirarotua on, joka sopii, ja nämä ovat niin kovin persoonallisia otuksia että karsinevat vakavimmat harrastajat (pl. agility, ehkä, tosin lyhytkarvaisilla suuri riski olla pikkumakseja). Minä satuin löytämään sellaisia itselleni sopivia piirteitä tästä paimenesta, joita ehkä olen vähän kaivannut muissa roduissani.

Aloin miettimään tänään, mitä pyrristä sanoisin, siis tuosta omasta, joka nyt nukkuu autuaallisesti iltalenkin ja -ruuan jälkeen lattialla, kun päädyimme Jaanan kanssa jotta sille voisi pentue tulla. Tai siis Jaana toki pentueen kasvattajana päätti, minä komppasin. Muksiksen mahdollinen pentue syntyy minun luona pohjoisessa ensi vuonna, mutta samoja pähkinänsärkijöitä niistä tulee kuin emästään. Minulle tällainen järjestely sopii aivan mainiosti, on ihanaa olla perehtymättä yhteen rotuun niin järjettömän perinpohjaisesti kun on kahteen jo perehtynyt!

Jaanan Casse-Noisettes -kennelin sivut.

Yksi rodun paras puoli on, että tässä rodussa ei ole tabuja. Koirista saa kertoa aivan suoraan, jopa vähän huumorilla liioitellen kaikki huonotkin puolet. Pyrrit eivät ole täydellisiä - kuinka virkistävää!

---

Jos on mitään kyseltävää siis tuosta pikkuapinasta, saa sähköposteilla, osoite löytyy tuolta Kirjoittaja blogin takana -linkistä. Ja jos en vastaa, pistä rohkeasti muistutusta tulemaan, hyvä muisti ei ole vahvin ominaisuuteni.

---

Tromssan agikisat jäivät väliin. :( Oma auto kosahti, eikä helteessä ilmastoimattomalla autolla ajaminen läpi Lapin kuulostanut reilulta koiraa kohtaan. Nyt pitäisi orientoitua katselemaan syksyn kisakalenteria, mutta ihan ensin menen koirien kanssa töiden merkeissä viikoksi Luostolle ja aloittelen työvuoden muutenkin elokuun alkuun.

Eilisistä reeneistä sensijaan on video. (Koira ei oikeasti osaa puomi -käskyä, vaan kiipee -käskyn. :D ) En viitsinyt alkaa miettimään keskeneräisiä keppejä, siksi hieman erikoinen suoritustapa. Ja voi herranjestas kun minä uskoisin "älä jää ihailemaan sitä koiraa" -lauseen vielä tämän elämän aikana!

Piteå agility

Thank you Piteå! It was a pleasure to compete at your smiling and very relaxed Agility competitions! We will most certainly be back. :) 


Hulmuryhmäläiset Maria ja Nano saivat meidät siis houkuteltua Piteåån kisaamaan (pitääköhän paikkakunnan nimi kirjoittaa noin "suomeksi"?) Olen aina valmis reissaamaan, joten toki lähettiin tällekin ekskursiolle.

Muksis ja Nano Svenska Rivieranilla Pite Havsbadin leirintäalueella.

Ajeltiin iltasella Haparandan kautta leirintäalueelle (Pite Havsbad). Joka oli Järjettömän Iso. En olisi uskonut, että missään Pohjoismaissa on moista! :D (Huomaa, että en ole karavaanariperheestä?) Siellä oli sadoittain mökkejä. Hillittömän kokoinen hotelli ja pienempi huoneistohotelli. Karavaanareita. Kippisilta sinne ajaessa. Kaksikaistainen tie paikanpäälle. Oma tivoli. Oma jäätelökioski. Mieletön leikkialue lapsille. Jonkun seinän takaa kuului ihan selvästi keilailun ääniä. Kauppa. Pankkiautomaatti. Ravintoloita. Paljon pyöräileviä lapsia ja saman aikaan näytelmissä olleita koiralaumoja. Tosi kiva metsäkaistale koirien ulkoilutukseen, harmi vaan, että jokaisen kiven lähelle oli rikottu hirveästi pulloja siellä. :/

Ihan hirveästi oli poppoota paikalla. Koiranäyttelyturistien lisäksi paljon norjalaisia, virolaisia, ruotsalaisia, suomalaisia. Kenestäkään ei ollut suurta häiriötä, mutta noin iso mittakaava ei vastaa ihan minun mielikuvaa kivasta mökkilomasta. 

