Arrogantti apina
Muksis
Muksis - koira, jonka rotuista ei oikeastaan ole koskaan pitänyt tulla, mutta joka olikin sitten oikein mahdollinen valinta minulle. Etsin itselleni bortsunkorvaajaa. Pidin bc-rodusta kovasti '90-luvun lopulla ja seuraavan vuosituhannen alkupuolella, kun harrastukset eivät olleet niin vakavia ja minulle mieluisia linjoja oli helpommin löydettävissä, koirien hermot näppituntumalla paremmassa jamassa ja ocd:tä ja epilepsiaa ei samalla tavoin esiintynyt. Tälle vuosikymmenelle saapuessamme en oikein löytänyt Euroopankaan laajuisesti ihan sitä mitä olisin halunnut, ja päädyin selaamaan ykkösryhmää tyylillä: "rakenne kestää agilityn, minä kestän koiran". Rodusta viis, kunhan löytyy sopiva pentue. Ja onneksi törmäsin tähän, kiitokset Jaanalle!
Muksis on hirveän itseriittoinen pikkuorava. Kaikki pyrrikliseet - varautuneisuutta lukuunottamatta - pätevät tähän. Se on pullea, koska on ahne. Se kietoo minutkin ylimääräisten kannusvarpaidensa ympärille ketkusti, niin että aivotoimintani lakkaa kun sitä pitäisi oikaista hölmöstä käyttäytymisestä, ja huomaan nauravani vain sen tekemisille. Se rakastaa minua enemmän kuin mitään muuta - ruokaakaan - ja on niin huvittava pomppiessaan tasajalkaa tai tehdessään kesken agiradan poikkeamisen keittiön puolelle, että tiedän löytäneeni sen jonkun, joka on tuntunut ehkä bc-rodusta puuttuvan. Koiran, jonka kanssa on aina hauskaa.
Muksis ei ole ihmisarka. Se pitänee mainita kun rotukin on tuossa luettavissa. ;) Se suhtautuu suurimpaan osaan ihmisistä hyvin syliintunkevan & huonostikäyttäytyvän loikkivan avoimesti. Osa lapsista on ainoa asia, joka on kummallinen Muksiksesta, mutta en epäile etteivätkö lapsetkin muuttuisi ihanoiksi kun pääsisimme polvenkorkuisten kanssa oleilemaan rutiininomaisesti. Muksis reagoi rotutyypillisesti ympärillä olevaan maailmaan herkästi, mutta tekee sen niin liioittelematta (tuokin on väärä sana, mutta en keksi parempaa), että se ei vaikuta yhtä ärsyttävältä kuin monen bc:n kaahottaminen kymmenen metriä metsän puolelle kun orava ilmestyy yhtäkkiä tielle. Jos tiedätte, mitä tarkoitan. Muksis ei ole toistaiseksi kokenut muita viirauttavia pelkotiloja kuin ison eläinkaupan ja mattojen puistelun. Kaikki alustat, raketit, ampumiset, ihmiset, möröt, vierailupaikat, sun muut ovat ihan ok. Tai jos eivät ole, se palautuu säikähdyksestään hyvin ja nopeasti.
Se on oikeasti hillittömän ketterä. Bc:kin kääntyy kahden euron kolikolla - tämä ei tarvitse tilaa kääntymiseen lainkaan. Agireeneissä koulutusohjaajat ovat kovasti naureskelleet kun koira korjaa hypyn päällä tekemäni virheen - tiputtamatta rimaa. Se kiipesi niskaani ekan kerran muutaman kuukauden ikäisenä pentuna. Nukkumaan. Se pystyy kiipeämään mihin vaan, tasapainoilemaan millä rimalla tahansa - ja hyppää suoraan syliin varoittamatta mistä vaan.
Jos uskoisin reinkarnaatioon, väittäisin tämän olevan Ronjan moinen ilmentymä. Muksis on aivan yhtä herttainen - ja vähintään yhtä ärsyttävä. Se kiihtyy nollasta sataankin hyvin helposti, osaa mm. karata, joka on paimenkoiravuosieni aikana ensimmäinen kerta. Toki sen karkaaminen on lyhyt ja takaisinkin tullaan vauhdilla, mutta silti! Kamaan.
