Teematreenausta ja uusi tuttavuus.

Pääsimme peruutuksen vuoksi toisiin teematreeneihin, teemana nopean koiran koulutus ja ennakoiva ohjaus. Teemana meille oli "haluaisitko ehkä muistaa opettaa oman koirasikin, etkä vaan omia ryhmäläisiäsi?" Eli kyllä tuli huvittuneen ärsyyntyneenä ihmeteltyä itseään, kun ei ollut tajunnut esimerkiksi koiran tarvitsevan jonkun ohjauksen kootumpaan hyppyyn tai - herranjestas - irtoamiseen. Äh. Tai tajuanhan minä, mutta agilityssakin on niin monta liikkuvaa osaa, että näemmä koko pakettia en osaa pitää oman koiran kohdalla kasassa. Ja taas tuli monta asiaa itselle opetettavaksi, jotka on sujuvasti opettanut omille ryhmäläisilleen. :D

Muksis oli pätevä, sille nopea kääntyminen hypyltä ei ole todellakaan mikään juttu, sen verran hillitön sen kropan hallinta on. (Mutta toki kääntymistä helpottaa kovasti se, että koira tietää että sen pitää kääntyä. :p ) Oli ihan älyttömän hyödyllistä - ja muuten väsynyt pentu taas treenien jälkeen, sen verran joutui uutta sekin pähkäämään.

Tänään käytiin Muksiksen ja Raun kanssa tapaamassa Pihkaa. Oli ihan hurjan kivaa jutella ja kulkea, paikaksi valikoitu puolimatkankrouvina Kätkävaara. Olinpa yllättynyt, kuinka käsittämättömän hienoja maisemia voi olla etelässäkin! (Täältä käsin etelämmässä, ainakin. ;) )

Alkumatkasta koirakolmikko jolkotteli aikalailla omia menojaan, pyrrien aina välillä kertoessa toisilleen että Tämä On Minun Emäntä (ihan vaan kulkemalla merkityksellisesti katsoen jalkojen vierestä), mutta muuten kummemmin toisiaan ihmettelemättä. Kivoja koiria, ei tarvitse pullistella eikä uhitella toisilleen.

Minun koirat esittelivät oikein komiasti, kuinka lenkeillä parhaiten palkan saa kiivettyään jollekin korkealle paikalle (...). Pihka on aivan mainio, kaunis ja hauska pyrripentu! Ja sen verran pentu ilmeeltään verrattuna aikuisen näköiseen Muksikseen, että taidan opetella sanomaan Muksista Muksikseksi enkä enää pennuksi.

Loppumatkasta aivan yllättäen Muksis haastoi Pihkan leikkiin, ja vitsit oli kivaa katsoa pyrrien keskinäistä leikkimistä! Niin samanlaisia noi ovat eleiltään ja tavoiltaan, ja selvästi Muksiksella oli kauhean hauskaa oikeanrotuisen kanssa leikkiessä.

Rau säikäytti mut kahdesti, ensin kun oltiin lähtiessä, se kolautti etusensa auton häkin reunaan. Ja piti sitä ilmassa. Otin sen alas ja kävelytin - jalka ilmassa. Sitten venytin sen läpi ja tunnustelin tassun - ei mitään ihmeellistä. Sen jälkeen jalan pystyikin laskemaan maahan. Metsässä Pihkan emäntä huomasi, että Raulla on takanen ylhäällä. Suuren traagillisen jalan konkkauksen syynä oli tassussa oleva havunneulanen. Havunneulanen, kamaan...

Tuutikki on mökkeillyt, osallistunut veneen pesuun ja nauttinut yksinoikeudesta mummoiluun. Silmät siistit.

Jes, tästä vasta syksyn vaeltelut alkavat! Monta reissua on jo sovittu, muutamia pitää vielä pähkäillä; myös omassa hyvässä seurassa vain koirien kanssa kulkeminen on kovin mukavaa.