Itse mökki oli ihan jees. Hyvinkin paljas verrattuna vaikka Suomen Lapin vastaaviin hintaluokaltaan, ja koomisin oli pienenpieni putkitelkkari katonrajassa, josta juuri ja juuri näki jalkapallopelin tapahtumat, eikä oikeastaan pelikellon aikaa lainkaan. :D Lisäksi mökki oli Hirveän Kuuma. Ainut räppänä minkä sai auki oli pieni tuuletusikkuna, joten illalla köytimme Nanon pöydänjalkaan ja Muksikselle käsky pysyä sisällä ja ovi auki, pari tuolia siihen eteen estämään pyrrin harhailut ulkoilmassa. Jotenkin tuntuu, että vaikka olikin vaikuttava näky kaikessa valtavuudessaan tuo alue, ei sinne tartte lähteä enää uudelleen.

Sympaattiset hidasteet tiellä.

Käytiin iltasella myös pyörähtämässä agikisa-alueella. Siellä oli ollut perjantaina rally-toko ja ehkä toko, en enää muista. Navigaattori ajatti meidät ensin entiselle tielle, joka katkesi metsään. :p Matkalla saimme myös väistellä mainioita hidasteita ruotsalaisella pikkutiellä. (Kuinkahan karavaanari olisi moisten ohi mennyt..?)

Koko alueella ei ollut mitään tietoja mistään, "toimisto" -kylttiä tms. Niinpä iltainen vierailu jäi pelkäksi haahuiluksi alueella.

Muksis ja kisa-alue taustalla. Olipa paikallisella kerholla hulppeat tilat!

Aamulla kello herätti järjettömän aikaisin. Ruotsissa kisat aloitetaan törkyisen aikaiseen aikaan, lauantaina rataantutustuminen oli klo 7., sunnuntaina klo 6.30... Kisapaikalle jännittämään, rataantutustumiset olivat kolmessa erässä ykkösissä, niin että ensin tutustuivat minit, sitten medit, jonka jälkeen vielä maksit ja sen jälkeen itse kisat alkoivat pyörimään. Radat olivat helpohkoja, varsinkin ruotsalaisen tuomarin, eikä Anders Virtasenkaan radat olleet mitenkään hirveän hankalia. Kivoja ratoja juosta!

Mutta sitten tuo kisakaveri. Ekalle radalle lähtiessä en osannut lainkaan ajatella, että Muksista saattaisi hirvittää mikään alueella. Niin suvereenisti se kisasi mun kanssa jo Saariselän kisat. Mutta Ruotsi on eri juttu, molemmat lauantain startit menivät ihan hölmöilyksi kun koira oikein näytti kuinka kamalaa täällä olo onkaan. Aamun radalle mennessä se oli varsinkin aivan häntä koipien välissä. Seuraavaan starttiin saatiin suomalaisilta kanssakilpailijoilta nakkien sijasta lihapullia, jotka reipastivat kovasti pyrriä. (...) En edelleenkään tiedä, mikä ihme mahtoi olla pelon ja inhon syynä. Aluksi luulin, että pyrriä olisi arveluttanut telttameri kentän laidalla, mutta toisella radalla näki selvästi että lähtöalueella oli *jotain* joka ei ollut kiva juttu. Hylhyl, palkintohyllymetrejä lisää.

Muuten alueella Muksis ei tietenkään ollut moksiskaan, teki raivopäänä hommia harkkaesteillä (kun minä tajusin että näitäkin voi tehdä) ja kulki häntä pystyssä alueella ympäriinsä.  Heti kun pääsi vaan pois lähtöalueelta...