Terveys on ok, muutama jumi fyssarilla ja osteopaatilla oiottu. Siskonsa vuoksi sen terveyttä onkin kasvuaikana syynätty jatkuvasti. Selkä menee jumiin rakenteen vuoksi välillä, muita huolia ei ole ollut. Se suhtautuu vammoihinsa diivaillen, uikuttaa kylmää vettä (jossa seisoo vapaaehtoisesti) ja nilkuttaa jalkaa jonka karvoihin on tarttunut tikku.
Aika näyttää, olisiko tämä huvittava pikkuapina eka koira, jonka kanssa pääsisin kisaamaan Oikeasti Agilitya. Perusteet olemme ainakin päässeet tekemään huolellisemmin kuin yhdenkään koiran kanssa aiemmin.
Viralliset tiedot
Pyreneittenpaimenkoira, lyhytkarvainen narttu
Casse-Noisettes Divan Japonais
S. 12.06.2012
FI41614/12
Fawn (face rase)
Kasvattaja Jaana Viinikka, Casse-Noisettes
Silmät: Ok (pentuna ja 12/15)
Lonkat: B/B (välikuvat myös ok 11/2012)
Kyynärät: 0/0
Polvet: 0/0 (6/13 ja 11/15)
Selkä:
nikamien epämuotoisuus VA0 (normaali)
selän spondyloosi SP0 (puhdas)
välimuotoinen lanne-ristinikama LTV4 (6 tai 8 nikamaa)
- huomautukset lausunnossa:
Viimeinen kylkiluupari vajaakehittynyt.
Rajatapaus VA.
L6
Kisaa agilityssa medi III -luokassa.
Luonnetestattu 4.10.2014 Rovaniemellä
Maarit Salla, Riitta Lehmuspelto
I Toimintakyky +2 hyvä
II Terävyys +3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
III Puolustushalu +3 kohtuullinen hillitty
IV Taisteluhalu -1 pieni
V Hermorakenne +1 hieman rauhaton
VI Temperamentti +3 vilkas
VII Kovuus +3 kohtuullisen kova
VIII Luoksepäästävyys +2b Luoksepäästävä, hieman pidättyväinen
Laukauspelottomuus ++ laukauskokematon
Yht. 160 p.
Linkki jalostustietokantaan.
Muksis
Muksis - koira, jonka rotuista ei oikeastaan ole koskaan pitänyt tulla, mutta joka olikin sitten oikein mahdollinen valinta minulle. Etsin itselleni bortsunkorvaajaa. Pidin bc-rodusta kovasti '90-luvun lopulla ja seuraavan vuosituhannen alkupuolella, kun harrastukset eivät olleet niin vakavia ja minulle mieluisia linjoja oli helpommin löydettävissä, koirien hermot näppituntumalla paremmassa jamassa ja ocd:tä ja epilepsiaa ei samalla tavoin esiintynyt. Tälle vuosikymmenelle saapuessamme en oikein löytänyt Euroopankaan laajuisesti ihan sitä mitä olisin halunnut, ja päädyin selaamaan ykkösryhmää tyylillä: "rakenne kestää agilityn, minä kestän koiran". Rodusta viis, kunhan löytyy sopiva pentue. Ja onneksi törmäsin tähän, kiitokset Jaanalle!
Muksis on hirveän itseriittoinen pikkuorava. Kaikki pyrrikliseet - varautuneisuutta lukuunottamatta - pätevät tähän. Se on pullea, koska on ahne. Se kietoo minutkin ylimääräisten kannusvarpaidensa ympärille ketkusti, niin että aivotoimintani lakkaa kun sitä pitäisi oikaista hölmöstä käyttäytymisestä, ja huomaan nauravani vain sen tekemisille. Se rakastaa minua enemmän kuin mitään muuta - ruokaakaan - ja on niin huvittava pomppiessaan tasajalkaa tai tehdessään kesken agiradan poikkeamisen keittiön puolelle, että tiedän löytäneeni sen jonkun, joka on tuntunut ehkä bc-rodusta puuttuvan. Koiran, jonka kanssa on aina hauskaa.
