Mutta kun se on vaan mukavinta.

Eilen heräsin aivan järjettömän aikaisin, tuli testattua että koirat pystyvät syömään aamuyölläkin. Matkaan lähtivät minun lisäkseni Rau ja Muksis - mutta ei vaelluskenkiä eikä koirien valjaita, koska ne olivat tehneet täydellisen katoamistempun. :/

Akateemisen vartin ja risat myöhässä kävin hakemassa Tikin & Vipin emäntänsä kanssa matkaan, ja auton nokka kohti pohjoista. Kello ei ollut juuri mitään, kun pysäköin auton Kiilopään juurelle.

Eikun kiipeämään.

Ensin kiipesimme Kiilopäälle, kun emme muistaneet kumpikaan minkä ehkä kuuden tai seitsemän kilometrin reissun olimme päättäneet tehdä.

Kiilopään huippu.

Kiilopään juurella oli paljon autoja & porukkaakin, mutta yleellisesti saimme pitää koko tunturin itsellämme huipulle menon ja takaisin tulon ajan. Vasta ihan juurella tuli vastaan ensimmäiset aamuiset kävelijät - ihmekö tuo, kello ei ollut vieläkään juuri mitään.

Ihan hyvin toimi hihnan kanssa pannatkin, vaikka harmitti tosisti valjaiden puuttuminen.

Seuraavana vuorossa lepohetki ja hurautus Kaunispäälle. Taas oikein harmitti ihmisten typeryys - koko parkkipaikan seutu oli ihan täynnä roskaa, miten viitsivätkin moisissa maisemissa ja tunnelmissa ihmiset sotkea niin hirveästi?

Orava.

Vähän käveleskeltiin Kaunispäältä reittiä pitkin poispäin siitä hulinasta (tämäkin parkkis täynnä autoja, takaisin tullessa siellä oli myös mm. bussi.)

Kaunispää.

Varsinainen kävelyreissu suuntautui Iisakkipäälle.

Ruokatauko Iisakkipäällä.

Mukava, helpohko reitti ilman suurempia harmeja ja haasteita.

Vähän väsyneenä palaamassa vikalta reissulta.

Illalla vielä takaisin ajaminen, ja umpiväsyneenä kotona.

Ei koskaan aiemmin - ei todennäköisesti koskaan enää. Energiajuoma paluumatkalla!

Mutta kannatti. Kannattaa aina. Agility on hirveän kivaa, mutta vaeltaminen vielä kivempaa, parasta ajanviettoa ikinä - tai ainakin syksyllä.

Nyt entistä enemmän suunnittelee kaikenlaisia retkiä lähiajoille. Voiettä. Ensi viikolla mahdollisuus olisi jopa yöpyä jossain, tai tehdä pari päiväreissua... Näillä kairoilla asuessa ongelmallisinta on runsaudenpula: mihinkään ei ole suunnattoman pitkä matka, minne siis menisi?

Yleishuomautuksina vielä matkalta: Muksis tarvitsee kurin. Se käyttäytyy todella ärsyttävästi pahimmillaan, ja sillä ei ole tarpeeksi voimakasta kieltosanaa selvästi olemassakaan. Raulle paras palkka on Vippi. Se valitsi Vipin ohi makupalan - eikä ole montaa, jos yhtään muuta asiaa, jonka Rau valitsisi ohi ruuan. Lenkkarit käyvät kevyisiin päiväretkiin, mutta pirskatti ne alkavat päivän verran jalkojen päällä olleena tekemään jalkapohjat kipeiksi! Paljasjalkakengät ovat muuten paremmat, mutta tapaturma-alttius kasvaa, kun niissä ei ole nimeksikään suojaa (Tervolan reissussa kolautin oikein makeasti jalkani kiveen paljasjalkakengillä - muuten ne toimivat oikeasti hyvin jopa kivirakalla.)

Hieno ilmiö aamuisella Sodankylän taivaalla.

Siis - mihin sitä menisi?