Kesäloman alku ja loppu, hierontaa, agia ja terveystutkimuksia

Nyt ollaan siirrytty tänne pohjoiseen takaisin. Ihanaa. Tänään viimeksi hihkuin kun taivaanrannassa näkyy vaaroja ja joki on niin massiivinen.

Haapavedelle jäi silti ainakin yksi ihan loistava juttu. Nimittäin hieroja! Harmillisen myöhään hoksasin kysyä hierojavinkkejä, olipa aikalailla vakuuttavaa työskentelyä koirien parissa. :) Uskallan lämpimästi suositella tmi Koirasoppea jos on koiralla hieronnan tarvetta. Käsitteli molemmat koirat tosi hyvin. Muksiksella ei tullut mieleenkään olla epäluuloinen hierojaa kohtaan, vaan suht leppeästi otti tilanteen - vaikka olikin tuhottoman jumissa pomppulihaksistaan... Onneksi muuta suurempaa muuta jumia ei ollut. Kahdesti ehdittiin käsittelemään, ja onpa takaliikkeiden lennokkuudessa eroa. Rau hierottiin kerran, sillä vähemmän mitään isompaa. Lihaksistossa tuntui toispuoleisuus (lonkkien), mutta oli yllättävänkin hyvässä kunnossa kropaltaan.



Tänään päivällä käytiin hulmuryhmän kanssa agikentällä. Tehtiin ykkösluokan rata, ja olipa mulla jännittynyt olo kun mentiin ekaa kertaa starttiin! Mutta vitsit, tuo koira toimii! Jee! Parempi toimiakin, mie ilmoitin sen Saariselälle kisaamaan. Eihän se osaa vielä keppejä eikä keinua mutta vähätkö me siitä välitetään. (Iiiiiiiik... Viimeinen startti agissa tätä ennen on ollut... ...4.9.11. Siitähän on jo kolmatta vuotta!)



Sen jälkeen vielä Rau ja Tikki silmäpeileihin. Raulla silmät puhtaat, Tikillä lasiaisvuoto ei juuri edennyt, oikea edelleen tähtimäisempää (= edenneempää) vuotoa kuin vasemmassa. Sarkanen peilasi taas Tikin, ollut kiva saada arvio aina samalta eläinlääkäriltä. Lisäksi Raulta otettiin selkäkuvat. Täysin puhdas selkä, jee! Ja ex tempore myös uusintalonkkakuvat kun lääkäri lupasi, että eivät kovin kummoisia vaikuta hintaan. Samalla tavoin toinen selvä D, toinen B, ei nivelrikkoa. Tuplajee! Ihan vähän jäi harmittamaan laskutussotku, aluksi oli naputeltu huomattavasti halvempi hinta kuin loppujen lopuksi eläinlääkäri päätti veloittaa. Luotan siihen, että muistaa omat taksansa parhaiten mutta silti - olen silmäpeilauksissa vakiasiakas ja tämä säätäminen sai harkitsemaan menenkö seuraavan kerran muualle, vaikka tykkäänkin hänen tavastaan tehdä työnsä huolella ja koirat ovat aina rauhassa hänen tutkittavanaan.

Niin. Työt loppuivat etelässä virallisesti tänään, oikeasti keskiviikkona ja alkavat maanantaina kasvihuoneessa. Ajattelin pitää kuiteski heinäkuun alkupuolen ihan oikeaakin lomaa.

(Iiiiik, me kisataan agilitya ihan oikeasti ihan kohta.)

Onnea Tuutikki, 10 vuotta!

Onnea minun pienelle vihaiselle hedelmälepakolle, Tikille (Jazz Hoop-Dee-Doo). Ollaanpa me jo vanhoja.

Päivittelin Raun, Tikin ja Muksiksen sivuille vähän jorinaa koirista. 

Oikein hyvä todellisuuspakohetki kiireisen kevään keskellä. ;) 

Aktivoitumisajatuksia

Juoksut juostu, siis nuo hormonisellaiset. Nyt ajatuksissa jo aktivoiduttu harrastamaan, käytännön ryhtiliike tekemättä. Tosin käyttökoirien jälkipäivään ilmoittauduin ja työreissulla pääsen aina välillä tekemään puomia ja A:ta toisella työpaikkakunnalla: agia sekin.



Eka agistartti siirretty Saariselälle, en ehdi ajattelemaan harrastuksia tämän kuukauden aikana, niin järjettömästi on työhommia. (Vaikka olishan se niiiiin kivaa jo kisata pitkästä aikaa. Kesällä sitten!)