Ruotsalainen este. :p Oikeasti tuohon tuli toiselta radalta pussi.

Sunnuntaiaamuna aivan liian lyhyiden yöunien jälkeen ja reippaanlaisesti myöhässä (klo 6.45, noin) ehdimme tutustua pari minuuttia ekalle radalle. Koirien lämmittelyyn jäi toki hyvin aikaa, kun viimeinen kahdeksan minuutin rataantutustuminen oli vielä jäljellä, ja noin neljäkymmentä maksikoiraa ennen medien alkua.

Kanttiinin antimia.

Ruotsissa kisataan Ihanasti. Tällainen ekan starttinsa vuonna 1998 startannut mummo nautti aivan hulluna kisojen kiireettömyydestä! Moni koira oli tosi matalassa vireessä, kontaktit vähän miten sattuu, joku juoksi radan dummy kädessä näyttäen sen startissa tuomarille (sai toki hylyn siitä), kontakteja uusittiin ja kaikki hymyilivät koirilleen. En ole koskaan Suomessa kuullut sellaista kehujen määrää radalla kuin naapurimaassa! Aikaa meni toki aivan tuhottomasti, jokaiselle koiralle oli hyvä ajatuksissa varata pari minuuttia suoritukseen. Mutta eipä ollut aikataulujakaan sen kummemmin määrätty, kisat alkoivat klo 7 (ja 6.30) ja siitä sitten pyörittiin siihen vauhtiin kun pyörittiin. Kaikki tulivat paikanpäälle viihtymään ja oleskelemaan. Kanttiinissa oli sen kymmentä sorttia herkkuja, ihmiset olivat hirveän ystävällisiä ja kuten kanssakisaaja kotimaasta sanoi "Piteåssa paistaa aina aurinko." :D





Sunnuntain ekalla startilla Muksis lähti radalle häntä pystyssä. Kamalaa sähläystä koko rata, en yhtään muista mitä tapahtui muuta kuin vikalla esteellä tuli kolmas kielto. Toisella radalla koira jo kävi tosi kierroksilla (jee!) ja kun epäonnistuin ohjaamaan sen kepeille kunnolla se teki parit voltit äristen ekassa välissä. Siihen asti rataa oltiin menty nollana mutta mulla katkes niin täysin piuha volteille että hylkyhän tästäkin hyppyratastartista saatiin. Hirveästi ei harmittanut, kun koira osoitti palautuneensa pyrreilystä täysin nukuttuaan yön ekojen ruotsalaisten starttien päälle.

Ruotsissa kisajärjestelmä on erilainen. Kisakirjoja ei tarvitse antaa kenellekään, ellei saa nollaa, jolloin se kiikutetaan ihan itte toimistoon. Kisapaikalla ilmoittaudutaan startteihin vetämällä oma nimi yli seinällä oleviin listoihin. Tämän tiesinkin etukäteen, mutta en sitä, että vielä ennen starttia sanotaan fläppitaulun pitäjälle että olen tässä paikalla, jolloin hän laittaa magneetin kisanumeromme kohtaan - siitä voi tarkistaa vielä, onko joku pois ennen meitä. Kuulutuksetkin toimivat tosi hienosti - myös ennen vikaa starttia jolloin meidät kuulutettiin radalle: "Muksis och Laura Ro... Ra... Rottakoski!" Jestas, olipa siinä pokassa pitelemistä. :D

Esteistä on mainittava, että pussin kangas oli todella raskas ja rengas superkummallinen (ja ensimmäinen este lauantain hypärillä... kuulemma joskus alkanut myös putkella rata.) Täytyy peukuttaa koiria, eivät nää suomalaisetkaan olleet moksiskaan vaikka esteet olivat erilaiset kuin Suomessa. Ei edes mörkölauantaina haitannut menoa Muksiksella itse esteet.

Seuraaviin Ruotsin kisoihin otetaan sitten tavoitteeksi tuloksiakin!

Häkkiraivoapina.

Tänään pitäisi päättää, lähetäänkö Tromssaan kisaamaan. Vois kait sinne yhdeksi päiväksi mennä, jos muuten vaan reissattaisiin normaalisti ympäri Pohjois-Norjaa...? Saas nähä. Suurin tavoitteemme on saada ne perhanan kepit harjoiteltua. Sitten kun koira hakeutuu niillekin kunnolla ja tekee ne varmasti, pääsee vasta kunnolla kisaamaan. Nyt kun koira alkaa saamaan kierroksia agiin, peruuttaminen kepeillä on sula mahdottomuus. :p

Ensi viikolla pääsemme lomareissulle ainakin Prahaan ja Berliiniin. Meno ja tulo on jo selvää, välillä voidaan tehdä mitä vaan. Sitten onkin Norjan vuoro ja kohta alkaa elokuu ja työt.

"Lelu? Ketä kiinnostaa."

Tuutikki ja Muksis voivat uida sulassa sovussa. 

Kisojen jälkeen täälläkin alkoi helle. Koirat ovat lähinnä uineet. Rau muka oppi uimaan toissailtana, mutta eilen ei taas rohjennut mennä veteen jossa jalat eivät yllä pohjaan. Voi r-e-p-p-a-n-a-a!

--




Osallistuin kilpailuun Hanskun blogissa. Käykääs kurkkaamassa, kauhean hauska idea!

Me tehtiin se!

Maksien hyppyrata alkamassa. Eturivin paikka toimistotätinä.

Pyöritettiin nimittäin agilityn maajoukkuekarsinnat pohjoisen porukalla.

Hyvä Ragit, ja kaikki julmetun pitkiä talkoopäiviä hymyillen painaneet talkoolaiset! Itse en ehtinyt talkoilla kuin vajaan päivän lauantaina ja noin 16 tuntia sunnuntaina, hatunnoston arvoisesti osa porukasta painoi etukäteen jo paljon töitä ja kisapäivien aikana aivan ympäripyöreästi hommia. Ollaan me vaan hyviä.

Nyt on kaikki suurimmat urakoinnit ohi ja ehtii koirien kanssa touhuilla normaalisti. Huippua.

Hiljentynyt halli sunnuntai-iltana klo 21.30. Talkoot kestivät vielä tunteroisen eteenpäin.

Ps. Pyrrit ovat superkoomisia! Viimeksi agireeneihin mennessä otin mukaan vinkulelukalkkunan. Olen palkannut hyvin vähän Muksista lelulla, ja se lähinnä revittelee hihnaan, ei juuri mihinkään leluun. Sillä on paha tapa kiihtyessään Pomppia Kamalasti ja mielellään saada hihna suuhun, kun lähdetään kotipihasta pois. Nyt koitin siirtää moisen kiihtyilyn vinkuleluun.

Vielä mitä. Muksis suunnattoman järkyttyneenä, suorastaan paheksuen katseli minua ja lelua, jota nuuhkaisi tuhahtaen - ja käveli täysin sivistyneesti neljällä jalalla autolle kulmiensa alta rutiineista poikennutta emäntää mulkoillen.

Vitsit mie en kestä kuinka huvittava se on!

Saariselkäraportti

Ehtiskö nyt, kun on loma alkamaisillaan ja kun tulin kipeäksi, en vielä tänään ole Agin MM-karsintoja talkoilemassa. (Viikonlopun kaiken vapaa-ajan talkoilenkin kyseisissä pippaloissa. Hauskaa.)

Pari leikkuu-uutista: Penniltä (Quasi Bluebonnet Fields) lähti kohtu. Otus toipuilee kuulemma hyvin. Karu-parka (Quasi Bachelorette) leikattiin tänään Oulussa; ristisiteet toisesta polvesta. Supersurkeaa, kun nuorella koiralla käy noin! Tarkempaa infoa kunhan saan vaan sieltä suunnasta raporttia. Kuulemma koira lähti ainakin matkaamaan kotiin päin rauhassa. Tapaturmainen oli polven rikkoontumisen syy. Mutta tästä enemmän kun vaan saan faktaa käsiini. Voi hillukat - niin kamalan kiva rotu, mutta noita polviakin tuntuu poksahtelevan silmäongelmien lisäksi ihan tarpeeksi! :/

---

Saariselkään sitten.

