Hyvää uutta vuotta kaikelle kansalle!

Ensin kuulumiset: Muksiksen astutus ei onnistunut. Ei näyttänyt tärppejään lainkaan, leikitti vaan urosta innokkaasti. Tosi harmi, mutta seuraavalla kerralla onnistuneemmin. Muksiksen kasvattajan blogissa enemmän kirjoitusta asiasta (ja ihana kuva Muksiksesta ja sulhostaan.)

Tälle vuodelle tavoitteista eivät toteutuneet runsaat vaellukset, kaikkien sormien opetus Muksikselle, karkkilakko, eikä Raun lenkkeily Vipin kanssa runsaammin. (...ehkä myös työnteon määrä on ollut aikalailla mahdottoman mainio...) Muuten ihan mallikas vuosi takana, kaikin puolin, sekä koiraelon että muun suhteen. Varsinkin työelämässä on tullut ihan huikeita onnistumisia ja iloisia hetkiä.

Selkäkuvat ovat joutuneet kafkalaiseen rinnakkaistodellisuuteen Kennelliitossa, ehkä ne lausutaankin eräänä päivänä! Toistaiseksi siis kuvattu kahteen kertaan, lausuttu ei vielä kertaakaan. :D Silmät peilattiin ja polvet roplattiin toistamiseen, ok. Ja hienoin juttu oli tietenkin nousu agilityn kakkosluokkaan ja eka luvanolla sieltäkin. 

Koska pentuprojekti viivästyy seuraavaan juoksuun (noin kymmenen kuukauden kuluttua), päästään harrastamaan agilitya kevät ja kesä tosissaan. 

Reta ja Muksis

Siitäpä tämän vuoden tavoitteisiin: 

Muksis nousee kolmosluokkaan viimeistään Saariselällä kesäkuussa. Saa joskus Kennelliiton limbosta selkäkuvat lausuttuina. Pysyy terveenä ja seuraavan juoksun aikaan tärppipäivät ovat paremmin nähtävillä! 

Rau pysyy terveenä ja omana itsenään ja nauttii seurustelusta Muksiksen ja vanhempieni Reta-pyrrin kanssa. 

Rau ja Reta

Toivottavasti ensi vuonna saan istahdettua useammin koneen ääreen niin, että minulla on hieman aikaa, ja blogi päivittyisi hieman ahkerammin... 

Parasta vuotta 2016 kaikille!

Juoksee se sittenkin!

Iikiik, juoksu alkoi! Ekat tipat huomasin su 29.11. Tästä se lähtee, toivottavasti tuloksena kevättalvipentue. :)

Kakkosista ollaan saatu yksi nousunolla. Ja vielä sunnuntain agireeneissä kuvittelin meneväni kisaamaan Tornioon 13.12, mutta taitaa olla parhaat päivät silloin vielä jäljellä juoksusta...

Historialliset agikisat Torniossa 16.8.

Kiire pukkaa päälle, vaan tämä uutinen on kerrottava.

Tästä eteenpäin kisataan Muksiksen kanssa agin kakkosluokassa! :) Historiallinen tapahtuma - harrastelutaustan vuoksi tämä on ensimmäinen luokkanousu minulle, ja agia olen alkanut harrastamaan vuonna 1997. :D

Kolme rataa: ensimmäinen oltiin ihan eri radalla, toisella noustiin kakkosiin (0/sij. 2), kakkosten hyppis oli helppo mutta alkoi vähän piuhat katkeilla ohjaajalta päästä kun startti oli klo 16 jälkeen ja ekan radan olimme kisanneet klo 10... Koira kävi eniten kierroksilla ja komensi kunnolla kun en ehtinyt ohjaamaan sitä järjellisesti. Tuomarina Savioja, jolla tosi mukavat ja koiraystävälliset radat, ja joka jo puhuttelussa sanoi, että olette koiran kanssa tiimi, ja radalta tullaan aina iloisena pois. Hyvä asenne. Hieman harmitti ehdottomuus ykkösten kanssa kontaktien suhteen: joko kisanomaisesti rata loppuun tai suoraan pois korjaamatta esteitä (esim. lentokeinua tms.) Keinun suhteen olisin toivonut joustavuutta nuorten ja kokemattomien koirien kanssa. Mutta hurjan kiva tuomari ja tosiaan soljuvat radat. Kommentoi myös palkintojenjaossa, että nyt minä ymmärrän miksi kiljuit niin iloisesti radalta päästyäsi. :p

Nyt on varmaan pakko saada kepit kuntoon - ei kehtaa etsiä aina ohjauslinjoja koiran oikealla puolella enää kakkosluokassa. ;)

Mutta ihan huippua! Olen onnellinen. Tätä ennen käytiin säätämässä jotain Kemkon iltakisoissa, juuri nyt en muista yhtään mitä. Ja seuraavana omat kisat ensi viikon viikonloppuna.

