Valoa!

Kuka väittää että talvella ei ole valoa? Lapissa on lisääntynyt valon määrä ihan älyttömästi, ja nyt sai nauttia koko viikonlopun hillittömästä auringonpaisteesta ja tykkylumisista puista. Uskomattoman kaunista ja ihanaa!

Torstaina olimme pikkueskaritreeneissä. Vanhan vahvistamista ja uutena esteenä rengas. Vitsit mie nautin tuon pennun oppimiskyvystä! Ihan muutaman toiston jälkeen alkoi jo tulla murkkuikäkarkailua esteelle. Ihan oikein, sieltä renkaasta, kertaakaan ei ekalla harjoituskerralla tultu sivusta. (Meidänhän yksi suurimpia tavoitteita on, että tämä koira ei mene koskaan renkaan sivusta ohi. Suuri tavoite!)

Lauantaina olimme Muksiksen kanssa siis Niina-Liina Linnan agilitykoulutuksessa. Oli erittäin hyödyllinen ja mukava koulutus! Harmillisesti aikataulut pettivät sen verran, että ehdimme tehdä Muksiksen kanssa vaan yhden pätkän, teimme (pahoittelen kaikkia termivirheitä jatkossa) esteisiin katseen kiinnittämisharjoitusta ja samaa yhden, kahden, kolmen hyppysiivekkeen kautta ja myös putkeen nenä ihan putkessa kiinni. Enpä olisi huomannut harjoitella moista itse, oli erittäin hyödyllistä! Tämä on videolla, pitää vähän editoida niin saan esille blogiinkin, kunhan vaan muistan. Suurin ongelma meillä on minun hitaus. Pentu ehti useampaankin otteeseen katsomaan eteenpäin esteeseen ilman, että mie ehdin reagoida siihen. Huvittava kakara, jossain vaiheessa treeniä se alkoi tarjoamaan alustan kanssa olevalle kouluttajalle maahanmenosta asti kaikenlaista, eikä olisi tullut mun luokse... (Täytyy vaan kerta toisensa jälkeen muistuttaa itselle, että se on muutakin kuin söpö pieni otus.)

Mörköilyä oli myös hallilla. Ihminen, joka ystävällismielisesti kuvasi minun ja Muksiksen toilailut sai osakseen kamalat pystyynhaukut reenien alkuun. Nopeasti tuo pentu siitä tointui, mutta täytyy nyt kuljettaa sitä paljon kaikkialla, niin mörköjä ei pääse syntymään. Yksikään toinen ihminen hallissa (kuunteluoppilaita oli kymmenkunta) ei aiheuttanut mitään reaktiota.

Lauantaina kävimme siis myös Tuutikin kanssa silmäpeilauksessa. Lasiasivuotodiagnoosi pysyi, Sarkanen peilasi taas. Oikeassa silmässä oli "tähtimäistynyt" vuoto, vasemmassa käsitykseni mukaan pysynyt samanlaisena. Ainahan tuo huolestuttaa, mutta eläinlääkäri sanoi, että reilun vuoden kuluttua vasta uusintapeileihin, ei ollut kovin huolissaan asiasta.

Tänään ollaan vaan ulkoiltu. Hurjan, hurjan, hurjan kaunista! Jäällä tänään tajusi, että kuinka pentu tuo Muksis edelleen on. Ensimmäinen jäällä käynti, ensimmäinen hevonen (reen kanssa jäällä - oli ensimmäinen laatuaan mullekin tuossa ympäristössä), ensimmäiset moottorikelkat ja ensimmäiset hiihtäjät tuli tänään nähtyä. (Tosin moottorikelkkoja ja hiihtäjiä on varmasti ollut näkösällä, ei vaan noin paljoa.) Ainoastaan hevonen näistä ansaitsi muutaman vilkaisun, ja toisia koiria piti loikkia mangustimaisesti kurkkimaan etäältä. Lähempi tuttavuus ei kiinnostanut.

Tällä aurinkoenergialla on hyvä lähteä tulevaan työviikkoon. (Varsinkin kun ensi viikollekin on luvattu kohtuullista pakkasta ja auringonpaisteisia päiviä - ja minähän pääsen nauttimaan auringosta aina ennen työpäivää.) Tänään en uskaltanut ottaa Tuutikkia tuonne pitkälle lenkille mukaan (kummasti sitä arastelee leikatun jalan kestoa, vaikka lihaskuntokin on hienosti mummelille palautunut), mutta eiköhän viikon aikana tule sekin ikuistettua eräänä kauniina päivänä, kamera tulee otettua helposti matkaan jos ja kun tällaiset kelit jatkuvat.