Teematreenausta ja uusi tuttavuus.

Pääsimme peruutuksen vuoksi toisiin teematreeneihin, teemana nopean koiran koulutus ja ennakoiva ohjaus. Teemana meille oli "haluaisitko ehkä muistaa opettaa oman koirasikin, etkä vaan omia ryhmäläisiäsi?" Eli kyllä tuli huvittuneen ärsyyntyneenä ihmeteltyä itseään, kun ei ollut tajunnut esimerkiksi koiran tarvitsevan jonkun ohjauksen kootumpaan hyppyyn tai - herranjestas - irtoamiseen. Äh. Tai tajuanhan minä, mutta agilityssakin on niin monta liikkuvaa osaa, että näemmä koko pakettia en osaa pitää oman koiran kohdalla kasassa. Ja taas tuli monta asiaa itselle opetettavaksi, jotka on sujuvasti opettanut omille ryhmäläisilleen. :D

Muksis oli pätevä, sille nopea kääntyminen hypyltä ei ole todellakaan mikään juttu, sen verran hillitön sen kropan hallinta on. (Mutta toki kääntymistä helpottaa kovasti se, että koira tietää että sen pitää kääntyä. :p ) Oli ihan älyttömän hyödyllistä - ja muuten väsynyt pentu taas treenien jälkeen, sen verran joutui uutta sekin pähkäämään.

Tänään käytiin Muksiksen ja Raun kanssa tapaamassa Pihkaa. Oli ihan hurjan kivaa jutella ja kulkea, paikaksi valikoitu puolimatkankrouvina Kätkävaara. Olinpa yllättynyt, kuinka käsittämättömän hienoja maisemia voi olla etelässäkin! (Täältä käsin etelämmässä, ainakin. ;) )

Alkumatkasta koirakolmikko jolkotteli aikalailla omia menojaan, pyrrien aina välillä kertoessa toisilleen että Tämä On Minun Emäntä (ihan vaan kulkemalla merkityksellisesti katsoen jalkojen vierestä), mutta muuten kummemmin toisiaan ihmettelemättä. Kivoja koiria, ei tarvitse pullistella eikä uhitella toisilleen.

Minun koirat esittelivät oikein komiasti, kuinka lenkeillä parhaiten palkan saa kiivettyään jollekin korkealle paikalle (...). Pihka on aivan mainio, kaunis ja hauska pyrripentu! Ja sen verran pentu ilmeeltään verrattuna aikuisen näköiseen Muksikseen, että taidan opetella sanomaan Muksista Muksikseksi enkä enää pennuksi.

Loppumatkasta aivan yllättäen Muksis haastoi Pihkan leikkiin, ja vitsit oli kivaa katsoa pyrrien keskinäistä leikkimistä! Niin samanlaisia noi ovat eleiltään ja tavoiltaan, ja selvästi Muksiksella oli kauhean hauskaa oikeanrotuisen kanssa leikkiessä.

Rau säikäytti mut kahdesti, ensin kun oltiin lähtiessä, se kolautti etusensa auton häkin reunaan. Ja piti sitä ilmassa. Otin sen alas ja kävelytin - jalka ilmassa. Sitten venytin sen läpi ja tunnustelin tassun - ei mitään ihmeellistä. Sen jälkeen jalan pystyikin laskemaan maahan. Metsässä Pihkan emäntä huomasi, että Raulla on takanen ylhäällä. Suuren traagillisen jalan konkkauksen syynä oli tassussa oleva havunneulanen. Havunneulanen, kamaan...

Tuutikki on mökkeillyt, osallistunut veneen pesuun ja nauttinut yksinoikeudesta mummoiluun. Silmät siistit.

Jes, tästä vasta syksyn vaeltelut alkavat! Monta reissua on jo sovittu, muutamia pitää vielä pähkäillä; myös omassa hyvässä seurassa vain koirien kanssa kulkeminen on kovin mukavaa.

