Aivan liian pitkä aika viime päivityksestä!
Agilityssa ei olla käyty kuin kerran (vai kahdesti? en muista) viime viikon aikana, pikkueskareiden treeneissä joissa huomasin että eteneminen menee hienosti hyppysuoralla; on hankalaa saada katse kiinnitettyä putkeen ja takaakierroissa ei Muksis hoksaa rimaa, kun ollaan niin kauan sitä tehty. Lisäksi omassa ryhmässäni oli osallistujakato, joten Muksis sai näyttää miten me ollaan tehty alkeita mm. kepeillä ja kontakteilla. Sillä oli kivaa.
Muuten ollaan laiskoteltu ja lenkkeilty ja opeteltu että kissanhiekkaan ei kosketa ja näperrelty tuhoja. Muksis ei tuhoa mitään oikeasti, mutta oli mm. laturistani vaan nakerrellut parempaan muotoiluun kännykkään tulevan pään (se muuten toimii edelleen). Ainoat tuhotyöt ovat 20 sentin arvoisia: Muksiksesta on hurjan haustaa kantaa, pureskella ja lopulta hajoittaa puolen litran vissypulloja... Pöljä eläin!
Seuraavat kaksi projektia ovat mun mokia, että projekteiksi joutuivat, olen ollut laiska puuttumaan ajoissa: Muksis ei ole varjeluskoira, joten hihaan ei hypitä vaikka olisi kuinka kivaa. Ja remmiä ei tarttis repiä... (Paimenkoirat ja hihnat: karrikoiden mulla on kaks hihnassa kiskovaa ja yksi hihnaa kiskova koira. >:( )
Toinen asia, johon pitää kiinnittää paljon huomiota on Raun ja Tuutikin välinen suhde. Lenkillä viikonloppuna olin jo valmis manaamaan mummelin ojaan, mutta tilannetta seurailtuani huomasin, että Rauhan tuossa kukkoilee, ja on ikävä Tikkiä kohtaan. Onneksi niin päin: se ei ole niin kierroskoira kuin Tuutikki, ja pehmein tästä kolmikosta, joten kielloksi riittää "ei". (Kaikki inhimillistämisen kuuloiset asiat ovat vain leikittelyä suomenkielellä, vaikeaa muuten ilmaista asioita niin että joku muukin niistä saattaisi jotain ymmärtää.)
Tällä hetkellä tuo teini-ikäinen imurihirviön pelkääjä, muuten vallan täyspäinen ja mörköilynsä ainakin hetkellisesti unohtanut pyrrilapsi tuntuu helpoimmalta tästä kolmikosta... Tilanne saa mieluusti jatkua samalla tavalla.
Huomenna ja sunnuntaina agilitya, jee! Kotitokoilussa ollaan edetty noudossa taas hiiren askelilla: Muksis ottaa jo kapustan etuhampaiden väliin melko hyvällä prosentilla. Seuraava "pikkuhiljaa hyvää tulee" -tavoite on istumisajan lisääminen - syynä ei toki ole tokokisat, vaan poseerausmahdollisuuksien paraneminen tuolla lisääntyvän valon keskellä. ;) Vähän on kurittomuutta ilmassa kun koko poppoon kanssa ulkoillaan, yksin ollessaan pysyy hyvin odota -käskyllä jo paikoillaan tilanteesta riippumatta.
Yksi syy agilityn vähyyteen on lumen määrä. Sunnuntaina onnistuimme puolieksymään lenkillä; pitkä juttu lyhyesti: kaupungin ylläpitämä polku sivusi hiihtolatua tosi pitkän ajan, sieltä kunnollisena koiranulkoiluttajana lähdin oikomaan maastopyöräilyreittiä pitkin pois (jossa viimeksi oli joku kulkenut monta viikkoa aiemmin) ja kahlasimme Muksiksen kanssa pari kilometria umpihangessa, mie ehkä vähän jopa kauniisiin tykkylumipuihin hermostuen - muuta kun ei näkynyt millään suunnalla - ja Muksis pääosin takanani viksuna koirana kulkien.
Lopulta löydettiin takaisin autolle, mutta umpihankeilun raskauden vuoksi en viitsinyt käydä maanantaina agihallilla, vaan päätin katsoa kuinka tahattoman pitkä lenkki vaikutti pentuun. Ei mitenkään - mutta parempi katsoa kuin katua. Itse tietenkin olin maanantaina ihan remontissa, kummasti otti lyhyt matka polvia/takamusta myöten lumessa kahlaten voimille. :p
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti