Omat kisat ja, no, elämäni kevät.

Ei ehi mittään, peruskevät. 

Saatiin ihanasti kuvia kisoista, kiitos Remix! ^_^ 

Saimme myös yhden nollan. Ihan hirveetä räpellystä rata, mutta nolla kuin nolla. 

Nyt olemme treenanneet ihan kunnolla, ja kaikki muu aika meneekin töissä niin ettei blogia kirjoittaa ehdi. 

Tässä siis vaan Pääsiäiskisojen kuvia ja lopussa video. 

Jatketaan harjoituksia blogikirjoittelun suhteen kun jokakeväinen kaoottinen poikkeusaikataulunpoikkeusaikataulu -aika on ohi. :D

Lennä, koirani, lennä!

"Ah ma nauran, kun kuvani kauniina peilissä nään..."

Lee Gibsonin koulutus ja Pellon agilitykisat

Sunnuntaina 22.2. osallistuimme Lee Gibsonin agilitykoulutukseen. Olin ryhmässä, jossa oli hieman meitä vähemmän agilitya tehneitä koirakoita, ja kenties siitä syystä en saanut ihan kaikkea mahdollista irti kouluttajasta. Joitakin loistava ahaa-ilmiöitä sentään koin, kuten esimerkiksi ymmärsin miksi voisi olla järkevämpää muodostaa kontaktiesteiden suoritus loppumaan isompaan loppupalkkaan vasta kontaktin jälkeen, ei kontaktille. Lisäksi pidin todella hänen tavastaan korostaa koiran ja ohjaajan linjaa, saman pyrin itse pitämään mielessäni koiraa ohjatessani.

Seuraavana viikonloppuna Pellon agilitykisat. Ja nehän menivät, yllättäen, aika hienosti siihen nähden, että me emme ole harjoitelleet lainkaan. Lee tuomaroi, ja hänellä oli tosi tiukat ihanneajat ykkösiin. Mutta vitsi kuinka kivoja ratoja! Tykkäsin ihan jokaisesta. Hauska ero suomalaisiin ratoihin oli putkien vähyys, ei ollut välissä putkia johon heittää koiraa vaan radalla saattoi olla vain yksi putki joka suoritettiin maksimissaan kahdesti.

A-kisa voitettiin vitosella (kepeiltä, yllättäen) ja yliajalla. Sain seurakavereilta mm. seuraavanlaisia kommentteja: "Koulutusohjaaja, eikä koirasi osaa keppejä!" ja "Minä katsoin mielenkiinnolla olitko opettanut jo ne kepit. Et ollut." Ensi kisoihin sitten, ihan varppina. ;)



----

Kuvan nähtyään Lee sanoi: "Not quite the line I had intended for the dogs to find" :DKuva: Anniina Oksanen

B-kisa oli hyppyrata, ja ei, emme hylkäytyneet vikalla esteellä. :D

Tämä tuntui huonoimmalta kaikista radoista, sähläystä.

Voitettiin silti, kympillä, ja alle ihanneajan. Kiva, hyvin sujuva rata.



C-kisassa tuli keinulta pöljä virhe, ihan taas omaa kokemattomuuta eli harjoittelemattomuutta. Voitto taas...



D-kisa meni häneksi. Minä en ehtinyt ja koira komensi kiirehtimään, ja vitsit, Muksis kävi ekan kerran kierroksilla tällä radalla ja radan jälkeen - jäähdyttelylenkin jälkeen kiskoi halliin sisälle. Ei ole koskaan aiemmin tehnyt moista. Siitä on tulossa bordercollie... Tästä siis hyl.



Mut tosi kiva että ilmoitin koiran kisoihin! Meillä alkaa sujumaan tosi kivasti, kunhan saan ne kolme kohtaa kuntoon: kontaktit (A jolla alkanut keikkumaan yhtäkkiä ja keinu varmaksi, puomi on ok), eteneminen (loppusuorat...) ja ne perhanan kepit.

Eli - kun harjoittelemattakin tulee ihan hyvää, niin harjoitellenhan meidän on mahdollista saada jotain järjellistä aikaiseksi. >_< 

Meillä on tosi kivan väriset uudet ruusukkeet, eikö!

Uusi sivu

Tein Muksiksen tulevalle pentueelle pentuesivun. Hui.

Myöhemmin Lee Gibson -raportti, koulutuksesta ja Pellon kisoista joissa oli tuomaroimassa.

Kevään merkkejä

Juoksut juostu ja suoraan juoksun jälkeen sunnuntaina Lee Gibsonin koulutukseen. Tiedetäänköhän me kumpikaan miten päin mikäkin este suoritetaan?



Ja ilmoittauduin Pellon kisoihinkin. Sillä verukkeella, että olen siellä joka tapauksessa talkoilemassa (oman seuran kisat), kai sieltä voi - Gibsonin aiheuttamisen valaistumisen vuoksi, tai todennäköisemmin - tuurilla nolla tullakin. :p

 

Hiihaa.

Katsotaan josko ehtis su tai ma raportoida millainen koulutus oli. :)

Lunta ja juoksu ja kuvia.

