Videot viime treeneistä.

Hei, nyt onnistui! Tässäpä näkee hitaan emännän ja nopeen koiran aika hyvin. ;) Lisää sepustusta (myös edellisestä agireenikerrasta hallilla, muistutuksena itselleni) kun taas joudan.

Ei ehi! Ei onnistu!

En onnistu jostain syystä lisäämään Youtubesta videoitani blogiin? Johtuuko vaan jostain omista asetuksista vai onko häiriöitä muuallakin? Aiemmin onnistunut mainiosti. :/

---

Agia tiivistetysti: koira on nopea, emäntä ei. Asialle pitää tehdä jotain. Edelleen hankalaa ohjata koiraa, josta ei yhtään tiedä mitä se tekee! Tänään tehtiin vauhtipätkää, ja oli se yllättävänkin vauhdikas. :D Kepit olivat oikein hyvin muistissa vaikka pitkästä aikaa niitä tehtiinkin nyt verkoilla kokonaan. Hakee sairaan hyvin ekan välin käskyllä, kannattanut ilmeisesti sitä harjoitella kaikista mahdollisista kulmista. Tarjoaa joka väliin alastuloa kontakteille, seisoi A:n alastulolla koko sen ajan kun laitoin verkkoja keppeihin valmiiksi... Ja onhan se hauska agilityotus!

Videoita siis sitten kun saan niitä linkitettyä, toivottavasti tässä lähipäivinä. Nyt vaan kuva reenien lopputuloksesta.

Miten väsytetään teinipyrri?

1) Näyttelyreissulla etelään erkkariin toukokuun lopulla.

Kuva Claudia

Iltajunaan - täpötäyteen lemmikkivaunuun boksiin nukkumaan. Aamulla pari tuntia myöhässä Tampereen asemalle ja sieltä kipinkopin kasvattajan (jeeee, sanoi Muksis!) kyytiin ja hurauttamaan kohti erkkaria. Erkkarissa ihan ekana koirista kehään ilman minkäänlaista totuttautumista uuteen tilanteeseen. Sieltä kotiin tuomisina "koirasi on aika pieni" (no niin on!) -erittäin hyvä:

Alain Pecoult, Ranska: "Pretty little bitch. Little on fine side. Lovely colour, excellent coat, excellent propotions, angulations and neck. Head a little small, very slightly overshot, nice temperament. Very closed in rear, typical movement, excellent tailcarriage." JUN EH ja luokkansa ainoa sekä ykkönen. 

Emäntää hirvitti kehässä ihan hirveästi, edellisestä kehästä taisi olla viitisen vuotta vähintäänkin aikaa (ellei enemmänkin, joko Oulu KV:ssä tai bortsujen erkkarissa olen käynyt viimeksi eksymässä). Onneksi avattiin koko erkkari ja näin ollen saimme sitten loppuajan vain hengailla hyvinkin rauhallisissa tunnelmissa. Iitu-emä oli kanssa paikalla. Sen kanssa Muksiksella oli vallan viileät välit, hyvinkin samanlaisia "älä tule mun emännän/makupalapussin lähelle" -koiria. (Ja voi että tuo emä on edelleen yhtä makea koira kuin oli ennenkin. Tykkään siitä, ja sen lunkista elämänasenteesta vapaalla, kovin paljon!) Jaana sai kuitenkin minun(kin) kameralla napattua niistä pari kuvaa, kiitos! 

Äiti...

 

...ja tytär.

Muksis sai varsinaisen luonnetestin näyttelyssä, kun kahvilateltta meinasi kaatua päälle kuin gallialaisten taivas ikään. Ihan hirveä ryske ja pauke ja ihmisiäkin hirvitti. Väistihän tuo ekaa kunnon pamausta, mutta sen jälkeen kerjäsi sylipaikkaa ihmisiltä. Hyvä tyyppi! 

Seuraavana kasvattajan luo yökylään, "uuteen" laumaan ja suhteellisen pikaisesti lenkkien jälkeen yöunille. Yllättäen tuo leikitti malinoiskakaraa ihan tyytyväisenä, olisin kuvitellut että moinen juntti olisi saanut kulmien nostelut (ja mahdollisesti myös kulmahampaat esille), mutta niin vaan Muksiksella oli kamalan hauskaa sen kanssa. Ja tietty myös Katlan kanssa, joka vaan on niiin leikkitäti, edelleen. 

Aamulenkin jälkeen junaan, saattajana oli tuo pieni Fogo -malinoispentu, jonka kanssa ei ollut mitään ongelmaa hengailla täpötäydellä juna-asemalla. Mutta kylläpä oli hyvin hyvin väsynyt pyrriteini koko kotimatkan, sain aivan rauhassa hakea kahvia ravintolavaunusta ja toinen vaan veti sikeitä.

Kiva matkakumppani: erkkarissa nukkui aivan rauhassa häkissä (tai ainakin makoili, tiedä siitä nukkumisesta), ja junamatkoissa ei ollut mitään ihmeteltävää.

2) Työpäivä & agireenit.

