Ameeban muisti ja herkkistelevä tuulispää

Ameeban muisti on minulla. Siksi tämän päivän agireenien huomiot heti kaiken kansan luettavaksi. Oli ohjaamattomat treenit, niinpä tekemiset vähemmän pohdittuja, ryhmäläinen tekaisi meille ratapätkän, lisäksi vähän puomin alastuloa (ja A:n. Kun se on niin ihana asia Muksiksesta!)

Muksis on herkkis, vaikka osaa ollakin niin jästipää, kertakaikkiaan! Ihan vikana reeneissä tein vähän alastuloa puomilta (nyt on tarkoitus saada katse eteen, ja koiralle ihan samaksi missä minä olen, silti tekee "ota" -käskyllä kontaktin ja vapautuu "mene" -käskyllä eteenpäin makupalalle), ja ruojake karkasi ennen vapauttamista sinne eteenpäin. Vähän tuiskahdin kovempaan ääneen - eikös likka seuraavalla yrittämällä jähmettynyt alastulolle lähtemättä siitä mihinkään ennen kuin olin monta kertaa sanonut vapautuskäskyn. :D Se ei lamaantunut mun kovistelusta, vaan tuijotti eteenpäin alustalle, mutta ei lähtenyt kun ei kerta saa!

Samanlaista herkkistelyä muussakin reenaamisessa, aina unohdan tuon puolen kun se on niin jäärä. Nostin rimoja ekan kerran medikorkeuksiin, ja neitokaisella ei ollut lainkaan vauhtia kun piti niin kovin tähdätä hyppyjä. Sen hyppääminen on kyllä hienoa katsottavaa, täytyy sanoa. Vaikka turhan pitkään on päässyt kaahaamaan minikorkeuksilla (josta olkapäälle taputukset minulle itselleni), ei puhettakaan että tekisi korkeampaa rimaa huonosti. Yhtään rimaa ei tainnut edes kolista, ja keskittyi niihin hirmu hyvin. Pikkuhiljaa vauhtikin palautui kun toipui rimannostojärkytyksestä. ;)

Putki oli A:n alla, ja mie en saa edelleenkään kehua kesken putken tai tuo tulee sieltä heti takaisin. Kun sain apua putkelle, meni sen tosi hyvin, ja kohta rallattelikin iloisesti putkeen ohi yhden hyppyesteen... Irtosi siis oikein leijeröiden ja kaaaaauas. Taisin puuskahtaa siinä vaiheessa, että tästä tulee sellainen huonosti koulutettu ykkösluokan bortsu! (Kohtalo, jota en tahdo kelleen. Rimoja roiskivat ja hallitsemattomasti säntäilevät koirat ovat niin tuskallisia.) Mutta pienellä huomautuksella tajusi, että hyppyeste suoritetaan ennen putkea.

Kepeillekin tein jäynän ja otin ekan verkon pois. Hui. Ekalla parilla kerralla tuli pois sieltä avoimesta välistä (ja juoksi päämäärätietoisesti siitä suoraan eteenpäin, olemattomalle palkalle), sen jälkeen teki hirmu sievästi loppuun asti, sanoin vaan avoimella välillä uudelleen käskyn. Hankalampi oli yllättäen niin, että avoin puoli toisella puolella kuin mie. Lopuksi saatiin niinkin päin onnistunut toisto tai pari.

Tässä onnistuneet versiot niin että yksi verkko pois. Seuraava tavoite, että mie voin liikkua yhtä vapaasti kuin ennen verkon poistamista, nyt kuljen kamalan lähellä noita keppejä - vähän turhaankin varmistelen kun ei Muksiksen pitäisi millään tavalla olla kiinnostunut mun liikeradasta. (Täysillä verkoilla voin vedättää, juosta ihan mihin tahdon jne, koiran välittämättä tippaakaan tai rytmityksen tms muuttumatta.)

Onpa väsynyt kakara! Harvoin niin kaikkensa antaneena nukahti kuin tänpäiväisten agireenien jälkeen. Fyysisesti ei lainkaan väsyttävät harjoitukset; vaikka rimat olivat korkeammalla, niitä oli todellakin vähemmän kuin normaalisti, ja pätkää tehtiin vaan muutama toisto. Väsymys johtuu siis selvästi noista uusista asioista.

Tuutikin silmät ovat yhtä sievät kuin ennenkin. Ihanaa. Kortisonikuuri loppuu ihan tuossa parin päivän sisällä, annosta pienennetty niin että nyt enää pienen pieni määrä joka toinen pvä. 

Ps. Blogini on äärimmäisen epälooginen. Onneksi pidän tätä kuitenkin eniten omaksi ilokseni. Välillä tällaisia yksityiskohtaisia reeniselostuksia, välillä ei juuri mitään... Se, minkä suhteen pitäisi todellakin skarpata on kasvattien kuulumiset - Manakin (Q Allemande) käväisi jo testaamassa agin MM-karsintoja ja sertejä on tullut ja koiria tutkittu enkä saa vaan päivitettyä! Onneksi tiedot ovat kuitenkin jalostustietokannassa jo varmaan melkein liki joka asian suhteen. :)