Lähdettiin Outin ja Meten sekä seurakoira-Raun kanssa ajelemaan hyvin helteisenä perjantaina töiden jälkeen kohti pohjoista. Alkutekijöiksi kisapaikalla hukkasin noin viisi hotellikorttia. Oikeasti.

Olin ilmoittanut meidät kaikkiin kisoihin. Ajattelin, että jos Muksis keksii jotain pyrrivenkoiluita, päästään ainakin harjoittelemaan lähtöä muutamaan otteeseen. Kisaamisen lisäksi toki istuin pöytäkirjoja täyttelemässä viikonlopun - ihan ekoista Saariselän kisoista asti olen myös talkoillut siellä. 

Ekaan starttiin mennessä jalat tärisivät ja koira oli ihan pihalla mitä me oikein mennään tekemään. :D Koko radan ajan tuntui, että vedän kiveä perässä, niin irtoamaton koiraparka oli. "Mitä hemmettiä, mistä nämä agiesteet tänne tulivat ja miksi sinä olet noin kummallinen?" Mikkilän tosi kivalla, mutta tuolle tahmapohjalle hyvin tiukkaihanneaikaisella radalla yliaikanollavoitto. :D Koiran kanssa, joka ei osaa vielä mitään!

Muksis A-rata. (Kuunnelkaapa kuuluttajaa! Pohjoisessa on supersymppis kuulutus!) Tulos 1,28, sij. 1.

B- ja C-radasta ei jäänyt juuri muisteltavaa. Ensiksi mainitulla väärä pää putkesta ja koomisen näköistä ohjausta. Lauantaiaamun C-rata ihan kamalin ikinä, koira haahuili laamana menemään minne sattuu ja mie olin aivan yhtä laamamainen. :p Hyl, hyl.

D-radalla tuli komea lentokeinu - sarjassamme esteitä, joita emme osaa. Ja ekan kerran kepit eivät menneet hienoilla sinne-tänne -ohjauksella jota harjoiteltiin ekan kerran kisoissa. Hyl. :p

E-radan paras juttu oli tuo keinu. Jonka jälkeen menikin sähläykseksi. Myös kuvaajalla. Yli kahdeksan sekuntia yliaikaa! Hupaisaa, miten voidaankin tehdä hitaasti asioita oikeasti nopean koiran kanssa. Tulos 13 ja risat.

F-radalta ei jäänyt muuta mieleen kuin oma sähläys. Hyppäri. Hyl.

G-radalla meno oli jo paikoitellen sellaista kuin voisin olettaa meidän menon olevan koko ajan ilman tällaista puolen vuoden aksaamattomuusaikaa. Hyl.

- Nyt on kasvattajan sanoja lainatakseni hyllyt hankittu tuleville palkinnoille! ;)

---



Ensi viikon viikonloppuna sitten Piteåån katsastamaan kisoja. Ihan vaan huvin vuoksi, hulmuryhmäläinen sai houkuteltua mukaan ("Lähdetkö Piteåån kisaamaan heinäkuussa?" "Lähden!"), lähempänäkin olisi toki olleet kisat. Sen jälkeen on kisakalenteri tyhjää täynnä, kenties syksymmällä (Narvikiin ainaski!) kun saadaan kepit ja pakka kasaan. Syksyn paras kisa-aika on myös paras vaellusaika, vähän hankalaa valita kumpi oiskaan kivempaa.



Mut on toi supertyyppi, koira siis. Hirveän kuuliainen radalla ja meillä on kamalan hauskaa.