Perjantaina Muksis pääsi töihin mukaan. Kahdeksan tunnin matkassa oleminen ja sen jälkeen vielä agireenit saivat saman väsymyksen aikaiseksi kuin edellä kirjoitettu matka. 

Töissä oli kavereina mm. belggareita. Tällä kertaa Muksis ei harrastanut belggaripaimennusta, vaan oli ihan sievästi niiden kanssa. Hirmu hienosti se tuollakin otti kaiken uuden vastaan. Sillä ei ainakaan ole minkäänlaista alusta- tai uusien tilojen epävarmuuksia. Pikemmin tarjoaa oikein kipuamista/astumista erilaisille poikkeaville alustoille (kenenhän syy :p ), ja painelee tukka hulmuten vieraisiin varastohuoneisiin ennen mua. (Olenko sanonut että tykkään?)

Työpäivän jälkeen pentu oli aivan hirvittävän väsynyt (huomaattehan tuon "pentu" -sanan etsiytymisen edelleen vahingossa tekstiin...), mutta yhdessä nukkumiemme päikkäreiden jälkeen ei ollut minkäänlaista ongelmaa tehdä vähän aksaa. Teimme taas tuhannen pitkää pätkää. Eteenmenot olisin ehkä itse ottanut vähän eri tavoin, mutta on aivan käsittämättömän hienoa että meidän ryhmällä on nykyään vetäjät! Niin monta hyvää vinkkiä tuli tänäkin perjantaina. Teimme pitkää eteenmenoa joka päätyi putkeen. Eteenmeno ei ollut ongelma, kun muistin ettei Muksis oikeasti vielä tällaista osaa... ... eli muistin käskyttää sitä järkevästi esteille. Mutta putki. Sieltä pitää tulla yhtäkkiä joka kehusta ulos samasta päästä kun sinne menikin! Edellisissä treeneissä mun peruuttamisääni soralla aiheutti saman pakittamisen, täytyy tehdä tosi paljon vahvistamista sille, että putki = AINA vauhdikkaasti päästä päähän ilman kieppejä kesken putken - vaikka mie jodlaisin ja tanssisin sambaa ulkopuolella. Suoralla vaikuttaa mun liike kamalasti (niin kuin kaikessa, yllättäen, kyseessä on paimenkoira). Pussia tehtiin kans, vielä on kangas vähän ilmassa, mutta kertaakaan sillä esteellä ei ollut tarvetta tulla ulos muualta kuin sieltä mistä kuuluukin.

Paras ahaa-elämys reeneissä oli makupala-alustan muistaminen. Kädestä eteenpäin palkkaaminen ei ole yhtään niin tehokas tapa saada etenemistä ... etenemään kuin alustan käyttö. Kaikkea sitä ei itse tajuakaan...

Lisäksi huomasi, että ollaan tehty aika paljon kontakteja. Ekan kerran ratapätkässä kun olisi pitänyt kääntyä liikkeen mukaan mun kans toiseen suuntaan, tuo hilputti menemään puomin alastulokontaktille hyvin määrätietoisesti. Hölmöläinen. :D Hyvin meni silti sen jälkeen ohikin alastulosta, parisen kertaa se veti tosin puoleensa enemmän kuin mikään muu.  

Illalla vielä ajelin reeneistä mökille, jossa tätä kirjoitan. Ah, ihana kesä! Vielä ihanampi olisi ilman allergiaa (heinät, aiheuttavat järetöntä ärtyisyyttä ja nenän vuotamista ja korvien kutiamista) ja tätä älytöntä hyttysmäärää. 

Ps. Unohtui. Muksiksen tasapainoilua on jo juutuubissa. Raun & Tuutikin tasapainoilut pitäisi vielä saada esille. 

 

Agia, tasapainoilua, sadetta.

Maanantaina temppuiltiin tasapainojuttuja. Sekä sellaisella matalalla pyöreällä tasapainoalustalla (Muksis) että jumppapallolla (Muksis ja Rau). Hyvin nousivat etujaloilla pallolle, Rau jopa yllättävän nopeasti tajusi tarjota oikeaa asiaa (no ylipäätänsä _jotain_...) Muksis tarjosi taas heti tasapainoalustalle alastulokontaktia. Hassu lapsi. Pitää Tuutikille tehdä myös tänään noita jumppauksia, se on niin näppärä oppija. (Mutta ei kestä nuorison härdäystä ympärillä, pitää vähän järjestellä noita eri paikoille.) Hyviä takapäänkäyttöharjoituksia tasapainoillen otetaan ilomielin vastaan! :)

Eilen nappasin Muksiksen kentälle matkaan agireenien vetoon (hyvin sai säilöttyä autossa, sateli vettä eikä tullut kuuma koiralle), ja tein pikaisesti parit kepeille menot (ai kuin se osaa hienosti ne!), alastulokontaktit puomille ja A:lle ja vähän hyppypyöritystä (eteenmenoa, takaakiertoa jne). On se ihastuttavan kiva harrastusotus! :) 

Niin, ja vettä satelee. Musta ihanata, en kaipaa koirien enkä itseni vuoksi helteitä lainkaan. 

