Me tehtiin se!

Maksien hyppyrata alkamassa. Eturivin paikka toimistotätinä.

Pyöritettiin nimittäin agilityn maajoukkuekarsinnat pohjoisen porukalla.

Hyvä Ragit, ja kaikki julmetun pitkiä talkoopäiviä hymyillen painaneet talkoolaiset! Itse en ehtinyt talkoilla kuin vajaan päivän lauantaina ja noin 16 tuntia sunnuntaina, hatunnoston arvoisesti osa porukasta painoi etukäteen jo paljon töitä ja kisapäivien aikana aivan ympäripyöreästi hommia. Ollaan me vaan hyviä.

Nyt on kaikki suurimmat urakoinnit ohi ja ehtii koirien kanssa touhuilla normaalisti. Huippua.

Hiljentynyt halli sunnuntai-iltana klo 21.30. Talkoot kestivät vielä tunteroisen eteenpäin.

Ps. Pyrrit ovat superkoomisia! Viimeksi agireeneihin mennessä otin mukaan vinkulelukalkkunan. Olen palkannut hyvin vähän Muksista lelulla, ja se lähinnä revittelee hihnaan, ei juuri mihinkään leluun. Sillä on paha tapa kiihtyessään Pomppia Kamalasti ja mielellään saada hihna suuhun, kun lähdetään kotipihasta pois. Nyt koitin siirtää moisen kiihtyilyn vinkuleluun.

Vielä mitä. Muksis suunnattoman järkyttyneenä, suorastaan paheksuen katseli minua ja lelua, jota nuuhkaisi tuhahtaen - ja käveli täysin sivistyneesti neljällä jalalla autolle kulmiensa alta rutiineista poikennutta emäntää mulkoillen.

Vitsit mie en kestä kuinka huvittava se on!

Saariselkäraportti

Ehtiskö nyt, kun on loma alkamaisillaan ja kun tulin kipeäksi, en vielä tänään ole Agin MM-karsintoja talkoilemassa. (Viikonlopun kaiken vapaa-ajan talkoilenkin kyseisissä pippaloissa. Hauskaa.)

Pari leikkuu-uutista: Penniltä (Quasi Bluebonnet Fields) lähti kohtu. Otus toipuilee kuulemma hyvin. Karu-parka (Quasi Bachelorette) leikattiin tänään Oulussa; ristisiteet toisesta polvesta. Supersurkeaa, kun nuorella koiralla käy noin! Tarkempaa infoa kunhan saan vaan sieltä suunnasta raporttia. Kuulemma koira lähti ainakin matkaamaan kotiin päin rauhassa. Tapaturmainen oli polven rikkoontumisen syy. Mutta tästä enemmän kun vaan saan faktaa käsiini. Voi hillukat - niin kamalan kiva rotu, mutta noita polviakin tuntuu poksahtelevan silmäongelmien lisäksi ihan tarpeeksi! :/

---

Saariselkään sitten.

Lähdettiin Outin ja Meten sekä seurakoira-Raun kanssa ajelemaan hyvin helteisenä perjantaina töiden jälkeen kohti pohjoista. Alkutekijöiksi kisapaikalla hukkasin noin viisi hotellikorttia. Oikeasti.

Olin ilmoittanut meidät kaikkiin kisoihin. Ajattelin, että jos Muksis keksii jotain pyrrivenkoiluita, päästään ainakin harjoittelemaan lähtöä muutamaan otteeseen. Kisaamisen lisäksi toki istuin pöytäkirjoja täyttelemässä viikonlopun - ihan ekoista Saariselän kisoista asti olen myös talkoillut siellä. 

Ekaan starttiin mennessä jalat tärisivät ja koira oli ihan pihalla mitä me oikein mennään tekemään. :D Koko radan ajan tuntui, että vedän kiveä perässä, niin irtoamaton koiraparka oli. "Mitä hemmettiä, mistä nämä agiesteet tänne tulivat ja miksi sinä olet noin kummallinen?" Mikkilän tosi kivalla, mutta tuolle tahmapohjalle hyvin tiukkaihanneaikaisella radalla yliaikanollavoitto. :D Koiran kanssa, joka ei osaa vielä mitään!

Muksis A-rata. (Kuunnelkaapa kuuluttajaa! Pohjoisessa on supersymppis kuulutus!) Tulos 1,28, sij. 1.

B- ja C-radasta ei jäänyt juuri muisteltavaa. Ensiksi mainitulla väärä pää putkesta ja koomisen näköistä ohjausta. Lauantaiaamun C-rata ihan kamalin ikinä, koira haahuili laamana menemään minne sattuu ja mie olin aivan yhtä laamamainen. :p Hyl, hyl.

D-radalla tuli komea lentokeinu - sarjassamme esteitä, joita emme osaa. Ja ekan kerran kepit eivät menneet hienoilla sinne-tänne -ohjauksella jota harjoiteltiin ekan kerran kisoissa. Hyl. :p

E-radan paras juttu oli tuo keinu. Jonka jälkeen menikin sähläykseksi. Myös kuvaajalla. Yli kahdeksan sekuntia yliaikaa! Hupaisaa, miten voidaankin tehdä hitaasti asioita oikeasti nopean koiran kanssa. Tulos 13 ja risat.

F-radalta ei jäänyt muuta mieleen kuin oma sähläys. Hyppäri. Hyl.

G-radalla meno oli jo paikoitellen sellaista kuin voisin olettaa meidän menon olevan koko ajan ilman tällaista puolen vuoden aksaamattomuusaikaa. Hyl.

- Nyt on kasvattajan sanoja lainatakseni hyllyt hankittu tuleville palkinnoille! ;)

---



Ensi viikon viikonloppuna sitten Piteåån katsastamaan kisoja. Ihan vaan huvin vuoksi, hulmuryhmäläinen sai houkuteltua mukaan ("Lähdetkö Piteåån kisaamaan heinäkuussa?" "Lähden!"), lähempänäkin olisi toki olleet kisat. Sen jälkeen on kisakalenteri tyhjää täynnä, kenties syksymmällä (Narvikiin ainaski!) kun saadaan kepit ja pakka kasaan. Syksyn paras kisa-aika on myös paras vaellusaika, vähän hankalaa valita kumpi oiskaan kivempaa.



Mut on toi supertyyppi, koira siis. Hirveän kuuliainen radalla ja meillä on kamalan hauskaa.

Kisojen jälkeen ollaan ehditty käydä muutamat agireenit. On niin älyttömän mukavata saada ohjausta! Vaikka itse tiedänkin omat karikatyyriset virheeni (kumartelen koiralle, en juokse, en luota koiraan ja odottelen) on hyvä kuulla se joltain myös viikoittain. Tänä tiistaina oli jo pari aika hyvää pätkää ja kepeillä enää muutamia verkkoja! Ehkä saan ne joskus ihan oikeasti valmiiksi. Töiden pitäisi loppua nyt viikonloppuun; josko ensi viikolla pääsisi sitten myös vähän päivittäin tekemään keppejä kentälle. : )

Seuraavana kuitenkin talkoiluhommat mieleen, kunhan on inkivääriteet juotu ja jäätelöt syöty tähän viheliäiseen oloon.

Ps. Saanko alkaa hulluksi pyrrinaiseksi? En ole yhtään pentuihminen, mutta ei mua haittaisi jos kohta olisi toinen tuollainen maailman huvittavin koira kasvamassa. Mutta ei kerrota sitä rinsessalle, joka on mielestään ainoa ja paras - Raun ollessa vaan jonkinlainen seuraneiti. ;)

Tikki-mummo mökillä.

Onnitteluita!

Kesän urakkatyöpätkä meneillään, niinpä tulee viiveellä kaikki. Koitan myös kirjoittaa kisaraporttia meidän startista Saariselältä! Mitään mainittavaa tuloksellisesti ei ollut, mutta kivaa oli juosta agiratoja, meistä molemmista. 

Mutta asiaan:

Myöhässä onnea Rau, Cool, Mana, Tikki, Mandi ja Peppi syntymäpäivänä 12.6.! Viisi vuotta jo täynnä tällä pentueella. Hienoja tuloksia monella, pari oli agin SM-kisoissakin taas, ja mikä tärkeintä, koiriinsa tyytyväisiä koteja näillä kaveruksilla. 

Ja tietty onnea samaisena päivänä myös tuolle vihaiselle pikkuoravalle, Muksikselle, joka täytti kaksi vuotta. 

Palataan asiaan viimeistään kun vietän suuremman osan vuorokaudesta kasvihuoneen ulko-, en sisäpuolella. ;)