Uusia juttuja

... I probably inform you next time I have some English text at all. Now just some notes about Muksis and how she is growing up.

Muksis ja Rau

Muksis on muuttanut Raun aivan yhtälailla "yhdessä yössä" kuin aikanaan Ronja muuttui Nyytin tultua taloon. Isosiskoilu on vakava asia, ei voi enää hötkyillä kuin nuori peura... Tulevat todella hyvin toimeen, nämä kaverukset. (Ja Rausta on äärimmäisen mukavaa, että mulla on makupaloja melkein aina matkassa! Hirveen hyödyllinen pentu...) Tuutikin kanssa tilanne ei ole muuttunut miksikään. Katsotaan, suostuuko se hyväksymään pentua, ennen kuin pentu on aikuinen - Tuutikki kun on toistaiseksi hyväksynyt kaikki aikuiset koirat mukisematta.

Toivotaan, ettei blogi kaadu: koitin aluksi pitää päiväkirjaa tekemisistä itsekseni, mutta aika nopeasti sen unohdin. Olkoot siis blogi tällainen pentujuttujen kirjaamispaikka.

Muksis metsässä, sateensuojassa.

Viime tekstin jälkeen olemme tutustuneet hämärtyvään metsään (aluksi kauhean jännää, sitten kauheaa pennunrääkkäystä kun alkoi satamaan. Onneksi viisas työpaimen tajusi sentään tulla henkiinjäämisviettiensä pelastamana jalkoihin suojaan sateella, josta kuva todisteena. ;) )


Tänään uutena asiana oli nuohooja, joka oli Aivan Ihana Ihminen mustine vaatteineen ja pömpeleineen (mikä lie työväline) Muksiksen mielestä.  En ihan kehdannut ottaa kuvaa kun pentu paineli pihassa häntä vispaten mahtavan tyypin perässä.

Penturyhmäläiset. Huomioikaa hännänkantoasento.

Iltapäivällä alkoi raskas koulutaival. Menimme pikkueskareiden kanssa kentälle katselemaan, miltä siellä tänään näytti. Noi muut pätevät pikkueskarit häikäisivät meidät taidoillaan, me tyydyimme Muksiksen kanssa vain katselemaan toisiamme silmiin ja olemaan välittämättä muusta kuin oman naksuttimen äänestä. Muksis tyypilliseen tapaansa ensin vähän aikaa kuulosteli, että onkos tämä nyt ihan oikein, joitakin muita karvakasoja näkyvillä (kaikki ihmiset kentällä olivat mainioita sen mielestä alusta alkaen), mutta hetken lämmettyään oli leikkimässäkin noiden pro-agikoiranalkujen kanssa. Reipas pikkupentu. Teki Muksis tosin pari kertaa putken ihan vahingossa kun se oli niin mielenkiintoinen, ja sai naksut ja namit kuljeskeltuaan maassa makaavalla A-esteellä. Pääharjoitus oli silti ottaa kontaktia minuun, vaikka ympärillä tapahtui. Helppo homma, ja kieltämättä jo eilen katsekontaktista naksutellessa tuli aika kuupo olo: toistaiseksi ainakin katsekontaktihakuisuus on ollut, eh, paimenkoiramaista.

Katsekontakti tulee myös liki automaattisesti ruokaa saadessa. Maltti ruuan suhteen on myös kehittynyt hyväksi, näinkin lyhyessä ajassa.

Sopivimman kokoinen leikkikumppani.

Täytyy tähän väliin sanoa, että toistaiseksi Muksikselle ei ole tullut eteen yhtään alustaa, joka olisi epämiellyttävä. Esimerkiksi pihassa olisi hauskaa rallailla muovipohjalla eikä missään muuallakaan ole ollut alustaepävarmuutta näkyvillä. Sen sijaan päivän epäilyttävä asia löytyi: mattojen paukuttaminen. Ääni ei ollut mitään, mutta itse tapahtuma aivan kummallinen. Sellainen, jota on hyvä seurata pienen matkan päästä. Silti täytyy todeta, että kiva koira: vaikka väistäisikin voimakkaastikin jotain kamaluutta, jää vähän matkan päähän seurailemaan että mitä hiivattia noi nyt touhuavat.

Raun ja Muksiksen eroa kuvaa hyvin parin päivän takainen tilanne terassilla. Paikalle tulija läväytti sateenvarjon auki. Rau väisti pari metriä taaksepäin, pentu meni saman verran eteenpäin katsomaan mitä oikein tapahtui. Sama juttu tänään kentällä: Muksis ei ollut moksiskaan kun metallikulho kolisi, vaan nimenomaan taas meni päin ääntä katsomaan mistä on kyse.

Huomenna agikisoihin talkoilemaan. Emäntä myös ylihuomenna.