Tänään käytiin ihailemassa hyytävää tuulta ja ihanaa auringonpaistetta. Ja vähän vesilintuja ja bortsujen poseeraustaitoa.

Ps. Rau liikkuu huonosti. Se ravaa tosi nätisti ja ravaa huomattavan paljon myös oma-aloitteisesti, mutta väsähtää nopeasti, ja takajalat harottavat silloin miten sattuu. Kuvautan sen uusiksi kesällä ja osittain lisää (selkä), pelkään pahinta ja toivon parasta. Se on kaikessa rasittavassa sähläämisessään niin paras koira tullessaan kaikkien kanssa toimeen, vaikka toinen osapuoli vähän mätkisikin välillä, että toivon sille monta vuotta. Onneksi se kuitenkin toipuu rasituksesta tosi nopeasti, eli ei jää mitään hitaita nousemisia tms. seuraavalle päivälle. :/ Fyssarille koitettiin saada aikaa, mutta ollaan väärillä paikkakunnilla vääriin aikoihin. Jos on erinomaista koirahierojaa/fyssaria Pohjois-Pohjanmaalta mieluummin lähempää Ylivieskaa kuin Oulua tiedossa, saa vinkata.

Agilitya ja juoksuja

 

Hip huraa, pääsimme käväisemään agilityssa ekaa kertaa piiiiiiitkään aikaan. Olemme onnellisia. Pyrri irtosi kuin unelma ja kävi vähän kuumanakin. Sen huomaa aina makupalannappausintensiteetistä. (Mikä sana! Saanko palkinnon?)

Siitä innostuneena päätin vaihtaa keppien opetuksen 2x2 -tapaan. Katsotaan kuin meidän käy - mut paremmin kuin verkoilla, joita ei täällä työpaikkakunnalla ole.

Ja tietenkin juuri kun päätin, että kisataan pääsiäisenä ainakin se hyppyrata, Muksis aloitti juoksun. (Lauantai-iltana.) Ärh.

 

Lauantaina juoksenneltiin ystävän ja hänen sheltin ja cavaljeerivanhuksen kanssa jäällä. Jipii. 



Olin viikon kipeänä, ainoa temppu, jonka Muksikselle opetin oli niskaan kiipeäminen. Jotenkin se ei tuntunut järin hankalalta opettaa pyrrille. ;)



Eilen vietimme aamupäivän Ärripyrrien seurassa. Oli hirmu kivaa.

Vilkkaat vuodenajat

Ensin hiihtoloma Muksiksen kanssa Pyhällä & Luostolla sellaisissa huhtikuun loppupuolen keleissä.

Sitten takaisin töihin pitkälle kevääseen.

Jonka jälkeen pakastui taas.

Ja nyt tulee taaaaas lunta.

Tähän sääaiheeseen päivitykseen päätämme lähetyksemme tällä kertaa. Toivottavasti ensi kerralla olisi mielenkiintoisempaakin kerrottavaa. Jooko?

Hengissä ollaan...

...mutta mitään järkevää ei olla tehty. Okei, Rau tosin osaa orava -käskyn vaikka lenkillä ja pitkän matkan päästä - tämä kenties kertoo siitä, kuinka paljon olen ehtinyt koirieni kanssa touhuilla.

Ei tullut näemmä keväthankia mihkään, Pohjanmaalla on huhtikuu ja Lapissa melkein myös. :(

 

Mutta ulkoiltu toki ollaan. Hivenen tällaista mukakaupunkilaista huvittaa vetää kaikki heijastinliiveistä otsalamppuun (ja toki koirillekin heijastavaa päälle) iltalenkille, mutta siihenkin on tottunut.

 

Ja melkein maataloudenkin hajuun. Vaikka eräänä kauniina usvaisena iltana hihitytti lakeuksilla jolkotellessa, kun ilma haisi sille itelleen. Ei järin pelottavaa kummitususvaa, kun on niin voimakkaasti hajustettu.

Loma on kohta ohi, sitten taas ihmetellään Pohjanmaalla. Nyt kuitenkin Lapissa. Kuvitus tuolta etelämpää, alussa uudemmat, lopussa vanhemmat.

Tuutikki on siirtynyt vanhustenhoitotöihin, nauttii kovasti loikoiluista vanhempieni sylissä, ja ainoan koiran etuoikeutetusta asemasta. Kuulemma villiintyy aina täysin kun lähdemme etelään: kunnon käpyrallit pihalla puristen. :D