Toivotuksia tulevaan vuoteen.

Happy New Year everyone!

Tavoitteitako? Ja vähän vuotta pakettiin.

Melkein kaikilla koiraharrastajilla tuntuu olevan aina vuoden viimeinen blogiteksti tavoitepohdiskelua. Josko mullakin, vaikka tavoitteelliseksi harrastajaksi en tunnustaudukaan... Nyt kun ulkona on hämärin päivä pitkään aikaan (se siitä valokuvauksesta) ja koirat ovat leikittäneet itsensä väsyksiin lumitöissä, voi vähän mietiskellä mitä sitä oikein tahtoisi ensi vuonna tehdä.

Tuutikille toivon vain pitkää ikää, kestäviä polvia ja emännälle uskallusta vihdoin kohtuleikkaukseen valeraskauksien vuoksi. Lisäksi silmät pitää peilata ajan tasalle heti vuoden alusta.

Raun kanssa toivottavasti puuhailen edelleen ahkerasti kaikkea pientä ja kivaa. Aina välillä iskee houkutus agilityn aloittamiseen, mutta jotenkin takaraivossa on tuo lonkkatulos & bc:mäinen luonne -yhdistelmän hankaluus. Saisko siitä opetettua epärotutyypillisen agilitaajan? (Jos sarkasmia ei saa tästä luettua, täsmennettäköön että kyseessä on tosiaan heitto. Bc:stä ei kovin hidasta ja laajakäännöksistä agikoiraa taida ihan helpolla saada, varsinkin kun vielä seuraa tämän neidin sisarusten edesottamuksia agilityn saralla...) Puuhastelulupauksiin kuuluu muutaman jäljen ajaminen ensi kesänä, kun se on niin sopivaa touhua tuolle hippulalle. Toivon myös, että Rau pysyy kaikin puolin yhtä terveenä kuin se on tähän asti ollut. Melkein tekisi mieli napata siitä uudetkin lonkkakuvat, niin näkisi vaikuttaako lihaskunnon muuttuminen tiiviyteen.

Muksiksen kanssa tavoittelen yhtä puuhakasta uutta vuotta kuin tämä vuosi on ollut. En aseta mitään kisatavoitteita ensi vuodelle, mutta toivoisin saavani vuoden aikana rakennettua itselleni kisavalmiin agikoiran. (Tokosta en rohkene mainita mitään, kun ei voi tietää miten oma into säilyy. Mutta lupaan harrastaa tokoakin! ;) ) Lisäksi käyn läpivalaisemassa kesällä kakaran (lonkat, kyynärät, polvet) ja tammikuussa lähtee verinäyte DLA-kartoitukseen. Tavoitteeksi voisi tietenkin asettaa myös muutaman sentin kasvamisen, niin ei olisi ihan niin tirppana pikkumaksi kasvamassa.

Hyvin mahtuu pyrri syliin

Itse toivon valmistuvani, eikun valmistun (!) ja teen A-kurssitutkinnon huilusta kunnialla. Sen jälkeen suurensuuri toivomus saada lisää oman alan töitä, ja lisää opiskelua (toivomus päästä kevään hausta maisteriohjelmaan ja saada noita hallinnollisia rustattua kasaan). Olisi myös aivan mahtavaa tykätä työstään yhtä paljon kuin tähän asti, mutta miksipäs ei, kun opettaminen on kovin mukavaa.

Ensi vuodesta taitaa tulla ensimmäinen vuosi sitten agilisenssiajan alkamisen, kun en tule mitä todennäköisimmin moista hankkimaan, mutta toivottavasti pääsen jatkossakin vetämään agilitytreenejä muille samalla tavoin kuin nyt syksyn aikana.

---

Enpä näemmä osaa kovin tavoitteellinen olla edelleenkään, mutta silti voin hyvin kuvitella, että ensi vuonna tähän aikaan ei välttämättä jokainen edellä mainituista tavoitteista olekaan toteutunut. Toivotaan silti, että tärkeimmät pysyisivät: terveet koirat ja virallisestikin pätevä emäntä. ;)

Mie keskityn nyt jännittämään toivottavasti koirilta huomaamattomasti Muksiksen ekaa pommituspäivää... Toivotaan, että yhtä hyvä tuuri jatkuu koirieni suhteen paukkuvarmuuden suhteen, yhtään ilotulituksista tuon taivaallista välittävää koiraa kun ei taloudessa ole vielä ollut. Kopkop.

---

Jos en saa aikaiseksi kirjoiteltua erikseen uuden vuoden toivotuksia: ihan jokaiselle hyvää ja entistä parempaa, vilkkaampaa ja toimeliaampaa vuotta 2013! Erityistoivotukset Quasi A- ja B-pentueille ja Jazz S-pentueelle, eli Tuutikin lapsukaisille. Kuulumisia ja kuvia toivotaan aina kaikista kasvateista!

---

Muksis tähyilee tulevaan, alla mie enempi pohdin mennyttä...

Muoks!

Tämän vuodenkin voisi tietty laittaa pakettiin. (Opettajana tuppaa ajattelemaan vuosia enempi lukuvuosina kuin kalenterivuotena, katsotaan kuinka onnistun kalenterivuosiajattelussa.)

Suurin ihanin asia oli vihdoin saada uusi perheenjäsen ihan suunnitelmallisesti talouteen. Olen niin monta pentuetta joutunut jättämään sivu suun, elämäntilanteen vuoksi (kun tahdoin, että tuleva pentu tulisi myös harrastusten suhteen otolliseen aikaan). Rodun vaihtokin osui kohdalle, kun bc-pentuetta ei vaan tahtonut sopivaa löytyä nyt kun aika oli paras pennun kasvattamiselle.

Tähän mennessä en ole hetkeäkään katunut (oikeasti, ei liioitellen) tuon pyrrikakaran saapumista taloon. Aivan mainio tyyppi kaikin puolin, hurjasti kiitoksia Jaanalle edelleen Muksiksesta! Tänä vuonna tuli kahdeksan vuotta siitä, kun minulla on viimeksi ollut pentu talossa.

Tuutikin polvileikkauksesta toivuttiin, ja se vaikuttaisi olevan ihan ok kaikin puolin nyt. Raun sopeutuminen tähän laumaan on, jos niin voi sanoa, valmis. Enää ei tarvitse hötkyillä mihinkään suuntaan, ja omastakin mielestä tuo on ihan täysivaltainen perheenjäsen. Lisäksi Rausta tuli maailman paras isosisko Muksikselle kertaheitolla, löysi mokoma elämäntehtävänsä siitä. Ilahduttavaa on toki myös, että Raun takapää on vahvistunut hyvin, se mm. peruuttaa erittäin hyvin ja lihaksisto on aivan eri mallilla kuin aiemmin, kun saimme fyssarilta aikanaan ohjeet remmilenkkeilyyn ja muuhun lihaskunnon parantamiseen.

On ollut makiaa myös loppupuolella vuotta päästä vähän koiraharrastuksiin pitkän hiljaisen kauden jälkeen kiinni. Tikin kanssa nyt ollaan puolihuvikseen rallailtu agiratoja polvileikkaukseen saakka, mutta senkin koulutus agilityyn on ollut vähintäänkin puutteellista ajanpuutteen takia. (Ei puutteellista tokikaan esim. turvallisuusmielessä, vaan luokannousumahdollisuuksien ja rutiinin vahvuuden puolesta...) Muksis on ollut erinomaisen mun käteen sopiva harrastusotuksen alku, ja samalla olen intoutunut tuota pehmoeläintä, Rauta, vähän koulimaan.

Syksyllä lähipiiri jo nimesi minut eräjormaksi, kun niin innolla kipusin erinäisille vaaroille ja tuntureille. Ehdottomasti maininnan arvoinen asia kaikki kiertelyt ympäri kaunista Suome(n Lappi)a, jonkunmoisen omista koirista muodostetun kokoonpanon kanssa, mahdollisesti muilla koiramaisilla tuttavilla varustettuina.

Koiraharrastukset ovat olleet täysin talkoilua Muksiksen tuloon saakka, Saariselkä kauimpana talkoilukohteena. Mutta olipa siellä todella mukavaa poiketa, vaikka sattuikin juuri sopivasti hyvin raskaiden kesätöiden kanssa päällekäin. Ensi kesänä taas pöytäkirjanpitoon toivottavasti - ja koirat mukana, joskaan eivät kisaamassa.

Koska kyseessä on koirablogi, en sen kummemmin tiivistä siviilielämää tänne, mutta muutoksia on ollut vuoden varrella niin positiivisessa kuin negatiivisessakin merkityksessä. Varsin normaali vuosi siis, vaa'ankieli tosin tuon Muksiksenkin vuoksi painuu pitkälti positiiviselle suunnalle.

Kasvatit ovat päteneet ihan mahtavasti. Bortsupentueessa suurin osa pennuista on noussut agilityssa ylempiin luokkiin ja kaikilla taitaa mennä aika mainiosti koiriensa kanssa. Heelerpentueessa on tehty näyttelydebyytti ja harrastettu agilitya. Todella mukava juttu oli Karu-sijoitusneitokaisen muutto tänne pohjoiseen, sitä on tullut nähtyä hyvin paljon. Kiiiiiiitos kaikille kasvatinomistajille aktiivisuudestanne, ja eritoten hyvistä kodeista koirille!

Kasvatusrintamalla ei ole mitään suunnitelmia. Bordercolliepuolella mulla ei ole edes koiraa, jota voisi kuvitella jalostukseen, heelerpuolella pitää tehdä paljon ajatustyötä mikäli meinaa sijoituskoiraa jalostukseen käyttää. Antaa asioiden edetä painollaan.

Lomalaiskottelua

Kurkkijat

Myönnän, mitään järkevää ei olla tehty sitten viime päivityksen. Ruualle tuo pentu joutuu aina tekemään jotain, mutta muu elo on ollut täyttä lomailua. Tosin - Muksikselle aika vilkasta aikaa, kun täällä laukkoo koko ajan muuta poppoota kyläilemässä, ja tapahtuu ihan jatkuvasti jotain. Pikkupyrri on ollut aivan tyytyväinen tällaiseen automaattiaktivointiin.

Vampyyrijoulu

 

 

 

 

Tuntuisi, että koirilla ei ole enää mitään nenäpunkkioireita. Strongholdit siis ilmeisestikin auttoivat.

Mummokoiran jouluaattoa

Niin. Mitään treenikuulumisia ei ole siis tältä erää. Onneksi lomaa on vielä viikon verran, ehtinemme vielä treenailemaankin.

Vähän on vähän valoa edelleen

Josko huomenna pääsisi kameran kanssa ulkoilemaan!

Joululoman koko kuva: uneliaita koiria ja lukeva emäntä

Hyvää Joulua!

Oikein rauhaisaa, mukavaa ja parasta joulua ihan kaikille!

Happy Holidays everyone! 

(Ps. Täällä ei ole pissatulehdusta eikä muitakaan maailmanlopun vitsauksia. Sain uuden salaman kameraan ja nyt joululoman ajan mulla on käytössä toimiva tietokone - toivottavasti siis pääsen päivittelemään blogia vähän paremmin nyt loman aikana. :) )

Pikkumaksi tokoilee

Mittasin tänään pennun tarkoituksella vähän liioitellen. Mittanauha näytti merkin kohdalla korkeutta 43-43,5 cm. Eli vaikka vähän liioittelin, eiköhän mulla ole tuossa odotusten mukaisesti aika pieni maksi toivottavasti vielä vähän kasvamassakin. :)

Tänään oli viimeinen työpäivä tälle vuodelle. Sen kunniaksi muistelimme tunnaria vähäsen. Alkaa jo sujumaan jollakin tavoin. Seuraavana pitää rohjeta ottaa makupalaton haistelu, nyt on vielä kirpun kokoinen juustonokare kapulan alla. Mulle tuottaa tuskaa näissä rauhallisen mielentilan liikkeissä palkata oikea-aikaisesti pentua, jotenkin omatkin liikkeet jähmettyy turhan usein. http://youtu.be/_uBVkbxi4dE

Sen lisäksi teimme seisomista eri kulmista (luulin häivyttäneeni käsimerkin, väärässä olin...) ja paikkaistumista. Paikkaistumisessakin piti ekana vähän muistutella Muksista, että käsi voi liikkua ja silti pysytään tattina paikoillaan, mutta nopeasti hoksasi homman jujun. Matkaa on vaan 3-5m, mutta voin kääntää selkäni ja pysähtyä ennen kun palaan palkkaamaan. Käytän agikäskyä "odota" paikallaanpysymisessä, katsotaan koska joudun muuttamaan tokoon toisen käskyn (= agissa kierrokset nousee tarpeeksi...)

Mut on tuo lunki tyyppi. Itsekseen ei kierrostele: edelleen vaan toisien koirien haukkuminen saa pennun korkkiruuviksi. Muksis on muuten alkanut loikkimaan kovin länderimäisesti olkapään tasolle tasajalkaa... Pitäisköhän ottaa joululoman projektiksi syliin hyppääminen? Muutenkin se on aikamoinen loikkapomppueläin. Mutta töitä tehdässä toistaiseksi aivan ihana - eli juuri sellainen kuin kuuluu ollakin. Keskittymiskykyinen riekkuiita.

Rau on ollut vähän turhan kiinnostunut Muksiksen takapuolesta, ja niinpä tänään meni pissanäyte ell:lle. Katsotaan kuinka monta vitsausta saadaan kerättyä vuoden loppuun! Raulla itsellään on kutiavahko karvaton paikka toisessa suupielessä. Nyt olenkin arponut mikä punkki valittaisiin diagnoosiksi: sikari-, nenä-, syyhy- vai hilsepunkki? ;) Eiköhän tässä selvitä, huomenna konsultoin vielä ell:ä mitä tässä tehtäis. Tuutikki on täysin oireeton kaikesta, joten kovin kummoisesta ei liene kysymys.

Ah, ihanaa, loma! Josko saisi valokuvailtuakin, vaikka valon määrä onkin vähäisin juuri nyt.

Tunnarin alkeet puolivuotiaalle

Jahas - älä paina vahingossa "ota kuva" namiskaa ja sitten "kumoa": löytyi syy edellisen blogitekstin katoamiseen, ja sama kävi juuri äsken. Kuinka ärrrrsyttävää.

Muksis täytti eilen puoli vuotta, tuntuupa kummalliselta että se on vasta niin nuori, kun on sujahtanut eloon matkaan vallan mainiosti. Pikkupuuhka, jonka kanssa on kauhean hauskaa tehdä hommia ja joka nyt nukkuu tuossa kerällä aamupäiväunilla. :)

Mutta tärkein päivitys: me tehtiin viimein tunnarin alkeet! Oli tarkoitus ottaa videollekin, mutta typerä puhelin päätti olla huomioimatta että tyhjensin valokuvia muistista ja sanoi jotta tallennustila täynnä... Meni oikein mallikkaasti, parasta onnistuneen harjoituksen lisäksi oli, että sain pidettyä pennulla rauhallisen mielentilan, eikä se kauhukuvien mukaisesti rynnännyt keskelle tilannetta pyykkipojat (meidän tunnarikapulat) lennellen. ;) Oman intonsa tähän asiaan antoi se, että me saadaan aloittaa noutamisen harjoittelu vasta kun tunnarin alkeet on hallussa. ("Saadaan" on ihan korrekti ilmaus; en varppina lähde sooloilemaan saati käyttämään omia aivojani tokojuttujen opettelussa, kun olen niin noviisi ja mulla on ollut tasan yksi tokossa kisannut koira joka lähinnä huvitti ihmisiä saamalla hillittömän kiljumiskohtauksen hypyllä - vihdoin pääsee tekemään jotain oikeaa! Armas edesmennyt Nyytiäinen siis.) Noutamistreenin alkua odottelen innolla, kun Muksis tykkää niin paljon pitää kaikenlaisia esineitä suussaan. Tunnaritreenin jälkeen onnistuin jättämään oman pyykkipojan tarpeeksi alas pennun saataville, ja hetken kuluttua se tulikin häntä hulluna vispaten mun luo kapula suussa. ;) (Nyt on omakin pyykkipoika treeniliivin taskussa jemmassa.)

Me ollaan tehty vain tokojuttuja, kun omilla koirilla on nenäpunkit, eikä hallille asiaa. (Strongholdit niskassa, toivottavasti auttavat niin ei tarvi monella eri valmisteella myrkyttää koiria.) Muutenkin hallilla kiertää tyypilliseen talvitapaan kaikki vitsaukset juuri nyt, olisimme joka tapauksessa pitäneet jonkun aikaa harkkataukoa: yhden vanhenevan koiran ja pennun kanssa en vasiten hae kennelyskää riesaksi. Tylsää silti, agilitya olisi kuitenkin helpompi tehdä esteillä, ja toisaalta Muksis alkaa olla siinä iässä että häiriötreeni on vähintäänkin tarpeellista.

Raulla on takatassut halkeilleet ekan kerran elämänsä aikana. Pitää seurailla mihin tilanne menee, syytä en osaa edes arvailla kun koko koiralauma on ollut lohiöljykuurilla pakkastenkin vuoksi ja toisaalta minkäänlaisia tassuongelmia ei ollut viime talvenkaan hirmupakkasilla.

Ja jos jotain negatiivista vielä keksisi, niin pennulla on vatsa sekaisin. Mitään uutta se ei ole ruuassaan saanut, ainoa muutos on ollut pari päivää sitten avattu uusi Orijen-pussi. (Samaa laatua kuin edellisetkin.) Aikuiset koirat ovat ok, eli tarttuvaa (tai tuosta nappulasta johtuvaa) tämä ei varmaankaan ole. Mie olin pari päivää koiratta reissussa - suurin toiveeni on että kyseessä ei olisi stressivatsa ainakaan.

Ruuasta puheen ollen: Tuutikki on vasta vanhemmalla iällä alkanut saamaan raakaakin ruokaa, ja se on maailman sympaattisin vaikkapa rustoluiden syöjä! Onnellisempaa koiraa ei ole kuin tuo pikkukoira saadessaan sellaisen herkun eteensä.

Josko saisin ennen vuoden vaihdetta koneeni huollettua, niin pääsisin kunnolla päivittämään oikeita kuvia ja videoitakin myös blogiin...

Äääää, hirvittävän pitkä teksti katosi

Kiva tää kännybloggaaminen, kokonainen romaani hukkui yhdellä painalluksella. :( En jaksa enää samoja juttuja kirjoittaa.

Viikon varrella ollaan tokoiltu, agiliidetty, lenkkeilty, riekuttu. Tänään oli agireeneissä kuvaaja, kiitos Ira Alakulpille kuvasta!

Pallon on suolistanut Tuutikki. Alle tunnissa. Kiitos Tikille...