Kisojen jälkeen ollaan ehditty käydä muutamat agireenit. On niin älyttömän mukavata saada ohjausta! Vaikka itse tiedänkin omat karikatyyriset virheeni (kumartelen koiralle, en juokse, en luota koiraan ja odottelen) on hyvä kuulla se joltain myös viikoittain. Tänä tiistaina oli jo pari aika hyvää pätkää ja kepeillä enää muutamia verkkoja! Ehkä saan ne joskus ihan oikeasti valmiiksi. Töiden pitäisi loppua nyt viikonloppuun; josko ensi viikolla pääsisi sitten myös vähän päivittäin tekemään keppejä kentälle. : )

Seuraavana kuitenkin talkoiluhommat mieleen, kunhan on inkivääriteet juotu ja jäätelöt syöty tähän viheliäiseen oloon.

Ps. Saanko alkaa hulluksi pyrrinaiseksi? En ole yhtään pentuihminen, mutta ei mua haittaisi jos kohta olisi toinen tuollainen maailman huvittavin koira kasvamassa. Mutta ei kerrota sitä rinsessalle, joka on mielestään ainoa ja paras - Raun ollessa vaan jonkinlainen seuraneiti. ;)

Tikki-mummo mökillä.

Onnitteluita!

Kesän urakkatyöpätkä meneillään, niinpä tulee viiveellä kaikki. Koitan myös kirjoittaa kisaraporttia meidän startista Saariselältä! Mitään mainittavaa tuloksellisesti ei ollut, mutta kivaa oli juosta agiratoja, meistä molemmista. 

Mutta asiaan:

Myöhässä onnea Rau, Cool, Mana, Tikki, Mandi ja Peppi syntymäpäivänä 12.6.! Viisi vuotta jo täynnä tällä pentueella. Hienoja tuloksia monella, pari oli agin SM-kisoissakin taas, ja mikä tärkeintä, koiriinsa tyytyväisiä koteja näillä kaveruksilla. 

Ja tietty onnea samaisena päivänä myös tuolle vihaiselle pikkuoravalle, Muksikselle, joka täytti kaksi vuotta. 

Palataan asiaan viimeistään kun vietän suuremman osan vuorokaudesta kasvihuoneen ulko-, en sisäpuolella. ;)

Kesäloman alku ja loppu, hierontaa, agia ja terveystutkimuksia

Nyt ollaan siirrytty tänne pohjoiseen takaisin. Ihanaa. Tänään viimeksi hihkuin kun taivaanrannassa näkyy vaaroja ja joki on niin massiivinen.

Haapavedelle jäi silti ainakin yksi ihan loistava juttu. Nimittäin hieroja! Harmillisen myöhään hoksasin kysyä hierojavinkkejä, olipa aikalailla vakuuttavaa työskentelyä koirien parissa. :) Uskallan lämpimästi suositella tmi Koirasoppea jos on koiralla hieronnan tarvetta. Käsitteli molemmat koirat tosi hyvin. Muksiksella ei tullut mieleenkään olla epäluuloinen hierojaa kohtaan, vaan suht leppeästi otti tilanteen - vaikka olikin tuhottoman jumissa pomppulihaksistaan... Onneksi muuta suurempaa muuta jumia ei ollut. Kahdesti ehdittiin käsittelemään, ja onpa takaliikkeiden lennokkuudessa eroa. Rau hierottiin kerran, sillä vähemmän mitään isompaa. Lihaksistossa tuntui toispuoleisuus (lonkkien), mutta oli yllättävänkin hyvässä kunnossa kropaltaan.



Tänään päivällä käytiin hulmuryhmän kanssa agikentällä. Tehtiin ykkösluokan rata, ja olipa mulla jännittynyt olo kun mentiin ekaa kertaa starttiin! Mutta vitsit, tuo koira toimii! Jee! Parempi toimiakin, mie ilmoitin sen Saariselälle kisaamaan. Eihän se osaa vielä keppejä eikä keinua mutta vähätkö me siitä välitetään. (Iiiiiiiik... Viimeinen startti agissa tätä ennen on ollut... ...4.9.11. Siitähän on jo kolmatta vuotta!)