Ameeban muisti ja herkkistelevä tuulispää

Ameeban muisti on minulla. Siksi tämän päivän agireenien huomiot heti kaiken kansan luettavaksi. Oli ohjaamattomat treenit, niinpä tekemiset vähemmän pohdittuja, ryhmäläinen tekaisi meille ratapätkän, lisäksi vähän puomin alastuloa (ja A:n. Kun se on niin ihana asia Muksiksesta!)

Muksis on herkkis, vaikka osaa ollakin niin jästipää, kertakaikkiaan! Ihan vikana reeneissä tein vähän alastuloa puomilta (nyt on tarkoitus saada katse eteen, ja koiralle ihan samaksi missä minä olen, silti tekee "ota" -käskyllä kontaktin ja vapautuu "mene" -käskyllä eteenpäin makupalalle), ja ruojake karkasi ennen vapauttamista sinne eteenpäin. Vähän tuiskahdin kovempaan ääneen - eikös likka seuraavalla yrittämällä jähmettynyt alastulolle lähtemättä siitä mihinkään ennen kuin olin monta kertaa sanonut vapautuskäskyn. :D Se ei lamaantunut mun kovistelusta, vaan tuijotti eteenpäin alustalle, mutta ei lähtenyt kun ei kerta saa!

Samanlaista herkkistelyä muussakin reenaamisessa, aina unohdan tuon puolen kun se on niin jäärä. Nostin rimoja ekan kerran medikorkeuksiin, ja neitokaisella ei ollut lainkaan vauhtia kun piti niin kovin tähdätä hyppyjä. Sen hyppääminen on kyllä hienoa katsottavaa, täytyy sanoa. Vaikka turhan pitkään on päässyt kaahaamaan minikorkeuksilla (josta olkapäälle taputukset minulle itselleni), ei puhettakaan että tekisi korkeampaa rimaa huonosti. Yhtään rimaa ei tainnut edes kolista, ja keskittyi niihin hirmu hyvin. Pikkuhiljaa vauhtikin palautui kun toipui rimannostojärkytyksestä. ;)

Putki oli A:n alla, ja mie en saa edelleenkään kehua kesken putken tai tuo tulee sieltä heti takaisin. Kun sain apua putkelle, meni sen tosi hyvin, ja kohta rallattelikin iloisesti putkeen ohi yhden hyppyesteen... Irtosi siis oikein leijeröiden ja kaaaaauas. Taisin puuskahtaa siinä vaiheessa, että tästä tulee sellainen huonosti koulutettu ykkösluokan bortsu! (Kohtalo, jota en tahdo kelleen. Rimoja roiskivat ja hallitsemattomasti säntäilevät koirat ovat niin tuskallisia.) Mutta pienellä huomautuksella tajusi, että hyppyeste suoritetaan ennen putkea.

Kepeillekin tein jäynän ja otin ekan verkon pois. Hui. Ekalla parilla kerralla tuli pois sieltä avoimesta välistä (ja juoksi päämäärätietoisesti siitä suoraan eteenpäin, olemattomalle palkalle), sen jälkeen teki hirmu sievästi loppuun asti, sanoin vaan avoimella välillä uudelleen käskyn. Hankalampi oli yllättäen niin, että avoin puoli toisella puolella kuin mie. Lopuksi saatiin niinkin päin onnistunut toisto tai pari.

Tässä onnistuneet versiot niin että yksi verkko pois. Seuraava tavoite, että mie voin liikkua yhtä vapaasti kuin ennen verkon poistamista, nyt kuljen kamalan lähellä noita keppejä - vähän turhaankin varmistelen kun ei Muksiksen pitäisi millään tavalla olla kiinnostunut mun liikeradasta. (Täysillä verkoilla voin vedättää, juosta ihan mihin tahdon jne, koiran välittämättä tippaakaan tai rytmityksen tms muuttumatta.)

Onpa väsynyt kakara! Harvoin niin kaikkensa antaneena nukahti kuin tänpäiväisten agireenien jälkeen. Fyysisesti ei lainkaan väsyttävät harjoitukset; vaikka rimat olivat korkeammalla, niitä oli todellakin vähemmän kuin normaalisti, ja pätkää tehtiin vaan muutama toisto. Väsymys johtuu siis selvästi noista uusista asioista.

