Elämän on jatkuttava, vaikka ikävä onkin pikkusiiseliä. Tuutikin kohdalla päätös oli niin kovin oikea, ja tiesin sen olevan edessä katsoessani kuinka koira ei enää kestänyt samanlaisia pitkiä lenkkejä kuin aiemmin, että surun seassa ei ole ollenkaan kyseenalaistamista, mikä tekee tilanteen helpommaksi kuin joskus aiemmin. Kovasti olisin suonut silti vielä melkein toisen mokoman hedelmälepakolle, heelerit kun tuppaavat olemaan pitkäikäistä porukkaa.
---
Kävimme lauantaina Muksiksen kanssa luonnetestissä.
Jännitti eniten koskaan, kun pyrrit nyt ovat pyrrejä.
Mutta neiti oli aivan sellainen kuin kuvittelinkin - tosin ei niin vilkas eikä terävä, eli kaikki yllätykset olivat positiivisia.
Hansku otti kuvia testissä, katsotaan josko niitä saisi tänne käyttöönkin.
Itselläni jäi testistä mieleen...
...että aluksi Muksis käyttäytyi hyvinkin pyrrimäisesti; kamalaa, vieraita ihmisiä, jotka koittavat lääppiä ja leikittää. Ei tullut leikistä mitään.
Kelkka oli helppo, reaktio toki kovin lennokas mutta palautumiseen ei mennyt juuri aikaa. Samoin hyökkäyksessä Muksis hyvinkin nopeasti toipui typerästi päälle karkaavasta tuomarista. Luoksetulo oli ehkä hupaisin hetki: Muksis selvästi harkitsi, lähtisikö hyökänneen tuomarin luo vai tulisiko minun luokseni. :D Ja hillitön riehunta kun sai vähän laukata välillä.
Mörkökuja oli ehkä yllättävin kaikista. Ei tuo koira korvaansa lotkauttanut vaikka haalari hyppäsi päälle (oli jo tynnyrille mennessään menossa kurkkaamaan moista, ei minkäänlaista väistöä enää jälkikäteen) ja tynnyriä olisi mennyt katsomaan suorilta. Ihanaa, paimenkoira joka ei paljon pahaa muistele.
Pimeässä huoneessa koira tuli suoraan minun luokseni hyvin lennokkaalla laukalla, ja syliin saakka. :D Sitten olisi lähtenyt kiipeämään vieressä olevia ritiläportaita pitkin, jos olisin antanut. Ei mitään ihmetystä taskulamppujen kanssa heiluvista tuomareista, rekasta tai pressusta betonilattialta, tai muusta pimeän rekvisiitasta. Toinen tuomareista kysyikin, että onko näillä yhtä hyvä näkökyky kuin vinttareilla - niin nopeasti Muksis minut sieltä bongasi.
Seinässä kuului vakuuttava murina mahanpohjasta asti. Muksis onnistui saamaan narun jalkojen alta josta syystä hyökkäystä ei saatu vietyä ihan seinään saakka, mutta reaktio tuli selville. Ja sitten tuomarin syliin kun odottelivat minua.
Ampumisissa reagoi kumpaankin paukkuun, mutta ei ollut mitään ongelmaa lähteä ampumisten suuntaan.
I Toimintakyky +2 hyvä
II Terävyys +3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
III Puolustushalu +3 kohtuullinen hillitty
IV Taisteluhalu -1 pieni
V Hermorakenne +1 hieman rauhaton
VI Temperamentti +3 vilkas
VII Kovuus +3 kohtuullisen kova
VIII Luoksepäästävyys +2b Luoksepäästävä, hieman pidättyväinen
Laukauspelottomuus ++ laukauskokematon
Yht. 160 p.
Tuomarit Maarit Salla ja Riitta Lehmuspelto.
Ps. Wihii, toimintakyky +2, kovuus +3!
---
Juuri ennen Tikin poismenoa kävimme agikisoissa, omissa sellaisissa. Voin rehellisesti sanoa, että yksi typerimmistä teoistani ikinä: olin kipeänä, kamalassa yskässä, ja varmasti osittain kisojen takia pitkittyi tauti entisestään... Mutta oli hauskaa, myös pöytäkirjailut, vaikka meinasi äänikin kadota vallan. Ei muisteltavaa jälkipolville, hylkyjä ja yksi kymppi.
A-rata
B-rata
Vielä yksi rata on nauhalla, mutta mun omassa kännykässä, katsotaan josko joskus saisin sen sieltä nettiin saakka.
---
Muuten ollaan vaan syksyilty. Oi, ihana syksy, ihana metsä!
Raulla juoksu juuri lopussa, meni aikalailla huomaamatta ohi. Pitäisi oikeasti ottaa itseä niskasta kiinni ja leikkauttaa Rau, sillä kun paino tippuu aina juoksuaikana. Mutta se virtsankarkailun riski aina viivästyttää tätä päätöstä...
