...mutta mitään järkevää ei olla tehty. Okei, Rau tosin osaa orava -käskyn vaikka lenkillä ja pitkän matkan päästä - tämä kenties kertoo siitä, kuinka paljon olen ehtinyt koirieni kanssa touhuilla.
Ei tullut näemmä keväthankia mihkään, Pohjanmaalla on huhtikuu ja Lapissa melkein myös. :(
Mutta ulkoiltu toki ollaan. Hivenen tällaista mukakaupunkilaista huvittaa vetää kaikki heijastinliiveistä otsalamppuun (ja toki koirillekin heijastavaa päälle) iltalenkille, mutta siihenkin on tottunut.
Ja melkein maataloudenkin hajuun. Vaikka eräänä kauniina usvaisena iltana hihitytti lakeuksilla jolkotellessa, kun ilma haisi sille itelleen. Ei järin pelottavaa kummitususvaa, kun on niin voimakkaasti hajustettu.
Loma on kohta ohi, sitten taas ihmetellään Pohjanmaalla. Nyt kuitenkin Lapissa. Kuvitus tuolta etelämpää, alussa uudemmat, lopussa vanhemmat.
Tuutikki on siirtynyt vanhustenhoitotöihin, nauttii kovasti loikoiluista vanhempieni sylissä, ja ainoan koiran etuoikeutetusta asemasta. Kuulemma villiintyy aina täysin kun lähdemme etelään: kunnon käpyrallit pihalla puristen. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti