Sunnuntaina 22.2. osallistuimme Lee Gibsonin agilitykoulutukseen. Olin ryhmässä, jossa oli hieman meitä vähemmän agilitya tehneitä koirakoita, ja kenties siitä syystä en saanut ihan kaikkea mahdollista irti kouluttajasta. Joitakin loistava ahaa-ilmiöitä sentään koin, kuten esimerkiksi ymmärsin miksi voisi olla järkevämpää muodostaa kontaktiesteiden suoritus loppumaan isompaan loppupalkkaan vasta kontaktin jälkeen, ei kontaktille. Lisäksi pidin todella hänen tavastaan korostaa koiran ja ohjaajan linjaa, saman pyrin itse pitämään mielessäni koiraa ohjatessani.
Seuraavana viikonloppuna Pellon agilitykisat. Ja nehän menivät, yllättäen, aika hienosti siihen nähden, että me emme ole harjoitelleet lainkaan. Lee tuomaroi, ja hänellä oli tosi tiukat ihanneajat ykkösiin. Mutta vitsi kuinka kivoja ratoja! Tykkäsin ihan jokaisesta. Hauska ero suomalaisiin ratoihin oli putkien vähyys, ei ollut välissä putkia johon heittää koiraa vaan radalla saattoi olla vain yksi putki joka suoritettiin maksimissaan kahdesti.
A-kisa voitettiin vitosella (kepeiltä, yllättäen) ja yliajalla. Sain seurakavereilta mm. seuraavanlaisia kommentteja: "Koulutusohjaaja, eikä koirasi osaa keppejä!" ja "Minä katsoin mielenkiinnolla olitko opettanut jo ne kepit. Et ollut." Ensi kisoihin sitten, ihan varppina. ;)
----
Kuvan nähtyään Lee sanoi: "Not quite the line I had intended for the dogs to find" :DKuva: Anniina Oksanen |
Tämä tuntui huonoimmalta kaikista radoista, sähläystä.
Voitettiin silti, kympillä, ja alle ihanneajan. Kiva, hyvin sujuva rata.
C-kisassa tuli keinulta pöljä virhe, ihan taas omaa kokemattomuuta eli harjoittelemattomuutta. Voitto taas...
D-kisa meni häneksi. Minä en ehtinyt ja koira komensi kiirehtimään, ja vitsit, Muksis kävi ekan kerran kierroksilla tällä radalla ja radan jälkeen - jäähdyttelylenkin jälkeen kiskoi halliin sisälle. Ei ole koskaan aiemmin tehnyt moista. Siitä on tulossa bordercollie... Tästä siis hyl.
Mut tosi kiva että ilmoitin koiran kisoihin! Meillä alkaa sujumaan tosi kivasti, kunhan saan ne kolme kohtaa kuntoon: kontaktit (A jolla alkanut keikkumaan yhtäkkiä ja keinu varmaksi, puomi on ok), eteneminen (loppusuorat...) ja ne perhanan kepit.
Eli - kun harjoittelemattakin tulee ihan hyvää, niin harjoitellenhan meidän on mahdollista saada jotain järjellistä aikaiseksi. >_<
Meillä on tosi kivan väriset uudet ruusukkeet, eikö! |
Teillähän meni kivasti. Onnea voitoista! Kivanvärisistä ruusukkeista saat kiittää minua. Pähkäilin pitkään ja hartaasti eri vaihtoehtoja. ;D
VastaaPoistaHaha, kiitos! Kyllä nuokin varmaan palautuvat uusiokäyttöön jossain vaiheessa... ...tai sitten ei, harvoin kai sitä voittaa kolmea kisaa neljästä. ;) Mut eka kerta pitkästä aikaa kun otin ruusukkeen. Viimeksi otin ihanan mustavioletin jostain, oisko torkkilta joskus vuonna nakki.
Poista