torstai 26. syyskuuta 2013

Syksy!



Me juoksennellaan niin paljon tuolla ulkoilmassa, ettei tule päivitettyä blogiakaan. Ihan hillittömän kaunis syksy!



Muksiksen liikunta on ok. Emme ole tehneet enää huiputuksia tai muita pitkiä jolkotuksia tuntureilla, mutta arkielossa ja agilityssa on ainaski likka aivan ok. Ihanaa. 



Rumastihan se seisoo, polvet kääntyvät vähän ulospäin, mutta istuu äärimmäisen ryhdikkäästi, nopeasti, maahanmenojen kanssa sama juttu, ja jumien avaamisen jälkeen peitsaus kävellessä katosi. Hiemu sievä ravihan tuolla on, joskin takaliikkeistä näkee sen varpaiden harottamisen. Mutta aivan on terveen oloinen siis. 

Harjoiteltu ollaan, vaikka se oikeasti istuu siististi, korjaan aina ennen ruokia istuma-asennon niin täydelliseksi kuin voi. 

Nyt on huomannut, kuinka vähän se venytteli ennen hierontaa, pöljä minä kun en hoksannut sitä ennemmin. :/ Hirveän hienosti venyy nyt myös takapää. 


Agilityssä kaikki on ihanata. Tykkään tehdä tuon kanssa sitä hommaa, Muksis on hyvin kuulolla, sillä on hermot (!), se ei kohkaa, se on hiljaa, ja painaa sata lasissa. Pari kertaa ollaan treenailtu, ja viimeksi tein omalle ryhmälleni ykkösluokan hyppiksestä muokatun radan. Sehän meni mainiosti! Kepeiltä oli kokeeksi pari verkkoa pois, ei edes tarvinnut sanoa että jatkahan vaan. 


Huomenna lisää agia!


Kävin muuten Kiutaköngästä ihastelemassa hetki sitten. Olihan se kaunis, mutta oikein olen tehnyt vältellessäni Karhunkierroksen seutua. Missä muualla oikeasti näkee vaellusreitillä euroshopperjannun lierihattuineen ja keski-ikäisen pariskunnan pahvikahvimukeineen? Ei vastaisi ihan mun mielikuvaa vaeltamisesta. (Toki tehtiin vaan pikkulenkki könkäälle, ei voi ihan noin hulvaton meno olla kauempana reitillä.)


On kaunista! Olen muutenkin syksyihminen, ja tämä syksy on oikeasti elämäni kaunein. Ainakin lähi-ihmisen mukaan, joka muistelee tällaisen ruskan olleen viimeksi vuonna -56. Sitä en ole ollut todistamassa. ;)


Rau harjoittelee hermojen pitämistä, jossa välillä tuntuu että olemme edistyneet. Tuutikki on maailman hauskin juoksulenkkikoira. Siinä missä Muksiksen käyttäytymisessä on korjattavaa ja Rau villiintyisi täysin, Tikki painaa hyvin virkamiesmäisesti pitkin tienreunaa, ikään kuin olisi maailman asiallisinta että emäntä loikkii vieressä kumman nopeaa. Hassu mummo!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti