Tuplat!

Kevät on varsin kiireistä aikaa.

Niinkin kiireistä, että huomasin lauantai-iltana unohtaneeni kotiini naapurikaupunkiin Muksiksen kaikki paperit, yöpyessäni vanhempien luona Rovaniemellä jossa meillä oli sunnuntaina kisat.

Ei muuta kuin aamulla epäinhimillisen aikaisin hakemaan papereita vajaan sadan kilsan päästä. Oli viksu olo. :D

Mutta hei, kannatti! Me tehtiin Muksiksen kanssa Salme Mujusen suoraviivaisilla radoilla kaksi varsin mukavalta tuntunutta nollaa. Ekalta radalta tuli luva, toisella sössin meidän sertin kolmosiin hidastelemalla A-esteen alastulon. Osallistujia oli niin vähän, että kolmanneksi tullut ei saanut enää luvaa (ja meidän kohdalla sertiä.)

Mutta aivan turha harmitella, en odottanut etukäteen mitään, sen verran vähän olemme ehtineet tehdä mitään viime viikkoina.

Eli ekan radan tulos: sij. 2., tulos -6,86 (etenemä 3,54), luva.
Toinen rata: sij. 3., tulos -15,18 (4,24).

Parasta kisoissa oli, että tehtiin ihan samaa rataa molemmat. Ainakin hetkellinen epätoivon katoaminen, koira ei koittanutkaan komennella ja mie ehdin olla siellä missä pitikin. Serti itseasiassa karkasi siksi, että päätin koiran pysähtyvän kontakteille, piste. Vähän meinasi tulla toisen radan A:lla kommenttia hidastamistoiveelle koiran suunnalta.

(En tiedä ottiko kukaan kisoista sunnuntaina kuvia, siispä tällainen kuvaton postaus.)

Yritys hyvä kymmenen, tulos huono neljä…

...nimittäin blogin päivittämisen suhteen!

Rau, Reta ja Muksis auringossa.

Käväisimme Oulussa kolme starttia 12.3. Hylhylhyl. :D Aivan hirveästi tilaa, aivan hullun suoraviivaiset radat, ja koira, joka on alkanut kuuuumuaaaaa. Parasta reissussa oli saada Muksis pysähtymään vikalla radalla puomin alastulolle - sen kommentit olivat niin hupaista kuultavaa, että sain kommenttia niistä yleisöltä jälkikäteenkin...

Sen jälkeen ollaan opittu kepit oikeasti, ja keinukin jo melkolailla, huraa! Nyt vaan katsomaan toukokuulle kisoja. Tässä kuussa meidän pitäisi käväistä yhdessä ulkopuolisen kouluttajan koulutuksessa Pellossa ja nauttia omasta agiryhmästämme joka hajoaa ryhmien uudelleenjakoon nyt kuun loputtua. Nyyh. Juuri eilen reeneissä sain niin hurjan hyviä neuvoja taas juurikin kuumumisen suuntaamiseen esteille, ei minuun, että jo pienessä hetkessä tuntui että asiat onnistuvat paljon paremmin.

Raivoapina puomin alastulokontaktilla.

Muksiksella on ihan hurja draivi agilityssa nykyään. Ihanaa, kun olen saanut pidettyä sen kierrokset tarkoituksella matalalla, ja sitten toisaalta se on syttynyt juuri sopivaa vauhtia hommaan. Nyt kun se osaa jo tosi paljon - enemmän ainakin kuin mikään aiempi koirani - saakin lähtä apinanraivomoodi päälle. ;)

Pönöttäjät mökillä.

LTV4

Pahuksen pahus. En olisi odottanut saadessani vihdoin Kennelliitosta Muksiksen selkälausunnon, että se on seuraavanlainen.

LTV4 = Kuusi tai kahdeksan nikamaa. 

Tarkennusteksti on seuraavanlainen:
Viimeinen kylkiluupari vajaakehittynyt.

Rajatapaus VA (VA = nikamien epämuotoisuus)
L6 

Sain jo tarkennusta asiaan lausuneelta ihmiseltä, hän aikoi etsiä vielä kuvat käsiinsä ja olla uudelleen yhteyksissä mutta alustavasti antoi luvan jatkaa harrastuksia, "L6 ei tietääkseni aiheuta oireita."

Nyt pitää sulatella tätä asiaa jonkun aikaa, ja odotella vielä tarkempaa tietoa kuvista, sekä tietysti perehtyä paremmin koko selkäkuvausasiaan, joka on hieman hepreaa minulle.


Niin, muut asiat olivat ok. Lausunto kokonaisuudessaan:

Selkä
nikamien epämuotoisuus VA0 (normaali - huom ylläoleva maininta, VA rajatapaus)
selän spondyloosi SP0 (puhdas) 
välimuotoinen lanne-ristinikama LTV4 (6 tai 8 nikamaa) 

Ollakko vai eikö olla

...kennelyskässä, nimittäin. Perinteiseen tapaan meidän hallilla on Messarin jälkeen ollut reippaanlaisesti kennelyskätapauksia. Viime viikon alkupuolella Muksis yski maksimissaan kahdesti päivässä, kuivaa "astmayskää", joka kuulosti lähinnä tosiaan kurkun kutiamiselta, ei miltään muulta. Raulle tai vanhempien Retalle (jota olemme nähneet säännöllisesti) ei tullut mitään oireita. No, kuvittelin Retan yskäisevän kerran ja Raun ehkä kans - mutta saattoi olla kuvitelmaa. Lisäksi hyvällä mielikuvituksella Muksiksella olisi vuotanut vähän nenä ja eilen se nieleskeli jonkun verran, mutta ei tuntunut olevan muuten tukossa.

Niinpä jäi Tornion kisat viime viikonloppuna väliin, voi harmitus. Jos tämä on ollut lievä kennelyskä, en harmittele lainkaan, mutta voi myös olla että todennäköisesti elämäni ekan kerran harrastin koirieni suhteen hätävarjelun liioittelua. Omiin kisoihin Pelloon emme pääse (erittäin mieluisten työhommien vuoksi olen kiinni koko kyseisen viikonlopun ensi kuussa, koirat "mummolassa" lomailemassa), pitänee siis katsoa muita kisoja Oulua myöten keväälle.

Suurin kysymys on: jos koirille ei tule mitään oireita, ollaanko me varmuuden vuoksi karanteenissa? Ehkä me nautitaan lumikeleistä vaan pari viikkoa, ja palataan harrastuksiin vasta sen jälkeen. Toivotaan että tämä olisi joka tapauksessa tässä, eikä oireita tulisi lisää! Ensin järjettömät pakkaset ja sitten pakkolepoa muuten: pikkuhiljaa alan kyllästyä lenkkien puuttumiseen arjesta, puhumattakaan koirista.

Raulla on muuten juoksu. Kirjoitetaan tänne(kin) muistiin, alkaa olla parhaat päivät nyt / pikkuhiljaa jo ohi.

Valokuvia olisi joitakin kameralla, katsotaan saanko siirrettyä tähän postaukseen asti...

Hyvää uutta vuotta kaikelle kansalle!

Ensin kuulumiset: Muksiksen astutus ei onnistunut. Ei näyttänyt tärppejään lainkaan, leikitti vaan urosta innokkaasti. Tosi harmi, mutta seuraavalla kerralla onnistuneemmin. Muksiksen kasvattajan blogissa enemmän kirjoitusta asiasta (ja ihana kuva Muksiksesta ja sulhostaan.)

Tälle vuodelle tavoitteista eivät toteutuneet runsaat vaellukset, kaikkien sormien opetus Muksikselle, karkkilakko, eikä Raun lenkkeily Vipin kanssa runsaammin. (...ehkä myös työnteon määrä on ollut aikalailla mahdottoman mainio...) Muuten ihan mallikas vuosi takana, kaikin puolin, sekä koiraelon että muun suhteen. Varsinkin työelämässä on tullut ihan huikeita onnistumisia ja iloisia hetkiä.

Selkäkuvat ovat joutuneet kafkalaiseen rinnakkaistodellisuuteen Kennelliitossa, ehkä ne lausutaankin eräänä päivänä! Toistaiseksi siis kuvattu kahteen kertaan, lausuttu ei vielä kertaakaan. :D Silmät peilattiin ja polvet roplattiin toistamiseen, ok. Ja hienoin juttu oli tietenkin nousu agilityn kakkosluokkaan ja eka luvanolla sieltäkin. 

Koska pentuprojekti viivästyy seuraavaan juoksuun (noin kymmenen kuukauden kuluttua), päästään harrastamaan agilitya kevät ja kesä tosissaan. 

Reta ja Muksis

Siitäpä tämän vuoden tavoitteisiin: 

Muksis nousee kolmosluokkaan viimeistään Saariselällä kesäkuussa. Saa joskus Kennelliiton limbosta selkäkuvat lausuttuina. Pysyy terveenä ja seuraavan juoksun aikaan tärppipäivät ovat paremmin nähtävillä! 

Rau pysyy terveenä ja omana itsenään ja nauttii seurustelusta Muksiksen ja vanhempieni Reta-pyrrin kanssa. 

Rau ja Reta

Toivottavasti ensi vuonna saan istahdettua useammin koneen ääreen niin, että minulla on hieman aikaa, ja blogi päivittyisi hieman ahkerammin... 

Parasta vuotta 2016 kaikille!

Juoksee se sittenkin!

Iikiik, juoksu alkoi! Ekat tipat huomasin su 29.11. Tästä se lähtee, toivottavasti tuloksena kevättalvipentue. :)

Kakkosista ollaan saatu yksi nousunolla. Ja vielä sunnuntain agireeneissä kuvittelin meneväni kisaamaan Tornioon 13.12, mutta taitaa olla parhaat päivät silloin vielä jäljellä juoksusta...

Historialliset agikisat Torniossa 16.8.

Kiire pukkaa päälle, vaan tämä uutinen on kerrottava.

Tästä eteenpäin kisataan Muksiksen kanssa agin kakkosluokassa! :) Historiallinen tapahtuma - harrastelutaustan vuoksi tämä on ensimmäinen luokkanousu minulle, ja agia olen alkanut harrastamaan vuonna 1997. :D

Kolme rataa: ensimmäinen oltiin ihan eri radalla, toisella noustiin kakkosiin (0/sij. 2), kakkosten hyppis oli helppo mutta alkoi vähän piuhat katkeilla ohjaajalta päästä kun startti oli klo 16 jälkeen ja ekan radan olimme kisanneet klo 10... Koira kävi eniten kierroksilla ja komensi kunnolla kun en ehtinyt ohjaamaan sitä järjellisesti. Tuomarina Savioja, jolla tosi mukavat ja koiraystävälliset radat, ja joka jo puhuttelussa sanoi, että olette koiran kanssa tiimi, ja radalta tullaan aina iloisena pois. Hyvä asenne. Hieman harmitti ehdottomuus ykkösten kanssa kontaktien suhteen: joko kisanomaisesti rata loppuun tai suoraan pois korjaamatta esteitä (esim. lentokeinua tms.) Keinun suhteen olisin toivonut joustavuutta nuorten ja kokemattomien koirien kanssa. Mutta hurjan kiva tuomari ja tosiaan soljuvat radat. Kommentoi myös palkintojenjaossa, että nyt minä ymmärrän miksi kiljuit niin iloisesti radalta päästyäsi. :p

Nyt on varmaan pakko saada kepit kuntoon - ei kehtaa etsiä aina ohjauslinjoja koiran oikealla puolella enää kakkosluokassa. ;)

Mutta ihan huippua! Olen onnellinen. Tätä ennen käytiin säätämässä jotain Kemkon iltakisoissa, juuri nyt en muista yhtään mitä. Ja seuraavana omat kisat ensi viikon viikonloppuna.