Kiitos Pirkko Riekille kuvista!

Olipas kovasti alakuloisen kuuloinen otsikko! Mutta alakuloa ei ole tippaakaan ilmassa, kun päästiin ekan kerran vuoteen kisoihin Tikkiliitäjän kanssa. Pikkukoiralla oli ihan hirveän mukavaa, ja sehän osaa mitä vaan. Ihana koira. Kentän reunalta kuului sellaiset terveiset, että voisivat olla hyviä jos tuo nainen harjoittelisikin... Pitää paikkansa: viime vuoden agilityn PM-kisojen jälkeen ollaan käyty kolme kertaa esteillä. Viime viikolla kertaamassa kepeille syöttöjä ja kontakteja.
Neljä kisaa siis käytiin juoksemassa. Eka oli mitä sattuu, just ja just kontaktivirhe A-esteeltä ja jotain muuta sälää. Toinen rata ei kovin sujuvan oloinen, mutta kakkosissa oltaisiin - jos olisin käynyt reenaamassa vähän enemmän. Pikkukoira kun rynni niin hurjana radalle, että unohti hypätä ekan hypyn (molemmissa lauantain kisoissa), ja se olikin lauantain toisen radan ainoa ratavirhe. Molemmilla radoilla, ja muistaakseni viikonlopun kaikilla radoilla tuo kipitti olemattomilla jaloillaan miniykkösten toisiksi nopeimman radan. Aika hyvin, kun harjoittelun puute näkyi allekirjoittaneen ohjauksissa ja kakaran omissa ylimääräisissä kuvioissa.

---
Mutta ne loistavat uutiset. Karma käväs lauantaina Lapin PM-kisoissa hakemassa jäljeltä PM-2 -sijoituksen... ...ja KVA:n arvon! Jeejee, pitäiskö laittaa vielä tätä kautta onnittelut Karman kotiin? ;) Sunnuntaina taas rouva nousi kolmosiin agiliidossa hyppyratanollalla.
---
Ja päivittelyä vielä omasta muutosten syksystä: Lappiin palauduttu töihin takaisin, ja nyt taitaa olla aikaa harrastaakin taas. Ai kun ihanaa. Ja työtkin ihan oman alan töitä musiikkiopistossa, voisko paremmin asiat ollakaan?