Saariselän kisat

Kävimme osteopaatilla 14.5. Jumissa oli koira takapäästään, mutta lukkoja saatiin auki. Oli vähän jumisen oloinen viikon verran vielä osteopatian jälkeen mutta nyt liikkuu tosi nätisti. Lisään tähän osteopaatin lausunnon kunhan se on samassa paikassa kuin mie... Jos muistan.

---

Kuva: Anne Lind

 Saariselkäilimme viime viikonlopun. Aina yhtä ihanaa, Suomen vanhanaikaisimmat kisat, vain ja ainoastaan hyvässä mielessä. Mie perinteisesti vuoroin lämppäsin, jäähyttelin ja pöytäkirjailin, ja sama x kertaa viikonlopun aikana.

Saimme yhden luvan, joka oli luvattoman hyvä tulos, kun harjoittelumäärämme on aina eksponentiaalisesti pienenevä mitä pidemmälle kevät kulkee, ennen kuin alkaa kesä ja loma. Ja koiran kepit paranivat koko ajan, kiva. Tuomareina Ritva Herrala ja Sari Mikkilä, ensiksi mainitun radat olivat suhteellisen haastavia ykkösluokkaan mutta meille sopivia kun mun on helpompi säilyttää maltti kun joutuu olemaan skarpimpana koko ajan.

Kuva: Anne Lind

Pidemmittä selostuksitta, tässä radat järjestyksessä. Viimeinen G-rata puuttuu (kisojen järjestys oli loppupäässä F, H, G...) Saariselällähän kisataan vanhanaikaisesti 1, 2, 3 -järjestyksessä, eli sai itseään ja koiraa herätellä säännöllisin väliajoin kisavireeseen. Välillä onnistui paremmin, välillä huonommin. :D

Kuva: Anne Lind

Perjantain radat: 

Kuva: Reima Mukkala

 A-rata. Tulos jotain 30 paremmalla puolella, ja kolmospalkinnonkin pokkasimme tällä hätkähdyttävän suureellisella tuloksella. :p 



B-rata. Hyl. Tämä tuntui ekaa paremmalta.

Kuva: Reima Mukkala

Lauantain radat:

C-rata. Vitonen meille mahdottomasta keppikulmasta, sij 2.



D-rata. Nollavoitto.



E-rata. Hyl, oltiin molemmat jo kovin väsyneitä.

Kuva Reima Mukkala

Sunnuntain radat:

F-rata (hyppyrata). Hyl. Tämä oli hankala, heti kun en ehtinyt mihin piti, oli mahdotonta pelastaa tilanne. :D



H-rata. Hyl. Pitää opetella ohjaamaan vaikka kaikki ei menisi suunnitelmien mukaan...



G-rata oli hyvä hyl, sain skarpattua vikalle radalle niin että jäi sunnuntaistakin hyvä mieli.

---

Rau kulki matkassa seuraneitinä ja nautti täysin siemauksin lämmittelyistä ja jäähdyttelyistä.



---

Ensi vuonna taas. Mun lempparikisat Suomessa!

Nyt tuleekin pitkä kisatauko: kaikenmaailman SM-kisoja ja karsintoja, Ruotsissakaan ei mitään järkevää, ja sitten lähdetään koirattomalle reissulle pariksi viikoksi kuun vaihteessa. Heinäkuun lopussa siis aikaisintaan ollaan kisaamassa. Toisaalta, ei tee yhtään huonoa harjoitella välillä. Tänäänkin taas sai kokea agireeneissä, etten mie kyl vielä ihan tätä koiraa osaa ohjata. Keinulle olemme kehittäneet ongelman, kepit alkavat onneksi sujumaan satunnaisesti aivan hyvin.

Omat kisat ja, no, elämäni kevät.

Ei ehi mittään, peruskevät. 

Saatiin ihanasti kuvia kisoista, kiitos Remix! ^_^ 

Saimme myös yhden nollan. Ihan hirveetä räpellystä rata, mutta nolla kuin nolla. 

Nyt olemme treenanneet ihan kunnolla, ja kaikki muu aika meneekin töissä niin ettei blogia kirjoittaa ehdi. 

Tässä siis vaan Pääsiäiskisojen kuvia ja lopussa video. 

Jatketaan harjoituksia blogikirjoittelun suhteen kun jokakeväinen kaoottinen poikkeusaikataulunpoikkeusaikataulu -aika on ohi. :D

Lennä, koirani, lennä!

