maanantai 29. elokuuta 2016

Ei voi olla totta!

Mepä ollaan nykyään Muksiksen kanssa agilityn kolmosluokassa! Lause, jota en ole vielä saanut käyttää yhdenkään koiran kanssa ennen tätä. :p

Sertirataa ei tullut videolle, mutta kuvia sieltä kuitenkin saatiin - kiitos Marjo!

Omissa kisoissa Rovaniemellä 21.8. saatiin juostua niin tarkka rata, Eija Berglundin sellainen, että tuli nollavoitto ja menolippu kolmosiin.

Tiesin maaliin tullessani, että rata oli nolla, mutta hyvin hidas ja varmisteleva sellainen, enkä tiennyt oliko muilla medikakkosilla nollia. Vaikka olin viettänyt suurimman osan viikonlopusta pöytäkirjoja kirjailemassa, en uskaltanut mennä katsomaan sieltä mikä tulos on, vaan olin kuin tulisilla hiilillä kunnes yksi seurakaveri tuli kertomaan, että oli se alle ihanneajan, ja oli se serti!

Sen jälkeen hymyilin loppupäivän (joka oli tosin enää lyhyt, kakkosluokat sunnuntain vikana luokkana kisoissa) kyllä niin leviästi, ettei ole tottakaan.

Mekö muka noustiin kolmosiin?!



No, nyt voinkin panikoida seuraava kolmosissa kisaamista. Ei me olla yhtään pro eikä osata vielä mitään, rataantutustumisissa aiheutan varppina kaaoksen kun en ole tottunut siihen että ihmisiä on hulluna kerralla radalla jajaja… ;)

Noh, päästään testaamaan nyt viikonloppuna, miltä tuntuu kisata kolmosissa, kun korkataan luokka Kuusamossa. Jännää! Mukaan lähtee myös Rau ja miehenpuoli, toivottavasti ehditään vähän kuljailla syksysäässä mainioissa maisemissakin.

Rovaniemi su 21.8.2016 Tuomari Eija Berglund
0 / -1,65 (etenemä 3,38… :D ), sij. 1., luva, sert -> kolmosluokkaan. (Wuhuuuu!)

lauantai 30. heinäkuuta 2016

Ja eikun agikisoja suunnittelemaan


Muksis Lyngenissä.

Tarkoitus oli astuttaa Muksis tästä juoksusta, uroksena lähellä asuva Uju. Kaikki ei mennyt niin kuin saduissa, vaikka käytiin ihan Lyngenin Alpeilla saakka yrittämässä (lomareissujen vuoksi), vaan saadaan taas odotella seuraavaan juoksuun uutta, ja todennäköisesti viimeistä yritystä. Saas nähdä kuinka käy. Tarvitsisin jo pennun tuohon itsellenikin kasvamaan.

Positiivista oli, että Muksiksen juoksu kehittyi tällä kertaa täysin normaalisti (proge noin 12 juoksupäivänä kolme ja risat). Ja parhaat päivät olivat todella hyvin näkyvillä...

Muksis edelleen Lyngenissä.

 Mutta olihan upea  reissu taas Norjaan. Voin suositella kaikille Lyngenin seudulla käymistä, paljon jäi näkemättä (kelien vuoksi ei kannattanut kiivetä vuorille vaan pysyttiin aikalailla tasamaalla) - ehkä ensi vuonna uudestaan? Ja ekaa kertaa hurautettiin Hammerfestiin jokakesäisten Norjan reissujemme aikana. Hieno paikka, saanko muuttaa sinne? Muksis oli taas varsin mainiota matkaseuraa.

Sennalandet.

Nyt pitäisi orientoitua katselemaan agikisoja (Tornioon jälki-ilmo, Rovaniemi, Kuusamo, varmuudelta muistutukset Oulun kisoista...) Ja tiputtaa Muksikselta painoa, se on taas vaihteeksi ihan vahingossa onnistunut keräämään turhan paljon kylkiinsä.