Sen jälkeen vielä Rau ja Tikki silmäpeileihin. Raulla silmät puhtaat, Tikillä lasiaisvuoto ei juuri edennyt, oikea edelleen tähtimäisempää (= edenneempää) vuotoa kuin vasemmassa. Sarkanen peilasi taas Tikin, ollut kiva saada arvio aina samalta eläinlääkäriltä. Lisäksi Raulta otettiin selkäkuvat. Täysin puhdas selkä, jee! Ja ex tempore myös uusintalonkkakuvat kun lääkäri lupasi, että eivät kovin kummoisia vaikuta hintaan. Samalla tavoin toinen selvä D, toinen B, ei nivelrikkoa. Tuplajee! Ihan vähän jäi harmittamaan laskutussotku, aluksi oli naputeltu huomattavasti halvempi hinta kuin loppujen lopuksi eläinlääkäri päätti veloittaa. Luotan siihen, että muistaa omat taksansa parhaiten mutta silti - olen silmäpeilauksissa vakiasiakas ja tämä säätäminen sai harkitsemaan menenkö seuraavan kerran muualle, vaikka tykkäänkin hänen tavastaan tehdä työnsä huolella ja koirat ovat aina rauhassa hänen tutkittavanaan.

Niin. Työt loppuivat etelässä virallisesti tänään, oikeasti keskiviikkona ja alkavat maanantaina kasvihuoneessa. Ajattelin pitää kuiteski heinäkuun alkupuolen ihan oikeaakin lomaa.

(Iiiiik, me kisataan agilitya ihan oikeasti ihan kohta.)

Onnea Tuutikki, 10 vuotta!

Onnea minun pienelle vihaiselle hedelmälepakolle, Tikille (Jazz Hoop-Dee-Doo). Ollaanpa me jo vanhoja.

Päivittelin Raun, Tikin ja Muksiksen sivuille vähän jorinaa koirista. 

Oikein hyvä todellisuuspakohetki kiireisen kevään keskellä. ;) 

Aktivoitumisajatuksia

Juoksut juostu, siis nuo hormonisellaiset. Nyt ajatuksissa jo aktivoiduttu harrastamaan, käytännön ryhtiliike tekemättä. Tosin käyttökoirien jälkipäivään ilmoittauduin ja työreissulla pääsen aina välillä tekemään puomia ja A:ta toisella työpaikkakunnalla: agia sekin.



Eka agistartti siirretty Saariselälle, en ehdi ajattelemaan harrastuksia tämän kuukauden aikana, niin järjettömästi on työhommia. (Vaikka olishan se niiiiin kivaa jo kisata pitkästä aikaa. Kesällä sitten!)



Tänään käytiin ihailemassa hyytävää tuulta ja ihanaa auringonpaistetta. Ja vähän vesilintuja ja bortsujen poseeraustaitoa.

Ps. Rau liikkuu huonosti. Se ravaa tosi nätisti ja ravaa huomattavan paljon myös oma-aloitteisesti, mutta väsähtää nopeasti, ja takajalat harottavat silloin miten sattuu. Kuvautan sen uusiksi kesällä ja osittain lisää (selkä), pelkään pahinta ja toivon parasta. Se on kaikessa rasittavassa sähläämisessään niin paras koira tullessaan kaikkien kanssa toimeen, vaikka toinen osapuoli vähän mätkisikin välillä, että toivon sille monta vuotta. Onneksi se kuitenkin toipuu rasituksesta tosi nopeasti, eli ei jää mitään hitaita nousemisia tms. seuraavalle päivälle. :/ Fyssarille koitettiin saada aikaa, mutta ollaan väärillä paikkakunnilla vääriin aikoihin. Jos on erinomaista koirahierojaa/fyssaria Pohjois-Pohjanmaalta mieluummin lähempää Ylivieskaa kuin Oulua tiedossa, saa vinkata.