Ensimmäistä Quasi-heelerpentuetta odotellessa...

Dixie on nyt tapaillut Nuutti-poikaa tositarkoituksella parin päivän ajan. Tapailun tuloksia odottelemme joulun tienoilla, peukut pystyyn että mahassa olisi sopivankokoinen määrä hillukkapentuja kasvamassa.

Molemmilla vanhemmilla on puolen vuoden sisään tarkistettu silmät puhtaiksi ja polvet 0/0. Dixie on PLL-normaali, ei kanna tutkittavissa olevaa muunnosta linssiluksaatiosta (vanhempien kautta, sekä äiti Tuutikki että isä Taavi on tutkittu puhtaiksi geenitestillä). Nuutti on PLL-kantaja. Pennut eivät siis voi sairastua tutkittavissa olevaan muunnokseen linssiluksaatiosta.

Nuutista voi lukea lisää täältä. Nuutin omistaa Anna Niiranen, kennel Marmalade's.

Pennut syntyvät Helsingissä, sijoituskodissaan. Kyselyt pennuista minulta, mieluiten ensin spostitse laura.raudaskoski[at]gmail.com nyt vielä tässä vaiheessa.

Dixiellä silmät puhtaat!

Pikku-Dixie. Tähän hätään en löytänyt uudempaa kuvaa...

Sijoituskoirani Dixie (Jazz Skunk Funk) on silmäpeilattu puhtaaksi tänään (Axelson), toista kertaa aikuisiällä. (Luonnollisesti myös pentupeilattu.) Jos kyseessä olisi bortsu, asia ei riemastuttaisi ihan näin paljoa, mutta heelerin kanssa aina vähän jännittää peilien tulos.

Saas nähdä mitä lähitulevaisuus tuo tullessaan Dixie-neitokaiselle. ;)

Kasvatin tapaaminen ja muita kuulumisia

Helinä 14 vuotta.

Enpäs ole näemmä ehtinyt päivittelemään tänne mitään.

Ihan ensiksi suurenmoiset synttärionnittelut 24.9. 14-vuotta täyttäneelle vanhempieni Helinä-koiralle, oman edesmenneen Ronjani täyssiskolle.

Helinä voi hyvin, aamuisin pientä jäykkyyttä takapäässä, mutta jaksaa rillutella omat hepulinsa kun joku Ihana Ihminen saapuu pihaan. Kuulo sillä on selvästi heikentynyt, ei enää nouse ylös jos nukkuu ja joku tulee sisälle.





Käväisin hoitamassa asioita etelässä, ja näin samalla ekan kerran Rauhan sitten pentulaatikon. Neitokaisesta on tullut hirmu nätti tyttö, kooltaan vähän muita matalampi (alle 50cm), kuvista näkee todennäköisesti kuinka karvaton se on... Kiva kakara, muistuttaa äitiään käyttäytymiseltään kovasti.

Coolin terveystulokset

Coolin terppatarkit olivat jalostustietokannassa eilen virallistettuina: A/A, 0/0. Ihanata. :)

Viime viikonlopun vaatimattomat agiliidot ja muiden menestystä

Kiitos Pirkko Riekille kuvista!

Olipas kovasti alakuloisen kuuloinen otsikko! Mutta alakuloa ei ole tippaakaan ilmassa, kun päästiin ekan kerran vuoteen kisoihin Tikkiliitäjän kanssa. Pikkukoiralla oli ihan hirveän mukavaa, ja sehän osaa mitä vaan. Ihana koira. Kentän reunalta kuului sellaiset terveiset, että voisivat olla hyviä jos tuo nainen harjoittelisikin... Pitää paikkansa: viime vuoden agilityn PM-kisojen jälkeen ollaan käyty kolme kertaa esteillä. Viime viikolla kertaamassa kepeille syöttöjä ja kontakteja.

Neljä kisaa siis käytiin juoksemassa. Eka oli mitä sattuu, just ja just kontaktivirhe A-esteeltä ja jotain muuta sälää. Toinen rata ei kovin sujuvan oloinen, mutta kakkosissa oltaisiin - jos olisin käynyt reenaamassa vähän enemmän. Pikkukoira kun rynni niin hurjana radalle, että unohti hypätä ekan hypyn (molemmissa lauantain kisoissa), ja se olikin lauantain toisen radan ainoa ratavirhe. Molemmilla radoilla, ja muistaakseni viikonlopun kaikilla radoilla tuo kipitti olemattomilla jaloillaan miniykkösten toisiksi nopeimman radan. Aika hyvin, kun harjoittelun puute näkyi allekirjoittaneen ohjauksissa ja kakaran omissa ylimääräisissä kuvioissa.

Sunnuntain ekalla radalla, tadaa! yllätys, harjoittelemattomuus kostautui. 15vp - kaikki kontaktivirheitä. Todella kummallista oli, että neiti hyppäs sekä puomilta että keinulta sivuun?! Sitä en muista likan tehneen koskaan, kun se on opetettu jatkamaan aina eteenpäin ja kontaktivirheitä ei ole puomilta juurikaan tullut koskaan (lentokeinun se kyllä teki viime kesän Klagissa mm., mutta nyt ei ollut kyseessä lentokeinukaan). Olin lisäksi ennen rataa jo oikein tulkinnut meiningin: mie en ehdi olla ajoissa koiran kanssa tällä radalla. Niinpä olinkin sen traagisen pari askelta jäljessä jokaiselle esteelle mennessä. Hyppyrata, jonne mentiin taas täysin tavoitteetta (nolla on sieltä ja varmuudeksi jo kaksi...) oli sitten viikonlopun paras. Mie osasin ohjatakin, ja likka meni kuin mikäkin ohjauksen mukaan. Vitonen kepeille syöttämättä jätöstä...

---

Mutta ne loistavat uutiset. Karma käväs lauantaina Lapin PM-kisoissa hakemassa jäljeltä PM-2 -sijoituksen... ...ja KVA:n arvon! Jeejee, pitäiskö laittaa vielä tätä kautta onnittelut Karman kotiin? ;) Sunnuntaina taas rouva nousi kolmosiin agiliidossa hyppyratanollalla.

---

Ja päivittelyä vielä omasta muutosten syksystä: Lappiin palauduttu töihin takaisin, ja nyt taitaa olla aikaa harrastaakin taas. Ai kun ihanaa. Ja työtkin ihan oman alan töitä musiikkiopistossa, voisko paremmin asiat ollakaan?

Tyttöjen kuvia, Peppi

Eilen näin vihdoin ja viimein Peppiä. Se on nostanut "vanhemmalla iällä" korvansa pystyyn, jännä juttu. Kaunis se on kuin karkki. Mun mielestäni. :p (Ei sillä, kauniita nuo ovat tän katsojan silmiin kaikki likat.)

Tyttöjen kuvia, Rauha

Kiitos Heidille Rauhan kuvista!