Noin 40 cm huolta, murhetta (ja paljon iloa).

Mistäpäs sitä aloittaisi.

Keskiviikkona kävimme 16-viikkoisrokotuksilla. Eläinlääkäri oli edelleen ihana, ja rokotusta pentu ei huomannut. Muksikselta venyteltiin takajalat oikein kunnolla, eikä se reagoinut millään tavoin moiseen, ei edes kääntänyt päätä. Huh helpotus.

Mutta.

Ihmismieli on niin kummallinen, että kun pelottaa, pelottaa. Muksis seisoo hyvin usein takatassut ulospäin, ja tänään lentokentällä sosiaalistamisreissulla oikea takanen oli oikein komeasti vääntynyt ulospäin.

Minä tarkkailen aivan hysteerisen tarkasti sen liikuntaa. Remmilenkillä sujuu vallan mainiosti ravaaminen oikeinkin komeasti, katso vaikka allaoleva video (josta ystäväni totesi, että tämä on kuin lomavideo hiekkarannalta, jossa näkyy jotain suttua...)

Irti ollessa taas ravaakin, mutta vaihtaa myös suht nopeasti laukalle. Muksis loikkii, pomppii, kiipeilee, ja tekee kaikkea - eikä onnu. Mutta silti osaan huolestua kovin sen jalkojen kääntyilystä ulospäin.

Niinpä ensi viikon perjantaina on fyssariaika varattuna, josko siellä selviäisi jotain lisää takakoivista. Aloin myös miettimään, että voisiko sen tapa pitää välillä pointterimaisesti etutassua ylhäällä olla kuitenkin oire etupään lihasten ylirasittumisesta, eikä vain tapa, kuten olen ajatellut? Kun oikea etunen nimenomaan nousee helpommin ylös, ja oikea takajalka oli vähempi lihaksikas kuin vasen.

Muksis istuu lähes aina siististi jalat alla, ei sammakkoasennossa. Se ei onnu takajalkojaan, eikä etusiakaan (paitsi satunnaiset pointteriseisomiset). Se seisoo yhtä mielellään kuin istuu (ellei mieluummin), menee maahan nopeasti, ja ei vaikuta levon jälkeen yhtään könköltä. Ainoa huoli ovat nuo takajalat, mutta sitä enemmän osaankin niiden vuoksi murehtia...

Takatassut syödessä.

Eilen kävimme kuitenkin ekaa kertaa täällä suunnalla Suomea agihallilla, ja sieltä on myös todiste tekemisestä, kas tässä.

Putken lisäksi harjoittelimme parit siivekkeiden kierrot ja eteenmenoa, joka olikin hirmu jännää. Tuosta eläimestä alkaa huomata pyrrimäisyyden. Vaikka se onkin syleilevän sosiaalinen kaikkia ihmisiä kohtaan aina, oudot käyttäytymiset epäilyttävät kovin (kuten kumartuminen kupille antamaan makupalaa eteenmenosta). Taisi olla pääkoppaa rasittavin harjoitus tuo eteenmenon harjoittelu, mutta alkoi sekin sujumaan kun likka tajusi homman nimen.

Sama epäluuloisuus aluksi näkyy monesti: agihallille mennessä piti tulla tosi varovasti ovista sisälle. Sitten kun sisälle pääsi, olikin kaikki hurjan kivaa. Kuten leikkiminen Mette-sheltin kanssa - ja tekeminen mun kanssa! Olipa kiva huomata, että vaikka sai myös leikkiä, oli yhtä kivaa tehdä mun kanssa hommia.

Tänään saatoimme ihmisen lentokentälle, jossa tuo oli ihan lunki. Paitsi että kaikki ihmiset olisi pitänyt päästä tervehtimään... Mikään siellä ei hetkauttanut, tosin vedettäviä laukkuja piti kääntyä katsomaan.

Lentokenttäpönötys.

Otsikkoon - huolta ja murhetta on tuossa edellä paljonkin mainittu. Mutta sitä riittää nimenomaan sen vuoksi, että Muksis on niiiiiiiiin mahtava pentu, juuri minun käteeni sopiva ihana laps. Ja lasta on korkeussuunnassa ihan riittävästi: hätäisellä kotimittauksella se on 40cm korkea... Taitaa olla kasvamassa maksikoira, niin iso tuo on jo nyt. Paino oli ell:llä 6,3-6,4, ja sopivasti on lihaa luiden päällä. Varsinainen koipeliini.