Mana on hassu otus. Ovatkohan kaikki urosbortsut noin paljon huolettomampia ja koiramaisempia (© omistajat) kuin nartut? Se on myös varsinainen pomppukone, niin kuin olenkin kiroillut lumitöiden vaikeutta lumikasojen korkeuden vuoksi, ei Manalle moiset olleet korkeita laisinkaan, yhdellä loikalla kasan päälle vaan! Mana taitaa olla perinyt äitinsä puolen urosten geenit, se vaikuttaa isohkolta. On selvästi emäänsä korkeampi. Onneksi ei kuitenkaan ihan yhtä isolta kuin Karman veljet, sakemanninartun kokoisia kavereita...
Oikeasti en keksi Manasta muita adjektiiveja kuin positiivisia. Onhan se tuollainen kirveellä veistetty (© omistajat), mutta luonne on hauska, hassu, jätkämäinen ja huvittava koko kakara. Tarkemmat ja taas kerran kriittisemmät arvioinnit sit omistajiensa blogista.
Karma on Karma, tuli lähinnä kylkeen kiinni rapsuteltavaksi ja välillä pyöri omiaan pihassa. Noh, leikki se vähän päällekäyvästi leikkiin kutsuneen Manan kanssa, ja antoi jopa pojalle kyytiä kun hermostui - poikarukka ei vaan edes tajunnut että äiti ei nyt oikein tykkää vaan samalla lailla kakaramaisesti palasi leikkimään. Karma näyttää varsinaiselta karvapuuhkalta kun on katsellut enempi pentujen kuvia viime aikoina. Ei karva vieläkään ole pitkää, mutta paljon sitä on!
Unohdin muuten kysyä miten treenit olivat menneet. Noh, puoli tuntia tapaamisaikaa koirallisten ystävien kanssa on ihan liian vähän, ei ehdi kuin vauhtiin päästä kuulumisten vaihdossa.
Ja tosiaan. Kameraa ei ollut mukana, koska tuolla on ihan pilkkopimeää. Liekö eka kerta ikinä kun Karmaakaan näen ilman kameraa?!
Laitetaan sitten ekstrana yksi kuva, jonka olen napannut näillä upeilla aurinkoisilla keleillä pystykorvista tuossa pihalla. Varsinaisia auringonpalvojia, nuo meidän sympaattiset mummelit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti