Koirat ovat sinnikkoja

Tuutikki is recovering quite well - well, as much as you can say after so few days after operation. She is just normal herself and the most difficult thing is to keep her steady so she don't move too much...

Tuutikki today.

Tuutikin toipuminen on lähtenyt mainiosti. Se ei ole juurikaan valitellut sitten rauhoituksesta heräämisen. Tukee satunnaisesti jalalle, enemmänkin toki voisi, mutta kun paljon nopeammin pääsisi kolmella jalalla eteenpäin! Jo toissapäivänä oli ekan kerran ottanut kävyn suuhunsa pissareissulla. Ihmeellisiä otuksia nuo koirat, ihminen olisi noin rankan leikkauksen jälkeen niin paljon pidempään niin paljon kipeämpi...

Nyt täytyy vaan tosi tarkalla silmällä katsoa, että koira saa tarpeellisen määrän "pakkokävelytystä" ulkona (tällä hetkellä 3*5min), niin että tukisi leikattuun jalkaan. Se seisoo ihan helposti neljällä jalalla, ja tarpeeksi jarrutettuna myös tukee ulkona jalalle. Vaikeinta on noin hullun aktiivisen koiran saaminen vain tylsästi kävelemään. Pikkuhiljaa uskaltanee kiipeilyttää sitä hangille sun muille, jonne hitaasti kulkiessa on vaan kertakaikkiaan pakko ottaa jalalle tukea.

Toivotaan nyt, että hyvä alku enteilee hyvää jatkoa. Näinkin iso leikkaus on koiran elämästä toipumisaikansa kanssa todella pitkällinen juttu. Onneksi polvileikkauksilla on hyvä paranemisennuste! (Ei haittaa, vaikka kirjoittaisin tämän kuinka monta kertaa...)