Lähellä Hammerfestia. Mistä voisi päätellä, että tuuuuleeee? :D

Rau vietti reissun ajan täällä Rovaniemellä kera Retan. Seuraavana auton nokka suuntaa kohti Luostoa viikon kuluttua (ehkä Tornion kisojen kautta), koirani pääsevät kolmatta kertaa peräkkäin toimittamaan musiikkileirikoiran virkaa. Itseasiassa, neljättä kertaa, Luoston lisäksi ovat toimineet myös Kuusamossa musiikkileirikoirien tärkeässä tehtävässä.

keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Hetkinen.

Aloin muokkaamaan blogin ulkoasua, enkä enää osannutkaan tehdä kaikkea tuosta noin vaan. Niinpä tämä blogi näyttää hetkisen ihan kamalalta, pahoittelut. Katsotaan koska iskee inspiraatio tehdä ulkoasu valmiiksi.



Kaikki on kunnossa täällä suunnalla, koirat terveinä ja aurinko paistaa.

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Sairauskertomus


Niin sitä vaan meidän kesäsuunnitelmamme muuttuivat.

Ennen Saariselän kisoja (joista ei btw mainittavia tuloksia, kivoja ratoja oli kyllä kaikilla kolmella tuomarilla!) käytiin fyssarilla. Muksiksella oli vasen puoli jumissa, kuulemma samoin kuin tokokoirilla - hirihiri - usein, seuraamisliikettä seuranneen palkkaamisen ja sitä myötä nopean vastaliikkeen myötä. Se jumi aukesi helposti. Lisäksi oli pienesti takapäässä jumia, josta juttelimme fyssarin kanssa. Hän totesi, että useinkaan nuo ltv-muutokset eivät aiheuta muuta kuin tiukkuutta takapäähän, ja aina pitää suhteuttaa asiat: löysä lantion alue ilman mitään muutoksia on varsinkin huonossa lihaskunnossa olevalle vanhenevalle koiralle suurempi riski kuin tiukasta lantion alueesta seuraavat jumit. Mutta se suurin löydös oli, sattumalta, ei fyssari mahaa käsitellyt tokikaan, että Muksis aristi selvästi mahaa paksusuolen puolelta. Toinen puoli ok, ja muut sisäelimet, mutta paksusuolen puolelta vikoi pientäkin kosketusta. Ajattelin että no, ihmekö tuo, pyrrin ruokahalulla, jos saa mahansa sekaisin ja kipeäksi. Maha sillä oli kyllä ollut kunnossa, lukuunottamatta juuri fyssaripäivää, jolloin löysänä. Saatiin starttilupa kuitenkin Saariselälle, ja siellä koira oli suurenmoisen onnellinen saadessaan kaikkia ihania kanaherkkuja varmuuden vuoksi ruokana...

Seuraavalla viikolla onnistuin sanomaan itselleni, että koira vaikuttaa hieman oudolta, edelleen, ja Juhannuksen ollessa edessäpäin käytin sen eläinlääkärillä tiistaina ennen jussia. Sielläpä sitten ensimmäinen järkytys oli kuume, yli 40 astetta, ja urakkatöitä painava vähillä unilla oleva emäntä meinasi vallan itkuun puhjeta kun seuraavana löytyi sydämestä selvä sivuääni. Kaikki muu ok, otettiin laaja verenkuva ja tulehdusarvoja myöten ei mitään ongelmia missään, mukaan lukien ultra, jossa kaikki sisäelimet kohdillaan ja suolen toimintakin ihan normaalia. Kuiva se oli vähäisen, sai nesteet ihon alle, varmuudeksi suolistoantibioottikuurin ja kipulääkettä. Siinä menivät siis heinäkuun kisat, mutta eipä moista tullut ajateltua kun kuka nyt sydänvikaisen koiran kanssa kisaisi. Kaupungin eläinlääkärillä oli hirmuinen hässäkkä, täytyy kiitellä kovasti ystävällistä eläinlääkäriä, joka huolellisesti otti kaikki tarpeelliset kokeet mitä koirasta piti ottaa ja soitti vielä perään viime tipassa saadusta virtsanäytteestä - sekin puhdas kaikista mahdollisista jutuista, mutta struviittikiteitä sieltä löytyi.

Antibioottikuurin loputtua kävimme nyt tiistaina eläinlääkärillä. Ja taas itketettiin emäntää: ei jälkeäkään selvästi kuuluneesta sivuäänestä! :o Eikä struviittikiteistä virtsassa. Myös ultra normaali, pikkaisen nostatti lämpöä josta eläinlääkäri sanoi että on varmasti vain valkotakkilämpöä, ja epäili vähän että edelliselläkin kerralla Muksis oli ressannut itselleen kuumeen. Ainoa poikkeama oli virtsan korkea ph-arvo. Ei edes kiteitä virtsan seassa.

Johtopäätökset: koira on todennnäköisesti sairastanut mitään kertomatta jonkun tulehduksen (pissa?) josta seurauksena sivuääni ja struviittikiteet? Varmuuttahan asialle ei saada. Nyt on virtsakiviruualla kuukauden, jonka jälkeen aion siirtyä takaisin vanhaan ruokaan. Ph-arvoja pitää mittailla ja karpaloa menee nytkin ruuan sekaan, ja tietysti myös reippaasti vettä, vielä entistäkin reippaammin. Seuraava kontrolli on 20. päivän tienoilla, päästään samalle mukavalle uudelle ell-tuttavuudelle kontrolliin Kieppiin jossa kävimme viimeksi. Itseäni ruoskin kovasti siitä, etten huomannut mitään koiran voinnissa kisaviikonlopun aikana Saariselällä. Onneksi eläinlääkärit lohduttivat, että ei koirasta välttämättä mitään huomaa, sivuäänikin on monesti sivulöydös jota kukaan ei oleta löytävänsä...

Muksista täytyy kehua kovasti. Eläinlääkäri ei ole kiva paikka, se muistaa selvästi, että täällä on laitettu nesteitä useammankin kerran ihon alle... Siitä huolimatta se reippaasti tulee omin jaloin sisälle, ja kaupungin ell:llä kun olimme piiiiiitkään ajallisesti ja metsästin useaan kertaan pissanäytettä ulkona välillä, väheni sen stressi jokaisella sisääntulokerralla vaikka aina tehtiin jotain inhoja toimenpiteitä - klanittiin mahaa, ultrattiin, pistettiin nestettä, laitettiin pahoinvoinninestolääkettä ihon alle ja niin edespäin. Muksis onkin saanut nyt kaikilta kolmelta ammattilaiselta, fyssarilta ja kahdelta eläinlääkäriltä kehut käsiteltävyydestään ja luonteestaan. Fyssarillakin oli putkiremppa joka KUULUI sisälle niin hyvin että kaikkia koiria ei ottanut edes rempan aikana vastaan jos tiesi koirilla olevan ääniherkkyyttä: niin vaan Muksis pötkötteli käsiteltävänä siinä, se ei paljoa kolinoista välitä. Ja toisella ultrauskerralla nauratti, kun se muka katseli ultrauslaitteesta kuvaa oman mahansa sisällöstä ihan lunkina, eikä vikonut ollenkaan epämukavaa selällään makaamista paikoillaan. Hyvä tyttö! Sen verran toki soisin että pää olisi pehmeämpi että vähän helpommalla näyttäisi olevansa kipeä. Mahdollista (pissa-)tulehdustakaan ei ole näyttänyt millään tavalla, en ole huomannut mitään eroa sen käytöksessä.

---



Rau oireili alkukesästä sen verran vasenta jalkaansa, että ehdin varata - ja perua - sille eläinlääkäriajan. Sen luonteen tuntien se varmasti on törmännyt johonkin reippaanlaisesti, jalka palautui normaaliksi parin päivän levossa eikä ole sen jälkeen vaivannut.