Tuutikin silmät ovat yhtä sievät kuin ennenkin. Ihanaa. Kortisonikuuri loppuu ihan tuossa parin päivän sisällä, annosta pienennetty niin että nyt enää pienen pieni määrä joka toinen pvä. 

Ps. Blogini on äärimmäisen epälooginen. Onneksi pidän tätä kuitenkin eniten omaksi ilokseni. Välillä tällaisia yksityiskohtaisia reeniselostuksia, välillä ei juuri mitään... Se, minkä suhteen pitäisi todellakin skarpata on kasvattien kuulumiset - Manakin (Q Allemande) käväisi jo testaamassa agin MM-karsintoja ja sertejä on tullut ja koiria tutkittu enkä saa vaan päivitettyä! Onneksi tiedot ovat kuitenkin jalostustietokannassa jo varmaan melkein liki joka asian suhteen. :)

Työloma, silmähuoli ja kulinaristinen & kuriton elämysmatka

...siis aika paljon kerrottavaa.

Agireeneistä sen verran, että välillä hakkaan päätäni seinään, kun olen niin kömpelö, hidas ja hölmö, ja välillä taas hehkutan kun tuo eläin on niin sikasiisti. Oikeasti! Tänäänkin treeneissä kun vihdoin sain omat ohjaukset toimintaan, sain kyllä ihailla hienosti menevää otusta. Se hakee kepit aivan järkyn hyvin, rengas meni muutaman hutin jälkeen aivan tosi mainiosti putken kautta ja lukee ohjausta makiasti. Meillä oli tuossa joku aika sitten myös teematreenit, joissa pähkäiltiin vaan kontakteja, ja sieltä tuli rutkasti uutta pohdittavaa. Oi kun agi tuon kanssa on kivaa!

Videot viime treeneistä.

Hei, nyt onnistui! Tässäpä näkee hitaan emännän ja nopeen koiran aika hyvin. ;) Lisää sepustusta (myös edellisestä agireenikerrasta hallilla, muistutuksena itselleni) kun taas joudan.

Ei ehi! Ei onnistu!

En onnistu jostain syystä lisäämään Youtubesta videoitani blogiin? Johtuuko vaan jostain omista asetuksista vai onko häiriöitä muuallakin? Aiemmin onnistunut mainiosti. :/

---

Agia tiivistetysti: koira on nopea, emäntä ei. Asialle pitää tehdä jotain. Edelleen hankalaa ohjata koiraa, josta ei yhtään tiedä mitä se tekee! Tänään tehtiin vauhtipätkää, ja oli se yllättävänkin vauhdikas. :D Kepit olivat oikein hyvin muistissa vaikka pitkästä aikaa niitä tehtiinkin nyt verkoilla kokonaan. Hakee sairaan hyvin ekan välin käskyllä, kannattanut ilmeisesti sitä harjoitella kaikista mahdollisista kulmista. Tarjoaa joka väliin alastuloa kontakteille, seisoi A:n alastulolla koko sen ajan kun laitoin verkkoja keppeihin valmiiksi... Ja onhan se hauska agilityotus!

Videoita siis sitten kun saan niitä linkitettyä, toivottavasti tässä lähipäivinä. Nyt vaan kuva reenien lopputuloksesta.

Miten väsytetään teinipyrri?

1) Näyttelyreissulla etelään erkkariin toukokuun lopulla.

Kuva Claudia

Iltajunaan - täpötäyteen lemmikkivaunuun boksiin nukkumaan. Aamulla pari tuntia myöhässä Tampereen asemalle ja sieltä kipinkopin kasvattajan (jeeee, sanoi Muksis!) kyytiin ja hurauttamaan kohti erkkaria. Erkkarissa ihan ekana koirista kehään ilman minkäänlaista totuttautumista uuteen tilanteeseen. Sieltä kotiin tuomisina "koirasi on aika pieni" (no niin on!) -erittäin hyvä:

Alain Pecoult, Ranska: "Pretty little bitch. Little on fine side. Lovely colour, excellent coat, excellent propotions, angulations and neck. Head a little small, very slightly overshot, nice temperament. Very closed in rear, typical movement, excellent tailcarriage." JUN EH ja luokkansa ainoa sekä ykkönen. 