Ekat ohjatut agireenit!

Oh, että toi pikkulikka oli supersiisti! Tehtiin pientä, meille pitkää, putki-hyppy -pyöritystä. Rimat alimmissa minikorkeuksissa - hyvin hyppi - ja kaikenlaista uutta asiaa tuli meille treenissä. Mm. useampi kuin kaksi estettä peräkkäin. ;) (Kokonaan ei pätkää taidettu tehdä, mutta kahdeksan esteen ratapätkästä osia.) Eteenmenot menivät hyvin alustan avulla, kierrä on hyvin muistissa, mie tosin menen sitä ohjatessani kaksinkerroin. Hirveän herkkä tuo on vielä mun töppäilyille, kääntyi takaisin mutkaputkesta kun peruutin valmiiksi ohjaamaan seuraavalle hypylle. Muuten oli oikein yllättävän hauskaa ohjata vähän pidempää pätkää - kenties rautainen rutiini mölliryhmien vedossa auttaa välttämään kaiken tyypillisimmät tämän vaiheen ongelmat. 

Pyreneittenpaimenkoirien kropanhallintakyky on käsittämätön. Ohjaukseni ollessa myöhässä tuo teki voltin maahan laskeutuessaan ottamatta askeltakaan maan pinnalla, aikaa ei jylimääräiseen kiemuraan mennyt. Itse en tätä huomannut, reenien vetäjä naureskeli käsittämätöntä käännöstä. (Muksis tulee pelastamaan vielä useasti mun myöhässä olemiset!)

Mutta onhan hassua ohjata koiraa, jota ei "tunne". Muksiksestakaan kun ei osaa kovin paljoa sanoa vielä, oikeastaan vain sen, että se seuraa hyvin ohjausta. Minä sain tänäänkin itseni kiinni turhista vinkeistä, tein sellaisia ylimääräisiä liikkeitä joita ei tarvitsisi edes opettaa Muksikselle, mutta jotka helpottivat Tikin ohjaamista. 

Vireystila oli myös vähän hakusessa. Ihan vikalla pätkällä Muksis oli himpun verran haahuileva - tauon jälkeisten treenien lisäksi kenties myös siksi, että olen pitänyt sen kierrokset tämän illan perusteella turhankin matalalla agissa. Toisaalta, ihan vähillä kehuilla sen sai taas kiemuralle, ja treenien lopussa tekemämme kepeille syötöt ja alastulokontaktit aiheuttivat hillittömän iloisen härdäämisen. :D

Hieman hormonihölmö se on. Murisi vesikupistaan tutuille lähelle tulijoille, ja reenien jälkeen harrasti malinoismetsästystä naapurikentällä... Pöljä. 

Mut silti niin hauska kettutyttö! Ja vitsit oli parasta olla ohjatuissa treeneissä, edellisistä taitaa olla 3-4 vuotta aikaa. 

Terveystarkit

Muksis kuvattiin eilen: polvet 0/0. Lonkat ja kyynärät lähtivät siisteinä lausuttaviksi Kennelliittoon. Olen niiiiin onnellinen! Selkäkuvat olisin otattanut kans, mut tuntuu jotta eläinlääkäreillä ei vielä ole kamalasti tietoa & kokemusta niistä - jos joku sattuu tietämään jonkun virallisia selkäkuvia ottavan, saa vinkata. :)

Mutta: jihuu, me päästään agilitaamaan nyt "tosissaan"!! 

Genoscoperilta tuli kans postia. Jos oikein äkkiä vilkaisin (kännykällä...) litaniat, kaikkien testattavien suhteen Muksis on normaali, kopioin blogiin jossain vaiheessa tarkemmat tiedot koko jutusta kun ehdin paremmin siihen tutustumaan. 

Ensi viikolla meidän ekat ohjatut eskaritreenit, jos vaan juoksu on kunnolla ohi. Vähänkö ihanata! Tällä hetkellä elellään parhaita päiviä, eiköhän me päästä treenailemaan tulevalla viikolla. 

Parasta juhannusta kaikille! Miepä vietän sen vapaalla piiitkästä aikaa. :)

Onnea Karman nelivuotiaat - ja Muksis!

12.6. on varsinainen synttäriruuhkapäivä!



Onnea Mana, Cool, Peppi, Tikki, Mandi ja Rau täälä kotona, neljä vuotta täynnä!

Ja voi kamaluus, onnea Muksis armas. Eka vuosi täynnä ja tämän otuksen kanssa en vaihtaisi päivääkään - kummallista!

Kuvat Saariselältä. Ihana lepohetki urakoinnin oheessa - päästiin vähäksi aikaa ulos ja lenkille ja koirahommiin. Ensi vuonna sitten josko oltais itsekin kisaamassa..?

Ps. Ensi viikolla luustokuviin. Jännittää. (Päivää en sentäs yhdellä puhelinsoitolla saanut selville. :p )

Pps. Muksis ei ole siisti juoksija. >:( Eipä ainaskaan jatkossakaan tarvitse arvailla onko juoksua vaiko ei. :p