Talven kaikki värit

Vikaköngäs

Viikon varrella on saanut ulkoilla mitä erilaisimmissa valoissa. Edellisen blogikirjoituksen huikea aurinko lähti muualle ilostuttamaan ihmisiä, mutta valkoisessakin on paljon sävyjä. Ja kyllähän tämä valon määrän lisääntyminen on aivan mainio asia ulkoiluiden suhteen.

Hyppyorava

Torstaina ei ollut treenejä, kun ryhmiemme vuoro oli järjestää epäviralliset. Sinne menin ilman Muksistakaan, joka sai jäädä kotiin illaksikin - kävimme aamupäivällä Vikakönkäällä katsomassa millaisia polkuja siellä on talvisin. Oli todella kaunista, koko koirapoppoo sai juosta hyvin rauhassa - mitään muuta elollista olentoa ei ollut näkyvillä (tai kuuluvilla) koko reissun aikana...

Koirajono

Luminen mummo

Tuutikki on palautunut omaksi kärttyisäksi itsekseen. Reissussakin joutui välillä huomauttamaan, että Rau saa aivan vapaasti liikkua ympäriinsä. Tikkihän onnistui tokaisemaan Muksista nenään tuossa yhtenä iltana, Muksis väistää sitä hyvin (eikä onneksi saanut mitään traumoja, leppoisaa on yhteiselo.) Nenään tuli nätti hampaanjälki, joka parani nopeasti, onneksi hammas osui nimenomaan kirsuun, eikä kuonoon muuten. Nyt vaan odotan harvinaisen innostuneesti Tuutikin valeraskautta ja sen jälkeistä kohtuleikkausta: niin kovin sen mielialaan vaikuttavat hormonihäiriöt.

Raun erityistaito: poseeraaminen

Karu kepeillä

Perjantaina nappasin sijoituslikka-Karun omistajansa kanssa hallille, jossa teimme vähän agilitya. Karun kanssa pohdittiin eniten motivointia, se on vähän herkkis neiti nimestään huolimatta, ja palkan pitää olla kohdillaan että tekemiseen saa tarpeeksi intoa. (Herkkistelystä esimerkkinä se, että halli oli vähän aikaa ennen vuodenvaihdetta todella inhottava paikka, kun sieltä sai sähköiskuja. Toisaalta, eipä tuo otus vielä agista tajuakaan niin paljoa, että sata lasissa touhuaisi.) Lelupalkka on hyvä, ja tarpeeksi hyvät makupalat myös. Hienosti Karu alkaa kuitenkin tajuamaan agin alkeista, perjantaina ohjelmassa oli hyppy / pari hyppyä, putki ja kepit (jotka, niin kuin kuvasta näkyy, opetetaan Karulle verkoilla.) Lopputreeneistä alkoi jo leikkipalkka olla ihan hurjan hauskaa.

Muksis alkaa oppia tosi hyvin tuon targetin. Ja mie olen onnettoman hidas reagoimaan, ylläolevassa videossakin se ehtii katsahtaa minuun päin ennen lähtölupaa. Ekan kerran tällä videolla rimat vähän alle kintereen korkeudessa, aiemmin olleet maassa/vielä hetki sitten täysin rimatta, aika hienosti loikkaa.

Muksiksen kanssa teimme myös A:n alastuloa (vähän meinasi mennä sähläykseksi ennen kuin sain sen uskomaan että palkan saa olemalla paikoillaan), himpun verran keppejä ja pari putkea myös niin, että katse olisi putken suuntaan, ei minuun. (Mulle tulee vielä kiire tuon tirppanan kanssa radalla!)

Näkötorniposeeraus

Agilityyn tarvitsisimme järjestelmällisyyttä, pitäisi suunnitella treenit ja opetettavat asiat paremmin. Mutta hei, mulla on kuitenkin nyt tavoitteiden mukaisesti pitkästä aikaa pentu kasvamassa, jonka kanssa agilitya kuitenkin tehdään jollain tavoin järkevästi! (Ja se osaa jo nyt perusteista suuremman osan kuin esimerkiksi Tuutikki oppi koko kisailun aikana, joten suht tyytyväinen saa olla.)

Toko on "unohtunut", kun jättäydyimme treeniryhmästä pois. Hallilla ja lenkeillä tehdään joitakin asioita, mutta siinä lajissa meillä on vielä vähemmän järjestelmällistä toimintaa. Harmi, ettei aika riitä kaikkeen... Toisaalta, tokossa nyt ainakaan mulla ei ole kiirettä tuon kanssa, ja pikkuhiljaa mm. noudon alkeet alkavat olla aika hyvät, ja kakeissakin sillä on maltti kasvanut. Tänään tulee tehtyä jotain temppuilua - on sitten tokoa tai muuta toimintaa, katsotaan - sen verran puolikuntoinen on olo että osa ulkoiluhommista korvataan tekemisellä sisällä.

Vikaköngäs

Harmi, niin kauniin valkoista tuolla ulkona nytkin olisi!