"Ah ma nauran, kun kuvani kauniina peilissä nään..."

Lee Gibsonin koulutus ja Pellon agilitykisat

Sunnuntaina 22.2. osallistuimme Lee Gibsonin agilitykoulutukseen. Olin ryhmässä, jossa oli hieman meitä vähemmän agilitya tehneitä koirakoita, ja kenties siitä syystä en saanut ihan kaikkea mahdollista irti kouluttajasta. Joitakin loistava ahaa-ilmiöitä sentään koin, kuten esimerkiksi ymmärsin miksi voisi olla järkevämpää muodostaa kontaktiesteiden suoritus loppumaan isompaan loppupalkkaan vasta kontaktin jälkeen, ei kontaktille. Lisäksi pidin todella hänen tavastaan korostaa koiran ja ohjaajan linjaa, saman pyrin itse pitämään mielessäni koiraa ohjatessani.

Seuraavana viikonloppuna Pellon agilitykisat. Ja nehän menivät, yllättäen, aika hienosti siihen nähden, että me emme ole harjoitelleet lainkaan. Lee tuomaroi, ja hänellä oli tosi tiukat ihanneajat ykkösiin. Mutta vitsi kuinka kivoja ratoja! Tykkäsin ihan jokaisesta. Hauska ero suomalaisiin ratoihin oli putkien vähyys, ei ollut välissä putkia johon heittää koiraa vaan radalla saattoi olla vain yksi putki joka suoritettiin maksimissaan kahdesti.

A-kisa voitettiin vitosella (kepeiltä, yllättäen) ja yliajalla. Sain seurakavereilta mm. seuraavanlaisia kommentteja: "Koulutusohjaaja, eikä koirasi osaa keppejä!" ja "Minä katsoin mielenkiinnolla olitko opettanut jo ne kepit. Et ollut." Ensi kisoihin sitten, ihan varppina. ;)



----

Kuvan nähtyään Lee sanoi: "Not quite the line I had intended for the dogs to find" :DKuva: Anniina Oksanen

B-kisa oli hyppyrata, ja ei, emme hylkäytyneet vikalla esteellä. :D

Tämä tuntui huonoimmalta kaikista radoista, sähläystä.

Voitettiin silti, kympillä, ja alle ihanneajan. Kiva, hyvin sujuva rata.



C-kisassa tuli keinulta pöljä virhe, ihan taas omaa kokemattomuuta eli harjoittelemattomuutta. Voitto taas...



D-kisa meni häneksi. Minä en ehtinyt ja koira komensi kiirehtimään, ja vitsit, Muksis kävi ekan kerran kierroksilla tällä radalla ja radan jälkeen - jäähdyttelylenkin jälkeen kiskoi halliin sisälle. Ei ole koskaan aiemmin tehnyt moista. Siitä on tulossa bordercollie... Tästä siis hyl.



Mut tosi kiva että ilmoitin koiran kisoihin! Meillä alkaa sujumaan tosi kivasti, kunhan saan ne kolme kohtaa kuntoon: kontaktit (A jolla alkanut keikkumaan yhtäkkiä ja keinu varmaksi, puomi on ok), eteneminen (loppusuorat...) ja ne perhanan kepit.

Eli - kun harjoittelemattakin tulee ihan hyvää, niin harjoitellenhan meidän on mahdollista saada jotain järjellistä aikaiseksi. >_< 

Meillä on tosi kivan väriset uudet ruusukkeet, eikö!

Uusi sivu

Tein Muksiksen tulevalle pentueelle pentuesivun. Hui.

Myöhemmin Lee Gibson -raportti, koulutuksesta ja Pellon kisoista joissa oli tuomaroimassa.

Kevään merkkejä

Juoksut juostu ja suoraan juoksun jälkeen sunnuntaina Lee Gibsonin koulutukseen. Tiedetäänköhän me kumpikaan miten päin mikäkin este suoritetaan?



Ja ilmoittauduin Pellon kisoihinkin. Sillä verukkeella, että olen siellä joka tapauksessa talkoilemassa (oman seuran kisat), kai sieltä voi - Gibsonin aiheuttamisen valaistumisen vuoksi, tai todennäköisemmin - tuurilla nolla tullakin. :p

 

Hiihaa.

Katsotaan josko ehtis su tai ma raportoida millainen koulutus oli. :)

Lunta ja juoksu ja kuvia.

Meille kuuluu vaan lumessa tarpomista (joka on ihanaa).

Ja Muksis aloitti toissailtana juoksun oikeasti. Astutushaaveet siirtyvät mahdottoman ajankohdan (opettaja + kevät) vuoksi seuraavaan juoksuun.

Valoa alkaa olla jo kuvaukseen. ^_^

Hyvää uutta vuotta 2015, tavoitteineen ja kuulumisineen

Olipa niin väsynyt emäntä työvuoden kääntyessä puolen välin taukoon (opettajat kun tuppaavat ajattelemaan lukuvuosittain), että en edes blogia saanut päiviteltyä. Loma on ollut todella loma - ollaan vaan oltu, vähän temppuiltu koirien kanssa ja ulkoiltu silloin kun ollaan saatu olla kolmestaan tuolla totaalisessa kauneudessa (niin kuin isäni asian ilmaisi).



Viime vuosi oli hyvä vuosi kaikin puolin, koirajuttujakin vähän sentään ehittiin tehdä. Pääosan vuodesta vei kuitenkin työ, ja koirat lähinnä kulkivat mukana. Puolisen vuotta Pohjanmaalla, jonka jälkeen palattiin takaisin pohjoiseen - ja metsiin. ^_^



Suurin menetys oli tietenkin Tuutikin kaikin puolin suhteellisen yllättävä lähtö. Siiseliä, on sitä ikävä. Mutta täytyy sanoa, että koiralauma on paremmin tasapainossa ja oletan, että Tuutikilla ehti olla jotain selkä-/polvikipuja jo ennen dramaattista polven hajoamista, sen verran kireänä se oli viime ajat.

Pidemmittä puheitta, että saan tämän edes joskus lähetettyä, tavoitteet vuodelle 2015.
Viime vuoden tavoitteista onnistui osa: Rau ja Muksis pysyivät terveenä ja Muksis kisasi agissa. Rau osaa ravata ja Muksis osaa enemmän agilitya kuin kukaan aiemmista koiristani. Kun minäkin vielä oppisin!

Molempien osalta toivon, että pysyvät terveenä ja minä kans että päästään vaeltamaan tänä vuonna enemmän kuin surkeana sairastelusyksynä 2014!



Rau

...opettelee edelleen hermojen hallintaa, ja minä opettelen olemaan rauhallisempi kun se pinkoilee vähän liioitellen pehmeyden takia suuntaan jos toiseenkin.
...on edelleen yhtä valloittava kaikissa koirapiireissä, mihin eksyy, ja eksyy useammin ainaski Vipin kanssa lenkille kuin tänä vuonna! (Huomaatko, Kirsi, uhkailua. :p )
...saa käyttää enenevässä määrin nenäänsä ja oppii useamman kuin yhden tempun vuodessa. Tähän liittyy myös se hermojen hallinta, meillä molemmilla.

Muksis

...pääsee selkäkuviin ja silmäpeilaukseen.
...haluan tai en, pääsee tavoitteisiinsa usein varastamalla erinäisiä ruokia.
...oppii agilityssa kepit ja kontaktit ja irtoamisen oikeasti. Ja olishan nyt kohtuullista nousta ohjaajan 16 agiharrastusvuoden jälkeen ylempiin luokkiin. :p
...käyttää aktiivisesti takapäätään tempuissa ja oppii myös uusia temppuja - ainakin loput neljä sormea peukalon jälkeen. Eli pääsee käyttämään aivokapasiteettiaan enempi.
...no ne pennut... Uskaltaisikohan niitä jo toivoa tälle vuodelle? Ainakin ajatus menee eteenpäin ja kalenterista raivataan tilaa pennuille. Ja pennulle, sitä myöten.

Emäntä

...jatkaa alkanutta karkkilakkoa onnistuneesti.

...pääsee vaeltamaan paljon!

...saa aikaiseksi järjelliset agipohjat tuolle eläimelle.

...osaa rajoittaa kivojenkin töiden määrää silleen, että aikaa jää muullekin.

Muksis teki olevinaan juoksun, mutta ei sitten kuitenkaan. Katsotaan koska tekee sen oikeasti. Toivon noin maalis-huhtikuuta aikaisintaan. :p



Tänään oltiin piiiiitkästä aikaa agireeneissä. Oli hurjan kivaa, vaikka mie olinkin ihan talviteloilla. Pitkän välin jälkeen taas ihmettelen kovasti kuinka hyvä koira mulla on, ja kuin paljon se osaa! Me ollaan aivan mahtavassa ryhmässä, jossa ohjaaja saa aikaa tarpeeksi toistoille että tajuaa mitä on tekemässä. Ihan huippua! Mulla on kamalia ajoitus- ja sijoittautumisongelmia. Koirahan kääntyy oikeasti vaikka kuinka myöhään ohjaten just sinne mihin mie näytän...

Pidemmittä puheitta.

Oikein ihanaa vuotta kaikille blogin lukijoille!