Aktivoitumisajatuksia

Juoksut juostu, siis nuo hormonisellaiset. Nyt ajatuksissa jo aktivoiduttu harrastamaan, käytännön ryhtiliike tekemättä. Tosin käyttökoirien jälkipäivään ilmoittauduin ja työreissulla pääsen aina välillä tekemään puomia ja A:ta toisella työpaikkakunnalla: agia sekin.



Eka agistartti siirretty Saariselälle, en ehdi ajattelemaan harrastuksia tämän kuukauden aikana, niin järjettömästi on työhommia. (Vaikka olishan se niiiiin kivaa jo kisata pitkästä aikaa. Kesällä sitten!)



Tänään käytiin ihailemassa hyytävää tuulta ja ihanaa auringonpaistetta. Ja vähän vesilintuja ja bortsujen poseeraustaitoa.

Ps. Rau liikkuu huonosti. Se ravaa tosi nätisti ja ravaa huomattavan paljon myös oma-aloitteisesti, mutta väsähtää nopeasti, ja takajalat harottavat silloin miten sattuu. Kuvautan sen uusiksi kesällä ja osittain lisää (selkä), pelkään pahinta ja toivon parasta. Se on kaikessa rasittavassa sähläämisessään niin paras koira tullessaan kaikkien kanssa toimeen, vaikka toinen osapuoli vähän mätkisikin välillä, että toivon sille monta vuotta. Onneksi se kuitenkin toipuu rasituksesta tosi nopeasti, eli ei jää mitään hitaita nousemisia tms. seuraavalle päivälle. :/ Fyssarille koitettiin saada aikaa, mutta ollaan väärillä paikkakunnilla vääriin aikoihin. Jos on erinomaista koirahierojaa/fyssaria Pohjois-Pohjanmaalta mieluummin lähempää Ylivieskaa kuin Oulua tiedossa, saa vinkata.

Agilitya ja juoksuja

 

Hip huraa, pääsimme käväisemään agilityssa ekaa kertaa piiiiiiitkään aikaan. Olemme onnellisia. Pyrri irtosi kuin unelma ja kävi vähän kuumanakin. Sen huomaa aina makupalannappausintensiteetistä. (Mikä sana! Saanko palkinnon?)

Siitä innostuneena päätin vaihtaa keppien opetuksen 2x2 -tapaan. Katsotaan kuin meidän käy - mut paremmin kuin verkoilla, joita ei täällä työpaikkakunnalla ole.

Ja tietenkin juuri kun päätin, että kisataan pääsiäisenä ainakin se hyppyrata, Muksis aloitti juoksun. (Lauantai-iltana.) Ärh.

 

Lauantaina juoksenneltiin ystävän ja hänen sheltin ja cavaljeerivanhuksen kanssa jäällä. Jipii. 



Olin viikon kipeänä, ainoa temppu, jonka Muksikselle opetin oli niskaan kiipeäminen. Jotenkin se ei tuntunut järin hankalalta opettaa pyrrille. ;)



Eilen vietimme aamupäivän Ärripyrrien seurassa. Oli hirmu kivaa.

Vilkkaat vuodenajat

Ensin hiihtoloma Muksiksen kanssa Pyhällä & Luostolla sellaisissa huhtikuun loppupuolen keleissä.

Sitten takaisin töihin pitkälle kevääseen.

Jonka jälkeen pakastui taas.

Ja nyt tulee taaaaas lunta.

Tähän sääaiheeseen päivitykseen päätämme lähetyksemme tällä kertaa. Toivottavasti ensi kerralla olisi mielenkiintoisempaakin kerrottavaa. Jooko?

Hengissä ollaan...

...mutta mitään järkevää ei olla tehty. Okei, Rau tosin osaa orava -käskyn vaikka lenkillä ja pitkän matkan päästä - tämä kenties kertoo siitä, kuinka paljon olen ehtinyt koirieni kanssa touhuilla.

Ei tullut näemmä keväthankia mihkään, Pohjanmaalla on huhtikuu ja Lapissa melkein myös. :(

 

Mutta ulkoiltu toki ollaan. Hivenen tällaista mukakaupunkilaista huvittaa vetää kaikki heijastinliiveistä otsalamppuun (ja toki koirillekin heijastavaa päälle) iltalenkille, mutta siihenkin on tottunut.

 

Ja melkein maataloudenkin hajuun. Vaikka eräänä kauniina usvaisena iltana hihitytti lakeuksilla jolkotellessa, kun ilma haisi sille itelleen. Ei järin pelottavaa kummitususvaa, kun on niin voimakkaasti hajustettu.

Loma on kohta ohi, sitten taas ihmetellään Pohjanmaalla. Nyt kuitenkin Lapissa. Kuvitus tuolta etelämpää, alussa uudemmat, lopussa vanhemmat.

Tuutikki on siirtynyt vanhustenhoitotöihin, nauttii kovasti loikoiluista vanhempieni sylissä, ja ainoan koiran etuoikeutetusta asemasta. Kuulemma villiintyy aina täysin kun lähdemme etelään: kunnon käpyrallit pihalla puristen. :D

* Hetkinen *

Emäntä huitelee pitkin Suomea töissä ja koirat ovat pääosin palelemassa leppeissä -30 asteen pakkasissa pohjoisessa. Tokikin kovin pakkanen on viikonloppuna, ettei oikein viitsi muutenkin omiaan pelleilleen auton kanssa lähteä urheilemaan agihallillekaan.

No, nyt on keli lauhtumassa ja toki tämä helpottuu kunhan takapuoli puutuu ajeluun ja agiharrastuspaikat selviävät tuolla Pohjanmaallakin.

Pellon kisat jäävät välistä, harjoittelematta emme saa keppejä kuntoon. Me startataan näillä näkymin ekan kerran pääsiäisenä. (...toki voisi ottaa kontaktitkin tavoitteeksi, ja kisata muutkin radat kuin yhden hyppiksen sitten.)

Agilitya.

Loppiaisena kävimme Pellon ihanan isossa Rohki-hallissa. Sieltä ei paljon muuta jäänyt jälkipolville kerrottavaksi kuin että eteneehän tuo. Yllättävänkin vähän Muksis reagoi mitenkään uuteen, kaikuisaan halliin. Siellähän tuo nökötti häkissä kun rakenneltiin rataa, ihan yhtä rauhassa kuin omassa hallissa. Ensimmäinen rata vei koiran lähinnä kahvion ovea kohti, mutta sen jälkeen muistui mieleen agility. Hallilla ei ollut verkkoja, joten tulipa testattua, että ihan täydestä vauhdista Muksis hakee ekan keppivälin tosi hienosti.

Oli hyvä käynti! Ja onhan meillä ihan kamalasti vielä opeteltavaa kisoihin. Kontaktit eivät toimi täydestä vauhdista, eli eivät ole vielä läheskään valmiit. Ja ne kepit...

Eilen me pääsimme teematreeneihin. Joissa saimme täydellisen neuvon! Kun kaikki ohjaavat edestä, olen miekin epätoivoisesti yrittänyt tehdä niin. Ja koska en ole todellakaan pikajuoksija, eihän se tunnu luonnolliselta. :p Nyt pääsin eilen testaamaan miltä tuntui palata ysärille ohjauksellisesti, ja se oli täydellistä, ihanaa ja luontevaa - ja aivan varmasti pääosin takaa ohjaamalla saan tuon pikkuketun liikkumaan mun kans nopeimmin. Ja se on varppina ketulle kivoin tapa tehdä agia mun kans muutenkin. Harmi, etten saanut eilistä nauhalle, ero koiran etenemisessä oli ihan huima kun tein "omalla tavallani" agia. :)

Ihan parhaat reenit ennen pitkää (todennäköisesti koko kevään kestävää) taukoa ohjatuista treeneistä!

Elämän ruuhkavuodet

Viime vuosi oli niin hulinaa, että kiirus tuli.

Siksi jätetään muistelot sikseen.

Tikillä kaksi kaunista silmää, Rau kulkee neljällä jalalla ja Muksiskin satunnaisesti - yleensähän se tietty harrastaa kahdella jalalla kävelyä.

Haikeudella jätämme pääsääntöisen asustamisen Lapissa taaksemme kevääksi ja lähdemme ainaski tuon nuorisoseuran kanssa ihmettelemään Pohjanmaata kevääksi.

Työmaa siis vaihtuu, Jokilaaksojen suuntaan.

Vielä päästään kuitenkin yhden kerran reenailemaan agia suurinpiirtein samassa porukassa vuoden alkuun, mutta onpa haikeaa! Ja samalla niin kovin makiaa.

Kaksi tavoitetta on vuodelle 2014: koirat terveinä ja Muksis kisaamaan agilitya. Jaiks! Kisojen määrä lähiseuduilla talvikautena toki kasvaa eksponentiaalisesti kun on Lapin ulkopuolella! (Vaikka kyllä me taidetaan startata kisaura täälä pohjoisessa, silti.)

Oikein ihanaa vuoden alkua kaikille!

Ps. Uusi vuosi meni taas ihan normaalina iltana. Eli aikuinenkaan Muksis ei välitä tuon taivaallista paukuista. Jee!