Vielä omat kisat Pellossa kuun lopussa tälle syksylle, sitten taidamme vain treenailla loppuvuoden. Tänään päättyy ilmoittautuminen talven agiryhmiin, mulla on kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että pääsisimme su tai ma -ryhmään ja voisimme toisella paikkakunnalla asumisesta huolimatta jatkaa agsailua talvenkin yli. :)
.jpg)
---
Kävimme lauantaina Muksiksen kanssa luonnetestissä.
Jännitti eniten koskaan, kun pyrrit nyt ovat pyrrejä.
Mutta neiti oli aivan sellainen kuin kuvittelinkin - tosin ei niin vilkas eikä terävä, eli kaikki yllätykset olivat positiivisia.
Hansku otti kuvia testissä, katsotaan josko niitä saisi tänne käyttöönkin.
Itselläni jäi testistä mieleen...
...että aluksi Muksis käyttäytyi hyvinkin pyrrimäisesti; kamalaa, vieraita ihmisiä, jotka koittavat lääppiä ja leikittää. Ei tullut leikistä mitään.
Kelkka oli helppo, reaktio toki kovin lennokas mutta palautumiseen ei mennyt juuri aikaa. Samoin hyökkäyksessä Muksis hyvinkin nopeasti toipui typerästi päälle karkaavasta tuomarista. Luoksetulo oli ehkä hupaisin hetki: Muksis selvästi harkitsi, lähtisikö hyökänneen tuomarin luo vai tulisiko minun luokseni. :D Ja hillitön riehunta kun sai vähän laukata välillä.
Mörkökuja oli ehkä yllättävin kaikista. Ei tuo koira korvaansa lotkauttanut vaikka haalari hyppäsi päälle (oli jo tynnyrille mennessään menossa kurkkaamaan moista, ei minkäänlaista väistöä enää jälkikäteen) ja tynnyriä olisi mennyt katsomaan suorilta. Ihanaa, paimenkoira joka ei paljon pahaa muistele.
Pimeässä huoneessa koira tuli suoraan minun luokseni hyvin lennokkaalla laukalla, ja syliin saakka. :D Sitten olisi lähtenyt kiipeämään vieressä olevia ritiläportaita pitkin, jos olisin antanut. Ei mitään ihmetystä taskulamppujen kanssa heiluvista tuomareista, rekasta tai pressusta betonilattialta, tai muusta pimeän rekvisiitasta. Toinen tuomareista kysyikin, että onko näillä yhtä hyvä näkökyky kuin vinttareilla - niin nopeasti Muksis minut sieltä bongasi.
Seinässä kuului vakuuttava murina mahanpohjasta asti. Muksis onnistui saamaan narun jalkojen alta josta syystä hyökkäystä ei saatu vietyä ihan seinään saakka, mutta reaktio tuli selville. Ja sitten tuomarin syliin kun odottelivat minua.
Ampumisissa reagoi kumpaankin paukkuun, mutta ei ollut mitään ongelmaa lähteä ampumisten suuntaan.
I Toimintakyky +2 hyvä
II Terävyys +3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
III Puolustushalu +3 kohtuullinen hillitty
IV Taisteluhalu -1 pieni
V Hermorakenne +1 hieman rauhaton
VI Temperamentti +3 vilkas
VII Kovuus +3 kohtuullisen kova
VIII Luoksepäästävyys +2b Luoksepäästävä, hieman pidättyväinen
Laukauspelottomuus ++ laukauskokematon
Yht. 160 p.
Tuomarit Maarit Salla ja Riitta Lehmuspelto.
Ps. Wihii, toimintakyky +2, kovuus +3!
---
Juuri ennen Tikin poismenoa kävimme agikisoissa, omissa sellaisissa. Voin rehellisesti sanoa, että yksi typerimmistä teoistani ikinä: olin kipeänä, kamalassa yskässä, ja varmasti osittain kisojen takia pitkittyi tauti entisestään... Mutta oli hauskaa, myös pöytäkirjailut, vaikka meinasi äänikin kadota vallan. Ei muisteltavaa jälkipolville, hylkyjä ja yksi kymppi.
A-rata
B-rata
Vielä yksi rata on nauhalla, mutta mun omassa kännykässä, katsotaan josko joskus saisin sen sieltä nettiin saakka.
---
Muuten ollaan vaan syksyilty. Oi, ihana syksy, ihana metsä!
Raulla juoksu juuri lopussa, meni aikalailla huomaamatta ohi. Pitäisi oikeasti ottaa itseä niskasta kiinni ja leikkauttaa Rau, sillä kun paino tippuu aina juoksuaikana. Mutta se virtsankarkailun riski aina viivästyttää tätä päätöstä...
Vielä omat kisat Pellossa kuun lopussa tälle syksylle, sitten taidamme vain treenailla loppuvuoden. Tänään päättyy ilmoittautuminen talven agiryhmiin, mulla on kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että pääsisimme su tai ma -ryhmään ja voisimme toisella paikkakunnalla asumisesta huolimatta jatkaa agsailua talvenkin yli. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti