...sekä muuta muisteltavaa.
News in English:
Karu (Quasi Bachelorette) had her official results from Kennel Club: her hips are A/A and elbows 0/0! So happy. :)
Mana (Quasi Allemande) had his final 0 result from Agility Class II and is competiting from now on at Class III. Well done, Arto & Mana!
Karma (Jackie's Babe Black Chevers) is having her second litter. Father is Somollis Pelle. Litter is going to be family Tuisku's project, and you can find more information on her own webpages. Fingers crossed!!
Uutisia suomeksi:
Karun (Q. Bachelorette) lonkat palasivat Kennelliitosta A/A ja kyynärät 0/0. Huisia. :)
Mana (Q. Allemande) kisaa nyt agilityn kolmosluokassa. Kauhiasti onnea teille!
Karmalle (Jackie's Babe Black Chevers) olisi tuloillaan toinen pentue. Pentueen isä on Somollis Pelle. Tämä pentue on Tuiskujen projekti, joten lisätietoja löytyypi heidän nettisivuiltaan. Paljon peukkuja sinne, että astutus on onnistunut!
---
Sitten pentujorinat.
Keskiviikkona kävimme agilitykentällä pullakuskina. Pikkumarakatti oli oikein mallikas, touhuiltiin siinä muiden reenaillessa vähän jotain, pääosin hengaamishommia.
Torstaina menimme pikkueskareid... Niin. Torstaina lähdin hullua vauhtia reeneihin vähän myöhässä, ja ihmettelin kovin, kun kentällä ei tuttuja näkynyt. Vaihteeksi olin sekoittanut lahjakkaasti päivät - saatiin siis oma reenikerta... Hyvä niin, kun perjantaina emme olisikaan oikeaan aikaan kentälle päässeet. Vähän touhuiltiin samoja perusjuttuja, pääosuus meidän reenillä olisi nyt opettaa mulle kaikki asiat kunnolla. (Vaikkapa sen, että ekan keppien välin voi tehdä myös "väärältä puolelta"... Puistattavan hankalaa!) Ja ihan pääasia agilitykentällä touhuamisessa on totuttautua paikkaan, ja olla siellä mahdollisimman paljon mahdollisimman rauhassa.
Perjantaina Sallaan synttärihulinoihin kera koirien. Hurjan kaunista! Pennussa paljastui ekan kerran kerrostalokyttääjän piirteitä, vähän pyrki murisemaan ohikulkijoille mökin terassilta, mutta uskoi kun kerroin jotta hyvä ja tuohan riitti. Naapurimökissä oli suurinpiirtein saman ikäinen labbispentu, jonka kanssa oli hauskaa juoksennella. Ja kaikki kohdatut ihmiset olivat edelleenkin parhautta. Sen sijaan yksi inhottavuus tuli esille: halkojen hakkaamisen ääni tulilla. Se ei ollut inhottavuus Vaattunkikönkäällä hetki sitten, nyt otti päähän. Ääniin totuttamista siis - nimenomaan kovat äänet eivät ole hirveitä, mutta tietyt äänet ovat. Kiva puolestaan on huomata, että vaikka puolisen viikkoa ollaan tehty pääosin kaikki lenkit Raun kanssa, siitä on siltikin kivempaa hengata mun luona kuin painella mustikkajahdissa lastenhoitajan perässä.
.jpg)
Kuvat tässä postauksessa ovat yllättäen tuolta Sallan hulppeista maisemista. Mun rimpula pikkumarakatti on ihastunut kiipeilyyn, ja emäntä ihailee ihan hirveästi sen kropan hallintaa.
Syödä toi neiti saisi enempi, aamuruokaa ei kertakaikkiaan malttaisi syödä. Muut ruuat menevät hyvin alas, ja itseasiassa nyt parin pvän sisään aamuruokakin on alkanut maistumaan paremmin.
Niin ja se huonon onnen etutassu... Tänään Muksis tuli luokse kiljuen kuin pistetty sika. Ja pidellen oikeaa etusta ylhäällä. Ensimmäinen ajatus: nyt se on sitten oikeasti rikki, taas oikea etunen! Nappasin sen syliin ja onneksi hetimiten löysin syyllisen, ampiaisen piikki tassunpohjassa... Voi elämä. Todennäköisesti toinen kerta, kun se sai samaan jalkaan ampiaisen piston. Ei tullut kummempia oireita, ja näkyi kyllä kuinka kipeää pisto tekee / kuinka draaman suuri kuningatar tuo on. Sen verran pitkään käsi oli dramaattisesti otsalla ja tassu ylhäällä. Töistä tultuani silti vastassa oli sama naskalihammas, ei tarvittu kortisoneja sun muita.
.jpg)
Opettelurintamalla ei uutisia juuri ole. "Tule" -käskyn se taitaa tietää (ja tietää, että "Rau!" tarkoittaa aivan samaa asiaa...), ja oli yllättäen oppinut "odota" ja "saa mennä" -sanojenkin merkityksen. Sanavarastoon kuuluu myös "katso" ja "saa syödä". (Ja varmasti jotain muuta, jota en muista / ole hoksannut opettaneeni.)
Kuriositeetti: kun emäntä alkaa soittamaan huilua, pitää hetken aikaa jodlata, tosin katkonaisesti. Kauaa ei jaksa soittaminen kiinnostaa kanssalaulun merkeissä.
Huhut kertovat, että Muksiksen Iitu-äiti on ottanut agilityn ykkösluokasta nollavoiton sunnuntaina hurjalla -20 ja risat -ajalla. Wuhuu, onnea teille!
(Kappas, taas ehti vuorokausi vaihtua, ennen kuin sain tämän kirjoitettua loppuun saakka.)
News in English:
 |
| Karu |
Karu (Quasi Bachelorette) had her official results from Kennel Club: her hips are A/A and elbows 0/0! So happy. :)
 |
| Mana |
Mana (Quasi Allemande) had his final 0 result from Agility Class II and is competiting from now on at Class III. Well done, Arto & Mana!
 |
| Karma |
Karma (Jackie's Babe Black Chevers) is having her second litter. Father is Somollis Pelle. Litter is going to be family Tuisku's project, and you can find more information on her own webpages. Fingers crossed!!
Uutisia suomeksi:
Karun (Q. Bachelorette) lonkat palasivat Kennelliitosta A/A ja kyynärät 0/0. Huisia. :)
Mana (Q. Allemande) kisaa nyt agilityn kolmosluokassa. Kauhiasti onnea teille!
Karmalle (Jackie's Babe Black Chevers) olisi tuloillaan toinen pentue. Pentueen isä on Somollis Pelle. Tämä pentue on Tuiskujen projekti, joten lisätietoja löytyypi heidän nettisivuiltaan. Paljon peukkuja sinne, että astutus on onnistunut!
---
Sitten pentujorinat.
.jpg) |
| Wihii! |
Keskiviikkona kävimme agilitykentällä pullakuskina. Pikkumarakatti oli oikein mallikas, touhuiltiin siinä muiden reenaillessa vähän jotain, pääosin hengaamishommia.
.jpg) |
| Ruskan värit alkavat olla jo ainaski maassa. |
Torstaina menimme pikkueskareid... Niin. Torstaina lähdin hullua vauhtia reeneihin vähän myöhässä, ja ihmettelin kovin, kun kentällä ei tuttuja näkynyt. Vaihteeksi olin sekoittanut lahjakkaasti päivät - saatiin siis oma reenikerta... Hyvä niin, kun perjantaina emme olisikaan oikeaan aikaan kentälle päässeet. Vähän touhuiltiin samoja perusjuttuja, pääosuus meidän reenillä olisi nyt opettaa mulle kaikki asiat kunnolla. (Vaikkapa sen, että ekan keppien välin voi tehdä myös "väärältä puolelta"... Puistattavan hankalaa!) Ja ihan pääasia agilitykentällä touhuamisessa on totuttautua paikkaan, ja olla siellä mahdollisimman paljon mahdollisimman rauhassa.