Meille kuuluu vaan lumessa tarpomista (joka on ihanaa).

Ja Muksis aloitti toissailtana juoksun oikeasti. Astutushaaveet siirtyvät mahdottoman ajankohdan (opettaja + kevät) vuoksi seuraavaan juoksuun.

Valoa alkaa olla jo kuvaukseen. ^_^

Hyvää uutta vuotta 2015, tavoitteineen ja kuulumisineen

Olipa niin väsynyt emäntä työvuoden kääntyessä puolen välin taukoon (opettajat kun tuppaavat ajattelemaan lukuvuosittain), että en edes blogia saanut päiviteltyä. Loma on ollut todella loma - ollaan vaan oltu, vähän temppuiltu koirien kanssa ja ulkoiltu silloin kun ollaan saatu olla kolmestaan tuolla totaalisessa kauneudessa (niin kuin isäni asian ilmaisi).



Viime vuosi oli hyvä vuosi kaikin puolin, koirajuttujakin vähän sentään ehittiin tehdä. Pääosan vuodesta vei kuitenkin työ, ja koirat lähinnä kulkivat mukana. Puolisen vuotta Pohjanmaalla, jonka jälkeen palattiin takaisin pohjoiseen - ja metsiin. ^_^



Suurin menetys oli tietenkin Tuutikin kaikin puolin suhteellisen yllättävä lähtö. Siiseliä, on sitä ikävä. Mutta täytyy sanoa, että koiralauma on paremmin tasapainossa ja oletan, että Tuutikilla ehti olla jotain selkä-/polvikipuja jo ennen dramaattista polven hajoamista, sen verran kireänä se oli viime ajat.

Pidemmittä puheitta, että saan tämän edes joskus lähetettyä, tavoitteet vuodelle 2015.
Viime vuoden tavoitteista onnistui osa: Rau ja Muksis pysyivät terveenä ja Muksis kisasi agissa. Rau osaa ravata ja Muksis osaa enemmän agilitya kuin kukaan aiemmista koiristani. Kun minäkin vielä oppisin!

Molempien osalta toivon, että pysyvät terveenä ja minä kans että päästään vaeltamaan tänä vuonna enemmän kuin surkeana sairastelusyksynä 2014!



Rau

...opettelee edelleen hermojen hallintaa, ja minä opettelen olemaan rauhallisempi kun se pinkoilee vähän liioitellen pehmeyden takia suuntaan jos toiseenkin.
...on edelleen yhtä valloittava kaikissa koirapiireissä, mihin eksyy, ja eksyy useammin ainaski Vipin kanssa lenkille kuin tänä vuonna! (Huomaatko, Kirsi, uhkailua. :p )
...saa käyttää enenevässä määrin nenäänsä ja oppii useamman kuin yhden tempun vuodessa. Tähän liittyy myös se hermojen hallinta, meillä molemmilla.

Muksis

...pääsee selkäkuviin ja silmäpeilaukseen.
...haluan tai en, pääsee tavoitteisiinsa usein varastamalla erinäisiä ruokia.
...oppii agilityssa kepit ja kontaktit ja irtoamisen oikeasti. Ja olishan nyt kohtuullista nousta ohjaajan 16 agiharrastusvuoden jälkeen ylempiin luokkiin. :p
...käyttää aktiivisesti takapäätään tempuissa ja oppii myös uusia temppuja - ainakin loput neljä sormea peukalon jälkeen. Eli pääsee käyttämään aivokapasiteettiaan enempi.
...no ne pennut... Uskaltaisikohan niitä jo toivoa tälle vuodelle? Ainakin ajatus menee eteenpäin ja kalenterista raivataan tilaa pennuille. Ja pennulle, sitä myöten.

Emäntä

...jatkaa alkanutta karkkilakkoa onnistuneesti.

...pääsee vaeltamaan paljon!

...saa aikaiseksi järjelliset agipohjat tuolle eläimelle.

...osaa rajoittaa kivojenkin töiden määrää silleen, että aikaa jää muullekin.

Muksis teki olevinaan juoksun, mutta ei sitten kuitenkaan. Katsotaan koska tekee sen oikeasti. Toivon noin maalis-huhtikuuta aikaisintaan. :p



Tänään oltiin piiiiitkästä aikaa agireeneissä. Oli hurjan kivaa, vaikka mie olinkin ihan talviteloilla. Pitkän välin jälkeen taas ihmettelen kovasti kuinka hyvä koira mulla on, ja kuin paljon se osaa! Me ollaan aivan mahtavassa ryhmässä, jossa ohjaaja saa aikaa tarpeeksi toistoille että tajuaa mitä on tekemässä. Ihan huippua! Mulla on kamalia ajoitus- ja sijoittautumisongelmia. Koirahan kääntyy oikeasti vaikka kuinka myöhään ohjaten just sinne mihin mie näytän...

Pidemmittä puheitta.

Oikein ihanaa vuotta kaikille blogin lukijoille! 

Luonne testattu.