Mulla oli tarkoitus tehdä reissu sekä agirotuun että Klagiin Muksiksen kanssa, mutta ne jäävät nyt varoaikojen vuoksi väliin. (Onneksi vain varoaikojen, eikä agilityharrastuksen loppumisen vuoksi!!) Katsellaan heinäkuun lopulle ja syksylle sitä enemmän kisoja. Toivotaan, että se saa täysin terveen paperit nyt loppukuusta kontrollissa - ja miksei saisi, koira on ollut koko ajan hurjan reipas, ja parempaan suuntaan vielä näyttäisi menevän. Koitan itse pitää vaa'an lukeman ell:ltä mielessä. Kilo tai jopa puolitoista voisi painoa tippua neitokaiselta. Missä välissä se taas on moisen kerryttänyt itselleen..?

maanantai 23. toukokuuta 2016

Tuplat!

Kevät on varsin kiireistä aikaa.

Niinkin kiireistä, että huomasin lauantai-iltana unohtaneeni kotiini naapurikaupunkiin Muksiksen kaikki paperit, yöpyessäni vanhempien luona Rovaniemellä jossa meillä oli sunnuntaina kisat.

Ei muuta kuin aamulla epäinhimillisen aikaisin hakemaan papereita vajaan sadan kilsan päästä. Oli viksu olo. :D

Mutta hei, kannatti! Me tehtiin Muksiksen kanssa Salme Mujusen suoraviivaisilla radoilla kaksi varsin mukavalta tuntunutta nollaa. Ekalta radalta tuli luva, toisella sössin meidän sertin kolmosiin hidastelemalla A-esteen alastulon. Osallistujia oli niin vähän, että kolmanneksi tullut ei saanut enää luvaa (ja meidän kohdalla sertiä.)

Mutta aivan turha harmitella, en odottanut etukäteen mitään, sen verran vähän olemme ehtineet tehdä mitään viime viikkoina.

Eli ekan radan tulos: sij. 2., tulos -6,86 (etenemä 3,54), luva.
Toinen rata: sij. 3., tulos -15,18 (4,24).

Parasta kisoissa oli, että tehtiin ihan samaa rataa molemmat. Ainakin hetkellinen epätoivon katoaminen, koira ei koittanutkaan komennella ja mie ehdin olla siellä missä pitikin. Serti itseasiassa karkasi siksi, että päätin koiran pysähtyvän kontakteille, piste. Vähän meinasi tulla toisen radan A:lla kommenttia hidastamistoiveelle koiran suunnalta.

(En tiedä ottiko kukaan kisoista sunnuntaina kuvia, siispä tällainen kuvaton postaus.)

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Yritys hyvä kymmenen, tulos huono neljä…

...nimittäin blogin päivittämisen suhteen!


Rau, Reta ja Muksis auringossa.

Käväisimme Oulussa kolme starttia 12.3. Hylhylhyl. :D Aivan hirveästi tilaa, aivan hullun suoraviivaiset radat, ja koira, joka on alkanut kuuuumuaaaaa. Parasta reissussa oli saada Muksis pysähtymään vikalla radalla puomin alastulolle - sen kommentit olivat niin hupaista kuultavaa, että sain kommenttia niistä yleisöltä jälkikäteenkin...

Sen jälkeen ollaan opittu kepit oikeasti, ja keinukin jo melkolailla, huraa! Nyt vaan katsomaan toukokuulle kisoja. Tässä kuussa meidän pitäisi käväistä yhdessä ulkopuolisen kouluttajan koulutuksessa Pellossa ja nauttia omasta agiryhmästämme joka hajoaa ryhmien uudelleenjakoon nyt kuun loputtua. Nyyh. Juuri eilen reeneissä sain niin hurjan hyviä neuvoja taas juurikin kuumumisen suuntaamiseen esteille, ei minuun, että jo pienessä hetkessä tuntui että asiat onnistuvat paljon paremmin.

Raivoapina puomin alastulokontaktilla.


Muksiksella on ihan hurja draivi agilityssa nykyään. Ihanaa, kun olen saanut pidettyä sen kierrokset tarkoituksella matalalla, ja sitten toisaalta se on syttynyt juuri sopivaa vauhtia hommaan. Nyt kun se osaa jo tosi paljon - enemmän ainakin kuin mikään aiempi koirani - saakin lähtä apinanraivomoodi päälle. ;)

Pönöttäjät mökillä.


tiistai 2. helmikuuta 2016

LTV4

Pahuksen pahus. En olisi odottanut saadessani vihdoin Kennelliitosta Muksiksen selkälausunnon, että se on seuraavanlainen.

LTV4 = Kuusi tai kahdeksan nikamaa. 

Tarkennusteksti on seuraavanlainen:
Viimeinen kylkiluupari vajaakehittynyt.
Rajatapaus VA (VA = nikamien epämuotoisuus)
L6 

Sain jo tarkennusta asiaan lausuneelta ihmiseltä, hän aikoi etsiä vielä kuvat käsiinsä ja olla uudelleen yhteyksissä mutta alustavasti antoi luvan jatkaa harrastuksia, "L6 ei tietääkseni aiheuta oireita."

Nyt pitää sulatella tätä asiaa jonkun aikaa, ja odotella vielä tarkempaa tietoa kuvista, sekä tietysti perehtyä paremmin koko selkäkuvausasiaan, joka on hieman hepreaa minulle.


Niin, muut asiat olivat ok. Lausunto kokonaisuudessaan:

Selkä
nikamien epämuotoisuus VA0 (normaali - huom ylläoleva maininta, VA rajatapaus)
selän spondyloosi SP0 (puhdas) 
välimuotoinen lanne-ristinikama LTV4 (6 tai 8 nikamaa) 

tiistai 26. tammikuuta 2016

Ollakko vai eikö olla

...kennelyskässä, nimittäin. Perinteiseen tapaan meidän hallilla on Messarin jälkeen ollut reippaanlaisesti kennelyskätapauksia. Viime viikon alkupuolella Muksis yski maksimissaan kahdesti päivässä, kuivaa "astmayskää", joka kuulosti lähinnä tosiaan kurkun kutiamiselta, ei miltään muulta. Raulle tai vanhempien Retalle (jota olemme nähneet säännöllisesti) ei tullut mitään oireita. No, kuvittelin Retan yskäisevän kerran ja Raun ehkä kans - mutta saattoi olla kuvitelmaa. Lisäksi hyvällä mielikuvituksella Muksiksella olisi vuotanut vähän nenä ja eilen se nieleskeli jonkun verran, mutta ei tuntunut olevan muuten tukossa.

Niinpä jäi Tornion kisat viime viikonloppuna väliin, voi harmitus. Jos tämä on ollut lievä kennelyskä, en harmittele lainkaan, mutta voi myös olla että todennäköisesti elämäni ekan kerran harrastin koirieni suhteen hätävarjelun liioittelua. Omiin kisoihin Pelloon emme pääse (erittäin mieluisten työhommien vuoksi olen kiinni koko kyseisen viikonlopun ensi kuussa, koirat "mummolassa" lomailemassa), pitänee siis katsoa muita kisoja Oulua myöten keväälle.

Suurin kysymys on: jos koirille ei tule mitään oireita, ollaanko me varmuuden vuoksi karanteenissa? Ehkä me nautitaan lumikeleistä vaan pari viikkoa, ja palataan harrastuksiin vasta sen jälkeen. Toivotaan että tämä olisi joka tapauksessa tässä, eikä oireita tulisi lisää! Ensin järjettömät pakkaset ja sitten pakkolepoa muuten: pikkuhiljaa alan kyllästyä lenkkien puuttumiseen arjesta, puhumattakaan koirista.

Raulla on muuten juoksu. Kirjoitetaan tänne(kin) muistiin, alkaa olla parhaat päivät nyt / pikkuhiljaa jo ohi.

Valokuvia olisi joitakin kameralla, katsotaan saanko siirrettyä tähän postaukseen asti...