Emäntää hirvitti kehässä ihan hirveästi, edellisestä kehästä taisi olla viitisen vuotta vähintäänkin aikaa (ellei enemmänkin, joko Oulu KV:ssä tai bortsujen erkkarissa olen käynyt viimeksi eksymässä). Onneksi avattiin koko erkkari ja näin ollen saimme sitten loppuajan vain hengailla hyvinkin rauhallisissa tunnelmissa. Iitu-emä oli kanssa paikalla. Sen kanssa Muksiksella oli vallan viileät välit, hyvinkin samanlaisia "älä tule mun emännän/makupalapussin lähelle" -koiria. (Ja voi että tuo emä on edelleen yhtä makea koira kuin oli ennenkin. Tykkään siitä, ja sen lunkista elämänasenteesta vapaalla, kovin paljon!) Jaana sai kuitenkin minun(kin) kameralla napattua niistä pari kuvaa, kiitos! 

Äiti...

 

...ja tytär.

Muksis sai varsinaisen luonnetestin näyttelyssä, kun kahvilateltta meinasi kaatua päälle kuin gallialaisten taivas ikään. Ihan hirveä ryske ja pauke ja ihmisiäkin hirvitti. Väistihän tuo ekaa kunnon pamausta, mutta sen jälkeen kerjäsi sylipaikkaa ihmisiltä. Hyvä tyyppi! 

Seuraavana kasvattajan luo yökylään, "uuteen" laumaan ja suhteellisen pikaisesti lenkkien jälkeen yöunille. Yllättäen tuo leikitti malinoiskakaraa ihan tyytyväisenä, olisin kuvitellut että moinen juntti olisi saanut kulmien nostelut (ja mahdollisesti myös kulmahampaat esille), mutta niin vaan Muksiksella oli kamalan hauskaa sen kanssa. Ja tietty myös Katlan kanssa, joka vaan on niiin leikkitäti, edelleen. 

Aamulenkin jälkeen junaan, saattajana oli tuo pieni Fogo -malinoispentu, jonka kanssa ei ollut mitään ongelmaa hengailla täpötäydellä juna-asemalla. Mutta kylläpä oli hyvin hyvin väsynyt pyrriteini koko kotimatkan, sain aivan rauhassa hakea kahvia ravintolavaunusta ja toinen vaan veti sikeitä.

Kiva matkakumppani: erkkarissa nukkui aivan rauhassa häkissä (tai ainakin makoili, tiedä siitä nukkumisesta), ja junamatkoissa ei ollut mitään ihmeteltävää.

2) Työpäivä & agireenit.

Perjantaina Muksis pääsi töihin mukaan. Kahdeksan tunnin matkassa oleminen ja sen jälkeen vielä agireenit saivat saman väsymyksen aikaiseksi kuin edellä kirjoitettu matka. 

Töissä oli kavereina mm. belggareita. Tällä kertaa Muksis ei harrastanut belggaripaimennusta, vaan oli ihan sievästi niiden kanssa. Hirmu hienosti se tuollakin otti kaiken uuden vastaan. Sillä ei ainakaan ole minkäänlaista alusta- tai uusien tilojen epävarmuuksia. Pikemmin tarjoaa oikein kipuamista/astumista erilaisille poikkeaville alustoille (kenenhän syy :p ), ja painelee tukka hulmuten vieraisiin varastohuoneisiin ennen mua. (Olenko sanonut että tykkään?)

Työpäivän jälkeen pentu oli aivan hirvittävän väsynyt (huomaattehan tuon "pentu" -sanan etsiytymisen edelleen vahingossa tekstiin...), mutta yhdessä nukkumiemme päikkäreiden jälkeen ei ollut minkäänlaista ongelmaa tehdä vähän aksaa. Teimme taas tuhannen pitkää pätkää. Eteenmenot olisin ehkä itse ottanut vähän eri tavoin, mutta on aivan käsittämättömän hienoa että meidän ryhmällä on nykyään vetäjät! Niin monta hyvää vinkkiä tuli tänäkin perjantaina. Teimme pitkää eteenmenoa joka päätyi putkeen. Eteenmeno ei ollut ongelma, kun muistin ettei Muksis oikeasti vielä tällaista osaa... ... eli muistin käskyttää sitä järkevästi esteille. Mutta putki. Sieltä pitää tulla yhtäkkiä joka kehusta ulos samasta päästä kun sinne menikin! Edellisissä treeneissä mun peruuttamisääni soralla aiheutti saman pakittamisen, täytyy tehdä tosi paljon vahvistamista sille, että putki = AINA vauhdikkaasti päästä päähän ilman kieppejä kesken putken - vaikka mie jodlaisin ja tanssisin sambaa ulkopuolella. Suoralla vaikuttaa mun liike kamalasti (niin kuin kaikessa, yllättäen, kyseessä on paimenkoira). Pussia tehtiin kans, vielä on kangas vähän ilmassa, mutta kertaakaan sillä esteellä ei ollut tarvetta tulla ulos muualta kuin sieltä mistä kuuluukin.

Paras ahaa-elämys reeneissä oli makupala-alustan muistaminen. Kädestä eteenpäin palkkaaminen ei ole yhtään niin tehokas tapa saada etenemistä ... etenemään kuin alustan käyttö. Kaikkea sitä ei itse tajuakaan...

Lisäksi huomasi, että ollaan tehty aika paljon kontakteja. Ekan kerran ratapätkässä kun olisi pitänyt kääntyä liikkeen mukaan mun kans toiseen suuntaan, tuo hilputti menemään puomin alastulokontaktille hyvin määrätietoisesti. Hölmöläinen. :D Hyvin meni silti sen jälkeen ohikin alastulosta, parisen kertaa se veti tosin puoleensa enemmän kuin mikään muu.  

Illalla vielä ajelin reeneistä mökille, jossa tätä kirjoitan. Ah, ihana kesä! Vielä ihanampi olisi ilman allergiaa (heinät, aiheuttavat järetöntä ärtyisyyttä ja nenän vuotamista ja korvien kutiamista) ja tätä älytöntä hyttysmäärää. 

Ps. Unohtui. Muksiksen tasapainoilua on jo juutuubissa. Raun & Tuutikin tasapainoilut pitäisi vielä saada esille. 

 

Agia, tasapainoilua, sadetta.

Maanantaina temppuiltiin tasapainojuttuja. Sekä sellaisella matalalla pyöreällä tasapainoalustalla (Muksis) että jumppapallolla (Muksis ja Rau). Hyvin nousivat etujaloilla pallolle, Rau jopa yllättävän nopeasti tajusi tarjota oikeaa asiaa (no ylipäätänsä _jotain_...) Muksis tarjosi taas heti tasapainoalustalle alastulokontaktia. Hassu lapsi. Pitää Tuutikille tehdä myös tänään noita jumppauksia, se on niin näppärä oppija. (Mutta ei kestä nuorison härdäystä ympärillä, pitää vähän järjestellä noita eri paikoille.) Hyviä takapäänkäyttöharjoituksia tasapainoillen otetaan ilomielin vastaan! :)

Eilen nappasin Muksiksen kentälle matkaan agireenien vetoon (hyvin sai säilöttyä autossa, sateli vettä eikä tullut kuuma koiralle), ja tein pikaisesti parit kepeille menot (ai kuin se osaa hienosti ne!), alastulokontaktit puomille ja A:lle ja vähän hyppypyöritystä (eteenmenoa, takaakiertoa jne). On se ihastuttavan kiva harrastusotus! :) 

Niin, ja vettä satelee. Musta ihanata, en kaipaa koirien enkä itseni vuoksi helteitä lainkaan.