Elämän on jatkuttava, vaikka ikävä onkin pikkusiiseliä. Tuutikin kohdalla päätös oli niin kovin oikea, ja tiesin sen olevan edessä katsoessani kuinka koira ei enää kestänyt samanlaisia pitkiä lenkkejä kuin aiemmin, että surun seassa ei ole ollenkaan kyseenalaistamista, mikä tekee tilanteen helpommaksi kuin joskus aiemmin. Kovasti olisin suonut silti vielä melkein toisen mokoman hedelmälepakolle, heelerit kun tuppaavat olemaan pitkäikäistä porukkaa.

---

Kävimme lauantaina Muksiksen kanssa luonnetestissä.

Jännitti eniten koskaan, kun pyrrit nyt ovat pyrrejä.

Mutta neiti oli aivan sellainen kuin kuvittelinkin - tosin ei niin vilkas eikä terävä, eli kaikki yllätykset olivat positiivisia.

Hansku otti kuvia testissä, katsotaan josko niitä saisi tänne käyttöönkin.

Itselläni jäi testistä mieleen...

...että aluksi Muksis käyttäytyi hyvinkin pyrrimäisesti; kamalaa, vieraita ihmisiä, jotka koittavat lääppiä ja leikittää. Ei tullut leikistä mitään.

Kelkka oli helppo, reaktio toki kovin lennokas mutta palautumiseen ei mennyt juuri aikaa. Samoin hyökkäyksessä Muksis hyvinkin nopeasti toipui typerästi päälle karkaavasta tuomarista. Luoksetulo oli ehkä hupaisin hetki: Muksis selvästi harkitsi, lähtisikö hyökänneen tuomarin luo vai tulisiko minun luokseni. :D Ja hillitön riehunta kun sai vähän laukata välillä.



Mörkökuja oli ehkä yllättävin kaikista. Ei tuo koira korvaansa lotkauttanut vaikka haalari hyppäsi päälle (oli jo tynnyrille mennessään menossa kurkkaamaan moista, ei minkäänlaista väistöä enää jälkikäteen) ja tynnyriä olisi mennyt katsomaan suorilta. Ihanaa, paimenkoira joka ei paljon pahaa muistele.

Pimeässä huoneessa koira tuli suoraan minun luokseni hyvin lennokkaalla laukalla, ja syliin saakka. :D Sitten olisi lähtenyt kiipeämään vieressä olevia ritiläportaita pitkin, jos olisin antanut. Ei mitään ihmetystä taskulamppujen kanssa heiluvista tuomareista, rekasta tai pressusta betonilattialta, tai muusta pimeän rekvisiitasta. Toinen tuomareista kysyikin, että onko näillä yhtä hyvä näkökyky kuin vinttareilla - niin nopeasti Muksis minut sieltä bongasi.

Seinässä kuului vakuuttava murina mahanpohjasta asti. Muksis onnistui saamaan narun jalkojen alta josta syystä hyökkäystä ei saatu vietyä ihan seinään saakka, mutta reaktio tuli selville. Ja sitten tuomarin syliin kun odottelivat minua.

Ampumisissa reagoi kumpaankin paukkuun, mutta ei ollut mitään ongelmaa lähteä ampumisten suuntaan.




I Toimintakyky +2 hyvä
II Terävyys +3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
III Puolustushalu +3 kohtuullinen hillitty
IV Taisteluhalu -1 pieni
V Hermorakenne +1 hieman rauhaton
VI Temperamentti +3 vilkas
VII Kovuus +3 kohtuullisen kova
VIII Luoksepäästävyys +2b Luoksepäästävä, hieman pidättyväinen
Laukauspelottomuus ++ laukauskokematon
Yht. 160 p.

Tuomarit Maarit Salla ja Riitta Lehmuspelto.



Ps. Wihii, toimintakyky +2, kovuus +3!

---

Juuri ennen Tikin poismenoa kävimme agikisoissa, omissa sellaisissa. Voin rehellisesti sanoa, että yksi typerimmistä teoistani ikinä: olin kipeänä, kamalassa yskässä, ja varmasti osittain kisojen takia pitkittyi tauti entisestään... Mutta oli hauskaa, myös pöytäkirjailut, vaikka meinasi äänikin kadota vallan. Ei muisteltavaa jälkipolville, hylkyjä ja yksi kymppi.

A-rata



B-rata



Vielä yksi rata on nauhalla, mutta mun omassa kännykässä, katsotaan josko joskus saisin sen sieltä nettiin saakka.

---

Muuten ollaan vaan syksyilty. Oi, ihana syksy, ihana metsä!



Raulla juoksu juuri lopussa, meni aikalailla huomaamatta ohi. Pitäisi oikeasti ottaa itseä niskasta kiinni ja leikkauttaa Rau, sillä kun paino tippuu aina juoksuaikana. Mutta se virtsankarkailun riski aina viivästyttää tätä päätöstä...

Vielä omat kisat Pellossa kuun lopussa tälle syksylle, sitten taidamme vain treenailla loppuvuoden. Tänään päättyy ilmoittautuminen talven agiryhmiin, mulla on kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että pääsisimme su tai ma -ryhmään ja voisimme toisella paikkakunnalla asumisesta huolimatta jatkaa agsailua talvenkin yli. :)