Muksis ei ole ihmisarka. Se pitänee mainita kun rotukin on tuossa luettavissa. ;) Se suhtautuu suurimpaan osaan ihmisistä hyvin syliintunkevan & huonostikäyttäytyvän loikkivan avoimesti. Osa lapsista on ainoa asia, joka on kummallinen Muksiksesta, mutta en epäile etteivätkö lapsetkin muuttuisi ihanoiksi kun pääsisimme polvenkorkuisten kanssa oleilemaan rutiininomaisesti. Muksis reagoi rotutyypillisesti ympärillä olevaan maailmaan herkästi, mutta tekee sen niin liioittelematta (tuokin on väärä sana, mutta en keksi parempaa), että se ei vaikuta yhtä ärsyttävältä kuin monen bc:n kaahottaminen kymmenen metriä metsän puolelle kun orava ilmestyy yhtäkkiä tielle. Jos tiedätte, mitä tarkoitan. Muksis ei ole toistaiseksi kokenut muita viirauttavia pelkotiloja kuin ison eläinkaupan ja mattojen puistelun. Kaikki alustat, raketit, ampumiset, ihmiset, möröt, vierailupaikat, sun muut ovat ihan ok. Tai jos eivät ole, se palautuu säikähdyksestään hyvin ja nopeasti.
Se on oikeasti hillittömän ketterä. Bc:kin kääntyy kahden euron kolikolla - tämä ei tarvitse tilaa kääntymiseen lainkaan. Agireeneissä koulutusohjaajat ovat kovasti naureskelleet kun koira korjaa hypyn päällä tekemäni virheen - tiputtamatta rimaa. Se kiipesi niskaani ekan kerran muutaman kuukauden ikäisenä pentuna. Nukkumaan. Se pystyy kiipeämään mihin vaan, tasapainoilemaan millä rimalla tahansa - ja hyppää suoraan syliin varoittamatta mistä vaan.
Jos uskoisin reinkarnaatioon, väittäisin tämän olevan Ronjan moinen ilmentymä. Muksis on aivan yhtä herttainen - ja vähintään yhtä ärsyttävä. Se kiihtyy nollasta sataankin hyvin helposti, osaa mm. karata, joka on paimenkoiravuosieni aikana ensimmäinen kerta. Toki sen karkaaminen on lyhyt ja takaisinkin tullaan vauhdilla, mutta silti! Kamaan.
Terveys on ok, muutama jumi fyssarilla ja osteopaatilla oiottu. Siskonsa vuoksi sen terveyttä onkin kasvuaikana syynätty jatkuvasti. Selkä menee jumiin rakenteen vuoksi välillä, muita huolia ei ole ollut. Se suhtautuu vammoihinsa diivaillen, uikuttaa kylmää vettä (jossa seisoo vapaaehtoisesti) ja nilkuttaa jalkaa jonka karvoihin on tarttunut tikku.
Aika näyttää, olisiko tämä huvittava pikkuapina eka koira, jonka kanssa pääsisin kisaamaan Oikeasti Agilitya. Perusteet olemme ainakin päässeet tekemään huolellisemmin kuin yhdenkään koiran kanssa aiemmin.
Viralliset tiedot
Pyreneittenpaimenkoira, lyhytkarvainen narttu
Casse-Noisettes Divan Japonais
S. 12.06.2012
FI41614/12
Fawn (face rase)
Kasvattaja Jaana Viinikka, Casse-Noisettes
Silmät: Ok (pentuna ja 12/15)
Lonkat: B/B (välikuvat myös ok 11/2012)
Kyynärät: 0/0
Polvet: 0/0 (6/13 ja 11/15)
Selkä:
nikamien epämuotoisuus VA0 (normaali)
selän spondyloosi SP0 (puhdas)
välimuotoinen lanne-ristinikama LTV4 (6 tai 8 nikamaa)
- huomautukset lausunnossa:
Viimeinen kylkiluupari vajaakehittynyt.
Rajatapaus VA.
L6
Kisaa agilityssa medi III -luokassa.
Luonnetestattu 4.10.2014 Rovaniemellä
Maarit Salla, Riitta Lehmuspelto
I Toimintakyky +2 hyvä
II Terävyys +3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
III Puolustushalu +3 kohtuullinen hillitty
IV Taisteluhalu -1 pieni
V Hermorakenne +1 hieman rauhaton
VI Temperamentti +3 vilkas
VII Kovuus +3 kohtuullisen kova
VIII Luoksepäästävyys +2b Luoksepäästävä, hieman pidättyväinen
Laukauspelottomuus ++ laukauskokematon
Yht. 160 p.
Linkki jalostustietokantaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti