Piteå agility

Thank you Piteå! It was a pleasure to compete at your smiling and very relaxed Agility competitions! We will most certainly be back. :) 


Hulmuryhmäläiset Maria ja Nano saivat meidät siis houkuteltua Piteåån kisaamaan (pitääköhän paikkakunnan nimi kirjoittaa noin "suomeksi"?) Olen aina valmis reissaamaan, joten toki lähettiin tällekin ekskursiolle.

Muksis ja Nano Svenska Rivieranilla Pite Havsbadin leirintäalueella.

Ajeltiin iltasella Haparandan kautta leirintäalueelle (Pite Havsbad). Joka oli Järjettömän Iso. En olisi uskonut, että missään Pohjoismaissa on moista! :D (Huomaa, että en ole karavaanariperheestä?) Siellä oli sadoittain mökkejä. Hillittömän kokoinen hotelli ja pienempi huoneistohotelli. Karavaanareita. Kippisilta sinne ajaessa. Kaksikaistainen tie paikanpäälle. Oma tivoli. Oma jäätelökioski. Mieletön leikkialue lapsille. Jonkun seinän takaa kuului ihan selvästi keilailun ääniä. Kauppa. Pankkiautomaatti. Ravintoloita. Paljon pyöräileviä lapsia ja saman aikaan näytelmissä olleita koiralaumoja. Tosi kiva metsäkaistale koirien ulkoilutukseen, harmi vaan, että jokaisen kiven lähelle oli rikottu hirveästi pulloja siellä. :/

Ihan hirveästi oli poppoota paikalla. Koiranäyttelyturistien lisäksi paljon norjalaisia, virolaisia, ruotsalaisia, suomalaisia. Kenestäkään ei ollut suurta häiriötä, mutta noin iso mittakaava ei vastaa ihan minun mielikuvaa kivasta mökkilomasta. 

Itse mökki oli ihan jees. Hyvinkin paljas verrattuna vaikka Suomen Lapin vastaaviin hintaluokaltaan, ja koomisin oli pienenpieni putkitelkkari katonrajassa, josta juuri ja juuri näki jalkapallopelin tapahtumat, eikä oikeastaan pelikellon aikaa lainkaan. :D Lisäksi mökki oli Hirveän Kuuma. Ainut räppänä minkä sai auki oli pieni tuuletusikkuna, joten illalla köytimme Nanon pöydänjalkaan ja Muksikselle käsky pysyä sisällä ja ovi auki, pari tuolia siihen eteen estämään pyrrin harhailut ulkoilmassa. Jotenkin tuntuu, että vaikka olikin vaikuttava näky kaikessa valtavuudessaan tuo alue, ei sinne tartte lähteä enää uudelleen.

Sympaattiset hidasteet tiellä.

Käytiin iltasella myös pyörähtämässä agikisa-alueella. Siellä oli ollut perjantaina rally-toko ja ehkä toko, en enää muista. Navigaattori ajatti meidät ensin entiselle tielle, joka katkesi metsään. :p Matkalla saimme myös väistellä mainioita hidasteita ruotsalaisella pikkutiellä. (Kuinkahan karavaanari olisi moisten ohi mennyt..?)

Koko alueella ei ollut mitään tietoja mistään, "toimisto" -kylttiä tms. Niinpä iltainen vierailu jäi pelkäksi haahuiluksi alueella.

Muksis ja kisa-alue taustalla. Olipa paikallisella kerholla hulppeat tilat!

Aamulla kello herätti järjettömän aikaisin. Ruotsissa kisat aloitetaan törkyisen aikaiseen aikaan, lauantaina rataantutustuminen oli klo 7., sunnuntaina klo 6.30... Kisapaikalle jännittämään, rataantutustumiset olivat kolmessa erässä ykkösissä, niin että ensin tutustuivat minit, sitten medit, jonka jälkeen vielä maksit ja sen jälkeen itse kisat alkoivat pyörimään. Radat olivat helpohkoja, varsinkin ruotsalaisen tuomarin, eikä Anders Virtasenkaan radat olleet mitenkään hirveän hankalia. Kivoja ratoja juosta!

Mutta sitten tuo kisakaveri. Ekalle radalle lähtiessä en osannut lainkaan ajatella, että Muksista saattaisi hirvittää mikään alueella. Niin suvereenisti se kisasi mun kanssa jo Saariselän kisat. Mutta Ruotsi on eri juttu, molemmat lauantain startit menivät ihan hölmöilyksi kun koira oikein näytti kuinka kamalaa täällä olo onkaan. Aamun radalle mennessä se oli varsinkin aivan häntä koipien välissä. Seuraavaan starttiin saatiin suomalaisilta kanssakilpailijoilta nakkien sijasta lihapullia, jotka reipastivat kovasti pyrriä. (...) En edelleenkään tiedä, mikä ihme mahtoi olla pelon ja inhon syynä. Aluksi luulin, että pyrriä olisi arveluttanut telttameri kentän laidalla, mutta toisella radalla näki selvästi että lähtöalueella oli *jotain* joka ei ollut kiva juttu. Hylhyl, palkintohyllymetrejä lisää.

Muuten alueella Muksis ei tietenkään ollut moksiskaan, teki raivopäänä hommia harkkaesteillä (kun minä tajusin että näitäkin voi tehdä) ja kulki häntä pystyssä alueella ympäriinsä.  Heti kun pääsi vaan pois lähtöalueelta...

Ruotsalainen este. :p Oikeasti tuohon tuli toiselta radalta pussi.

Sunnuntaiaamuna aivan liian lyhyiden yöunien jälkeen ja reippaanlaisesti myöhässä (klo 6.45, noin) ehdimme tutustua pari minuuttia ekalle radalle. Koirien lämmittelyyn jäi toki hyvin aikaa, kun viimeinen kahdeksan minuutin rataantutustuminen oli vielä jäljellä, ja noin neljäkymmentä maksikoiraa ennen medien alkua.

Kanttiinin antimia.

Ruotsissa kisataan Ihanasti. Tällainen ekan starttinsa vuonna 1998 startannut mummo nautti aivan hulluna kisojen kiireettömyydestä! Moni koira oli tosi matalassa vireessä, kontaktit vähän miten sattuu, joku juoksi radan dummy kädessä näyttäen sen startissa tuomarille (sai toki hylyn siitä), kontakteja uusittiin ja kaikki hymyilivät koirilleen. En ole koskaan Suomessa kuullut sellaista kehujen määrää radalla kuin naapurimaassa! Aikaa meni toki aivan tuhottomasti, jokaiselle koiralle oli hyvä ajatuksissa varata pari minuuttia suoritukseen. Mutta eipä ollut aikataulujakaan sen kummemmin määrätty, kisat alkoivat klo 7 (ja 6.30) ja siitä sitten pyörittiin siihen vauhtiin kun pyörittiin. Kaikki tulivat paikanpäälle viihtymään ja oleskelemaan. Kanttiinissa oli sen kymmentä sorttia herkkuja, ihmiset olivat hirveän ystävällisiä ja kuten kanssakisaaja kotimaasta sanoi "Piteåssa paistaa aina aurinko." :D





Sunnuntain ekalla startilla Muksis lähti radalle häntä pystyssä. Kamalaa sähläystä koko rata, en yhtään muista mitä tapahtui muuta kuin vikalla esteellä tuli kolmas kielto. Toisella radalla koira jo kävi tosi kierroksilla (jee!) ja kun epäonnistuin ohjaamaan sen kepeille kunnolla se teki parit voltit äristen ekassa välissä. Siihen asti rataa oltiin menty nollana mutta mulla katkes niin täysin piuha volteille että hylkyhän tästäkin hyppyratastartista saatiin. Hirveästi ei harmittanut, kun koira osoitti palautuneensa pyrreilystä täysin nukuttuaan yön ekojen ruotsalaisten starttien päälle.

Ruotsissa kisajärjestelmä on erilainen. Kisakirjoja ei tarvitse antaa kenellekään, ellei saa nollaa, jolloin se kiikutetaan ihan itte toimistoon. Kisapaikalla ilmoittaudutaan startteihin vetämällä oma nimi yli seinällä oleviin listoihin. Tämän tiesinkin etukäteen, mutta en sitä, että vielä ennen starttia sanotaan fläppitaulun pitäjälle että olen tässä paikalla, jolloin hän laittaa magneetin kisanumeromme kohtaan - siitä voi tarkistaa vielä, onko joku pois ennen meitä. Kuulutuksetkin toimivat tosi hienosti - myös ennen vikaa starttia jolloin meidät kuulutettiin radalle: "Muksis och Laura Ro... Ra... Rottakoski!" Jestas, olipa siinä pokassa pitelemistä. :D

Esteistä on mainittava, että pussin kangas oli todella raskas ja rengas superkummallinen (ja ensimmäinen este lauantain hypärillä... kuulemma joskus alkanut myös putkella rata.) Täytyy peukuttaa koiria, eivät nää suomalaisetkaan olleet moksiskaan vaikka esteet olivat erilaiset kuin Suomessa. Ei edes mörkölauantaina haitannut menoa Muksiksella itse esteet.

Seuraaviin Ruotsin kisoihin otetaan sitten tavoitteeksi tuloksiakin!

Häkkiraivoapina.

Tänään pitäisi päättää, lähetäänkö Tromssaan kisaamaan. Vois kait sinne yhdeksi päiväksi mennä, jos muuten vaan reissattaisiin normaalisti ympäri Pohjois-Norjaa...? Saas nähä. Suurin tavoitteemme on saada ne perhanan kepit harjoiteltua. Sitten kun koira hakeutuu niillekin kunnolla ja tekee ne varmasti, pääsee vasta kunnolla kisaamaan. Nyt kun koira alkaa saamaan kierroksia agiin, peruuttaminen kepeillä on sula mahdottomuus. :p

Ensi viikolla pääsemme lomareissulle ainakin Prahaan ja Berliiniin. Meno ja tulo on jo selvää, välillä voidaan tehdä mitä vaan. Sitten onkin Norjan vuoro ja kohta alkaa elokuu ja työt.

"Lelu? Ketä kiinnostaa."

Tuutikki ja Muksis voivat uida sulassa sovussa. 

Kisojen jälkeen täälläkin alkoi helle. Koirat ovat lähinnä uineet. Rau muka oppi uimaan toissailtana, mutta eilen ei taas rohjennut mennä veteen jossa jalat eivät yllä pohjaan. Voi r-e-p-p-a-n-a-a!

--




Osallistuin kilpailuun Hanskun blogissa. Käykääs kurkkaamassa, kauhean hauska idea!