Laitan vain kuvia parisen tän päivän ilahdusasiasta pohjoisesta. Nuo "identtiset kaksoset" eli hyvin erinäköiset pentuesisarukset, leikkivät tänään minun nähteni ekan kerran puoleen vuoteen noin railakkaasti pihamaalla. Ovat vanhukset kyllä parhautta!
Vanhusten leikkiminen on kyllä sympaattisinta ikinä! Valkoinen vaara, Ronjuskainen, ollut kolmisen vuotta diabetesdiagnoosilla ja siltä on leikattu sekä kysta kohdusta (ja samalla kohtu pois, diabeteksen toteamisen jälkeen, kohtutulehdusepäilynä) ja aiemmin iso "vesikello" takajalasta. Jo diagnoosi diabeteksestä on usein kohtaloksi hyvin lyhyessä ajassa, insuliini ei tehoa kovinkaan pitkään keskimäärin koirilla, mutta niin vain tuo minun ensimmäinen, paras ja kaunein jaksaa vieläkin olla suhteellisen kivassa kunnossa.
Helinä-mummeli, tuo harmaa tukeva tätönen, sai jo kuusiviikkoisena "tappotuomion" katkenneen jalkansa vuoksi (jota eräs eläinlääkäri oli hoitanut asiattomasti vieläpä ennen kuin pentu pääsi etelämpään eläinlääkäriin, väittäen sen olleen vain pois paikaltaan :( ). Niin sitä kuitenkin pieni sekarotuinen koiranpentu lastoitettiin ja jalasta ei myöhemmissä ellin tarkastuksissa voinut mitenkään tietää, että se olisi ollut poikki - ja vedetty olevinaan paikoilleen ennen oikeaa diagnoosia.
No, se historiasta, mummoilla oli hirmu kiva päivä! Myöhemmin tällä viikolla luvassa bortsuasiaa, kun ehdimme nähdä noiden kakaroiden omistajien kanssa. :) Nyyti-"mummo" jäi etelään hoitoon, ja nauttii taatusti ihan täysillä siellä kun tiukkisemäntäkin on poissa paikalta komentelemasta. :p
Ps. Mutta entä Tuutikki? Tikillä on valeraskaus lopuillaan, ja se harrastaa nojatuolin suojana olevan maton alla nukkumista. Siitä saisi samanlaisen kuvan kuin Pikku Prinssi -kirjan kuvasta kobran (?) syömästä elefantista.