.jpg) |
| Kiipeilijä |
Perjantaina Sallaan synttärihulinoihin kera koirien. Hurjan kaunista! Pennussa paljastui ekan kerran kerrostalokyttääjän piirteitä, vähän pyrki murisemaan ohikulkijoille mökin terassilta, mutta uskoi kun kerroin jotta hyvä ja tuohan riitti. Naapurimökissä oli suurinpiirtein saman ikäinen labbispentu, jonka kanssa oli hauskaa juoksennella. Ja kaikki kohdatut ihmiset olivat edelleenkin parhautta. Sen sijaan yksi inhottavuus tuli esille: halkojen hakkaamisen ääni tulilla. Se ei ollut inhottavuus Vaattunkikönkäällä hetki sitten, nyt otti päähän. Ääniin totuttamista siis - nimenomaan kovat äänet eivät ole hirveitä, mutta tietyt äänet ovat. Kiva puolestaan on huomata, että vaikka puolisen viikkoa ollaan tehty pääosin kaikki lenkit Raun kanssa, siitä on siltikin kivempaa hengata mun luona kuin painella mustikkajahdissa lastenhoitajan perässä.
.jpg)
Kuvat tässä postauksessa ovat yllättäen tuolta Sallan hulppeista maisemista. Mun rimpula pikkumarakatti on ihastunut kiipeilyyn, ja emäntä ihailee ihan hirveästi sen kropan hallintaa.
Syödä toi neiti saisi enempi, aamuruokaa ei kertakaikkiaan malttaisi syödä. Muut ruuat menevät hyvin alas, ja itseasiassa nyt parin pvän sisään aamuruokakin on alkanut maistumaan paremmin.
.jpg) |
| Bortsukin sopii Lapin maisemiin |
Niin ja se huonon onnen etutassu... Tänään Muksis tuli luokse kiljuen kuin pistetty sika. Ja pidellen oikeaa etusta ylhäällä. Ensimmäinen ajatus: nyt se on sitten oikeasti rikki, taas oikea etunen! Nappasin sen syliin ja onneksi hetimiten löysin syyllisen, ampiaisen piikki tassunpohjassa... Voi elämä. Todennäköisesti toinen kerta, kun se sai samaan jalkaan ampiaisen piston. Ei tullut kummempia oireita, ja näkyi kyllä kuinka kipeää pisto tekee / kuinka draaman suuri kuningatar tuo on. Sen verran pitkään käsi oli dramaattisesti otsalla ja tassu ylhäällä. Töistä tultuani silti vastassa oli sama naskalihammas, ei tarvittu kortisoneja sun muita.
.jpg)
Opettelurintamalla ei uutisia juuri ole. "Tule" -käskyn se taitaa tietää (ja tietää, että "Rau!" tarkoittaa aivan samaa asiaa...), ja oli yllättäen oppinut "odota" ja "saa mennä" -sanojenkin merkityksen. Sanavarastoon kuuluu myös "katso" ja "saa syödä". (Ja varmasti jotain muuta, jota en muista / ole hoksannut opettaneeni.)
Kuriositeetti: kun emäntä alkaa soittamaan huilua, pitää hetken aikaa jodlata, tosin katkonaisesti. Kauaa ei jaksa soittaminen kiinnostaa kanssalaulun merkeissä.
Huhut kertovat, että Muksiksen Iitu-äiti on ottanut agilityn ykkösluokasta nollavoiton sunnuntaina hurjalla -20 ja risat -ajalla. Wuhuu, onnea teille!
(Kappas, taas ehti vuorokausi vaihtua, ennen kuin sain tämän kirjoitettua loppuun saakka.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti