(Sarjassamme "otsikon keksimisen vaikeus" - otsikoksi sopii hyvin yhden ystävän väärin kuulema Muksiksen nimi.)
Toissailtana huomasin, että yksi yläetuhampaista oli irtoamatta, ja alta pilkotti jo rautainen hammas... Ehdin jo miettiä, että eläinlääkäriinhän tuo pitää kiikuttaa, mutta aamulla oli maitohammas kadonnut. Nyt on sama tilanne alaleuassa, yksi maitohammas heiluu hulluna ja rautainen pilkottaa takaa. Odottelen taas yön yli, en uskalla sitä lähteä nitkuttamaan, tietoa etsiessä niin kovin varoteltiin että juuret saattavat koiralla katketa maitohampaissa hyvin helposti.
Eilen olimme pikkueskareiden reeneissä. Teimme Muksiksen kanssa putkea (olen onnistunut saamaan noin kolmella harjoituksella toispuolisen koiran putkelle...) ja kiertoja hyppysiivekkeiden kanssa. Lisäksi matkassa oli Muksiksen hieno taikamatto (kosketusalusta), joka oli ihan helppo juttu myös hallilla. Viksu likka.
Tänään aloitimme päivän fyssarin käsittelyllä Muksiksen kanssa. Kaikki venyteltiin, vanuteltiin ja testattiin, ja mitään hälyttävää tai edes epätasapainoista ei löytynyt koko otuksesta. Helpotus! Lonkat ja polvet hyvät, taipuivat ja olivat tiiviit. Etusissa ei mitään ongelmia. Pennuksi tuo käyttäytyi todella hyvin mun mielestä. Ja ainakin sata kertaa paremmin kuin Rau kun kävi takapään ongelmien (kehittymättömät lihakset ja laiska ravaamaan) takia pyörimässä samassa paikassa kuin väkkyrä... Oikean puolen takajalan (joku)lihas oli aivan samanlainen kuin vasemmallakin, ehkä vain himpun verran tiukempi.
Autolle kävellessä toisella puolella tietä kulki hulluna huutava isohko koira. Pennullahan on ollut haukkuarkuutta jonkun verran, ja valmistauduinkin kehumaan sen ohi moisesta hurjimuksesta. Eikä mitä - Muksis nosti hännän oikein komeasti kaarelle selän päälle ja päästi hillittömän pentuvahtihaukun. :o Sai kyllä siitä palautteen heti, että moinen ei ehkä ole ihan toivottavaa käytöstä, hyvä oli myös, että hihna ei kiristynyt sillä lainkaan ja kontaktin sain kesken moisen metelöimisen kuitenkin. (Muistuttakaa minua, että tuo ei ole mikään pehmoeläin, todellakaan. Joka on iloinen asia, pidän niin paljon enemmän tuollaisista täpäköistä tapauksista kuin kovin pahan silmän allakin lakoavista kedon kukkasista.)
Tänään nappasin mukaan Milon emäntänsä kanssa, ja lähdimme tylsästi agihallille - tarkoituksenamme oli olla pe-la vaellusreissulla, mutta kova tuuli, sade ja räntäsade eivät houkutelleet millekään tunturille. (Saisko tälle syksylle toivoa paria aurinkoista päivää? Harmaus alkaa tympimään.)
Verkkalenkin pentu sai kulkea matkassa, ja naksuteltiin muutamat kosketukset hallilla, sekä ihan jotain pientä lisäksi. (Putki & eka keppiväli.) Sitten pentu levolle ja Rau ... KILJUMAAN halliin. Mihin minun hyvin käyttäytyvä bortsu on kadonnut?! Kun Milo teki hommia, rynni tuo eläin sata lasissa sen perään ja huusi paikallaan ollessa kuin syötävä... Onneksi se on niin pehmeä, että pienellä huomautuksella sain sen pysymään suhteellisen paikoillaan. Mutta ei rauhassa. Plääh. Onneksi siitä ei ole tulossa agikoiraa (ja onneksi Muksis oli autossa nukkumassa tämän episodin ajan.)
Tein huviksi Raulle putken, jonka se olisi mielellään opetellut tekemään hyppäämällä putken päälle... Ja hypyn, matalalla rimalla, jonka se olisi hyvin mielellään mennyt ali (ja kahdesti oikein komeasti ryömikin), kunnes laitoin toisen riman hyppyyn. Voi mun pientä seuraeläintä... Ainiin, Muksis keskittyi oikein mainiosti minuun hallilla, vaikka Rau härdäsikin sen ympärillä kun palkkasin Muksista tekemisestä.
Jäähdytyslenkki vielä mukavissa maisemissa ja kotiin. Pennussa on virtaa kuin pienessä kylässä, miten se voi olla mahdollista?
Ylihuomenna tokoreenit, huomenna me ei tehdä mitään ihmeellistä tai uutta tuon kanssa. Melkein ainaski lupaan sen.
---
Pakko vielä muokata loppuun pari kuvaa Muksiksen Iitu-emästä! Ekassa kuvassa nelikuinen, toisessa viisi. Jotain yhdennäköisyyttä huomattavissa? :) Kiitos kaunis Jaana kun lähetit mulle kuvat.
 |
| Muksis tasan 4kk:n ikäisenä tänään Kuva: Nastasia Podbereznyj |
Toissailtana huomasin, että yksi yläetuhampaista oli irtoamatta, ja alta pilkotti jo rautainen hammas... Ehdin jo miettiä, että eläinlääkäriinhän tuo pitää kiikuttaa, mutta aamulla oli maitohammas kadonnut. Nyt on sama tilanne alaleuassa, yksi maitohammas heiluu hulluna ja rautainen pilkottaa takaa. Odottelen taas yön yli, en uskalla sitä lähteä nitkuttamaan, tietoa etsiessä niin kovin varoteltiin että juuret saattavat koiralla katketa maitohampaissa hyvin helposti.
Eilen olimme pikkueskareiden reeneissä. Teimme Muksiksen kanssa putkea (olen onnistunut saamaan noin kolmella harjoituksella toispuolisen koiran putkelle...) ja kiertoja hyppysiivekkeiden kanssa. Lisäksi matkassa oli Muksiksen hieno taikamatto (kosketusalusta), joka oli ihan helppo juttu myös hallilla. Viksu likka.
 |
| Fyssarilla. |
Tänään aloitimme päivän fyssarin käsittelyllä Muksiksen kanssa. Kaikki venyteltiin, vanuteltiin ja testattiin, ja mitään hälyttävää tai edes epätasapainoista ei löytynyt koko otuksesta. Helpotus! Lonkat ja polvet hyvät, taipuivat ja olivat tiiviit. Etusissa ei mitään ongelmia. Pennuksi tuo käyttäytyi todella hyvin mun mielestä. Ja ainakin sata kertaa paremmin kuin Rau kun kävi takapään ongelmien (kehittymättömät lihakset ja laiska ravaamaan) takia pyörimässä samassa paikassa kuin väkkyrä... Oikean puolen takajalan (joku)lihas oli aivan samanlainen kuin vasemmallakin, ehkä vain himpun verran tiukempi.
Autolle kävellessä toisella puolella tietä kulki hulluna huutava isohko koira. Pennullahan on ollut haukkuarkuutta jonkun verran, ja valmistauduinkin kehumaan sen ohi moisesta hurjimuksesta. Eikä mitä - Muksis nosti hännän oikein komeasti kaarelle selän päälle ja päästi hillittömän pentuvahtihaukun. :o Sai kyllä siitä palautteen heti, että moinen ei ehkä ole ihan toivottavaa käytöstä, hyvä oli myös, että hihna ei kiristynyt sillä lainkaan ja kontaktin sain kesken moisen metelöimisen kuitenkin. (Muistuttakaa minua, että tuo ei ole mikään pehmoeläin, todellakaan. Joka on iloinen asia, pidän niin paljon enemmän tuollaisista täpäköistä tapauksista kuin kovin pahan silmän allakin lakoavista kedon kukkasista.)
 |
| Kuinka saisin käsiini tuon ihanan taikamaton? |
Tänään nappasin mukaan Milon emäntänsä kanssa, ja lähdimme tylsästi agihallille - tarkoituksenamme oli olla pe-la vaellusreissulla, mutta kova tuuli, sade ja räntäsade eivät houkutelleet millekään tunturille. (Saisko tälle syksylle toivoa paria aurinkoista päivää? Harmaus alkaa tympimään.)
 |
| Ehkä se on sittenkin kenguru? |
Verkkalenkin pentu sai kulkea matkassa, ja naksuteltiin muutamat kosketukset hallilla, sekä ihan jotain pientä lisäksi. (Putki & eka keppiväli.) Sitten pentu levolle ja Rau ... KILJUMAAN halliin. Mihin minun hyvin käyttäytyvä bortsu on kadonnut?! Kun Milo teki hommia, rynni tuo eläin sata lasissa sen perään ja huusi paikallaan ollessa kuin syötävä... Onneksi se on niin pehmeä, että pienellä huomautuksella sain sen pysymään suhteellisen paikoillaan. Mutta ei rauhassa. Plääh. Onneksi siitä ei ole tulossa agikoiraa (ja onneksi Muksis oli autossa nukkumassa tämän episodin ajan.)
 |
| Jäähdyttelylenkillä. |
Tein huviksi Raulle putken, jonka se olisi mielellään opetellut tekemään hyppäämällä putken päälle... Ja hypyn, matalalla rimalla, jonka se olisi hyvin mielellään mennyt ali (ja kahdesti oikein komeasti ryömikin), kunnes laitoin toisen riman hyppyyn. Voi mun pientä seuraeläintä... Ainiin, Muksis keskittyi oikein mainiosti minuun hallilla, vaikka Rau härdäsikin sen ympärillä kun palkkasin Muksista tekemisestä.
 |
| Pus. |
Jäähdytyslenkki vielä mukavissa maisemissa ja kotiin. Pennussa on virtaa kuin pienessä kylässä, miten se voi olla mahdollista?
 |
| Bortsut osaavat poseerata... |
Ylihuomenna tokoreenit, huomenna me ei tehdä mitään ihmeellistä tai uutta tuon kanssa. Melkein ainaski lupaan sen.
 |
| ...pennulla on vielä vähän opettelemista... |
Pakko vielä muokata loppuun pari kuvaa Muksiksen Iitu-emästä! Ekassa kuvassa nelikuinen, toisessa viisi. Jotain yhdennäköisyyttä huomattavissa? :) Kiitos kaunis Jaana kun lähetit mulle kuvat.
 | ||||||
| Kuva: Katri Leikola |
 |
| Kuva: Jaana Viinikka |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti