Haastettu hyvään mieleen - kahdesti

Okei, lupaan nyt varata aikaa tähän haasteeseen, kun kahdesti jo minut haastettiin. Harvinaisempaa tekstiä blogiin, sehän on vain piristävää: 

Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää).

Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen). 


1. Lukeminen. Mikään elämässä ei ole toistaiseksi voittanut lukemiskokemuksia. On kirja sitten hölmö miekkoja ja magiaa -romsku tai "oikeaa kirjallisuutta", kirjallisuus on elämän parhaita asioita.

2. Pohjoinen. Tästä voisi keksiä kaikki loput puuttuvat asiat - Pohjois-Norjan maisemat, Suomenkin Lappi, kitukasvuinen luonto, kovat pakkaset, yötön yö... Monta nautittavaa asiaa.

3. Uppoutuminen soittamiseen. On hauska tunne huomata soittaneensa samaa intervallia vaikka kuinka pitkään, niin että itse tekeminen muuttuu pääasiaksi, eikä enää ajattele hankalaa kohtaa konsertossa tai jotain tulevaa tavoitetta.

4. Vesisade! Nyt kun kevät vaan kestää, ja kestää ja kestää, odotan kunnon vesisateita ihan hurjasti. Vesisade on keväällä, kesällä ja syksyllä aina yhtä mukavaa.

5. Sopiva määrä sosiaalisuutta, vastapainona ehdottomasti sopiva määrä aikaa olla yksin.

6. Loppuunsuorittaminen. Harvasta asiasta saa samanlaisen mielentilan kuin asian suorittamisesta loppuun - on kyseessä sitten tiskaus tai opinnäytetyö.

7. Kun kyse on koirablogista, laitetaan nyt jotain koiristakin: oman seuran agikisojen jälkeen illalla, kun pääsee kotipihaan, päästää koiran boksista ulos, saunoo ja nostaa jalat ylös, ja koira tulee kerrankin yhtä väsyneenä viereen nukkumaan. Hauska tunne, vaikka naama olisikin palanut ja huulet rohtuneet, pidän oikeasti talkoilumeiningistä.

8. No hei, miten meinasin unohtaa tämän! Syksy. Pidän syksystä alusta talveen saakka. Kaatosateet, värikkäät päivät, huurteiset aamut, ihan kaikki. Syksyssä on niin monta erilaista nyanssia, joista nauttii ihan kaikista.

9. Koirien omat erityiset piirteet. Hömelön beeceen "hä?" -ilme, Tuutikin asiallinen suhtautuminen tekemisiin ihan hirvittävällä innolla maustettuna... (Muuten noilla jaloilla ei vedettäisi agia niin nopeasti.) Koirista voisi melkein tehdä toisen kymmenen kohdan listan.

10. Työni.

11.-15. Sain haasteen kahdesti, joten minun pitäisi keksiä vielä viisi asiaa. Teen vaan luettelon. Hyvää mieltä aiheuttaa:
- kevään ensimmäiset sulat ja kuivat maantiet, jotka aiheuttavat nuuskamuikkusolon
- valokuvien tuottama ilo toisille ihmisille
- kirjoittaminen
- kun joku kokkaa minulle, ja minun ei tarvitse laittaa ruokaa
- paradoksit, sarkasmin taju, elämän värikkyys konkreettisesti

Nonni. Nyt tiedän unohtaneeni monta oleellista kohtaa ja nostaneeni kenties jonkun epäoleellisen esille.

Ensimmäinen oleellinen unohdus on nukkuminen. Nukkuminen on vaan kauhian hauskaa!

Ensin minut haastoi Sanna ja seuraavana Kirsi (huolimatta ylettömästä ystävällisyydestä, ajatuksestani olla haastamatta häntä ;) ).

Haastaisin vastailemaan
Saanan, Hanskun, Milon emännän (sori nyt vaan, tiedän että sinut on jo kertaalleen haastettu, mutta niin oli minutkin!), ja koska kolme on hullun hyvä luku, jätän loput haastamatta. Jos joku kokee itsensä huomioimattomaksi, päättäköön että olen hänetkin haastanut mukaan!

(Saa muuten olla vika kerta kun vastaan tällaiseen. :p )


---


Tuutikki toipuu oikein hienosti. Tukee jalalleen erittäin hyvin, ja malttaa pääosin pysyä neljällä jalalla. Mikä helpotus.

Tuutikin toipuilemista

Mikä autuus pelleillä selällään kauluritta!

Tuutikilta poistettiin tikit eilen. Olimme varustautuneet operaatioon hyvin, koira oli saanut pienen kipulääkeannoksen ja herkkuja oli pitelijäosapuolella käsissä. Huvittavaa, että tikkien poisto ei sitten ollutkaan mitään koiran mielestä, emäntää hirvitti kun tikkiä poistettaessa sitä venytettiin ylöspäin solmusta (ettei ihon ulkopuolella ollut likainen osuus painuisi ihon alle), mutta koira vaan leppoisasti seuraili jotta tällainen operaatio tällä kertaa. Hauska mummo. On myös erinomaisen kätevää, että lähipiirissä on sairaanhoitoalan ammattilaisia: itse olisin vienyt tuon ell:lle tikkien poistoon...

Paras puoli taisi koirasta olla se, että nyt ei enää tarvitse pitää kauluria päässä. Itse haava on todella siisti, eikä edes kudosnestettä tullut haavasta tikkien poiston yhteydessä.

Kävelyt ovat sujuneet mallikkaasti, tosin tänään olen ollut huomaavinani ettei Tuutikki varaa jalalleen ulkona yhtä hyvin kuin aiemmin. Toivon totisesti, että kyse on inhottavasta räntäsadeilmasta, eikä takapakista - vaikka luonnollisestikin pelkään pahinta. Se kuitenkin jo mm. tekee tarpeensa oikeinkin hyvin molemmille jaloilleen tukien (ei aina, Tuutikilla on omalaatuinen "takajalat ilmassa" -pissaustyyli ollut terveenäkin) ja seisoo jalalla hyvin. Keittiön muovimatto ei ole lempipaikka, mutta tukevammalla pinnalla voi hyvin olla neljällä jalalla.

Suurin rajoittamisjuttu on estää loikkapomppueläintä hyppimästä sohville. Vaikka varsinaisesti hoito-ohjeissa ei olekaan rajoitettu kuin liikunnan määrää, oma järki sanoisi että leikatulle jalalle moiset ponnistusliikkeet eivät ole ihan terveintä toimintaa. Siksi Tikki on edelleen esim. yöt tuolla pentuaitauksessa, että se ei pääsisi rasittamaan jalkaansa (ja emäntä saisi nukkua rauhassa.)

Huomenna kävelyitä saa venyttää jo 10 minuuttiin kerrallaan, kolme kertaa päivässä. Tuntuupa kovin hullulta remmilenkittää koiraa, ja kaiken lisäksi fleksissä. (Vielä ihan valtavassa fleksissä, on edesmenneiden pystykorvien perua - antiikkista mallia ehkä noin vuodelta 1996.) Kumpikaan ei ole arkipäiväisintä toimintaa minulle. Kun nyt kaikki sujuisi niin hyvin, että toukokuussa päästäisiin taas normaaliin rutiiniin myös tuon pikkulikan kanssa!

Pääsiäisen päättyessä

Karu and Rau

Sorry, nothing in English (except for text below photos) - everything is just normal.

Tuutikki today.

Tuutikin toipuminen on lähtenyt kyllä erittäin hyvin käyntiin. Tänään leikkauksesta on kulunut tasan viikko, ja koira tukee todella hyvin jalalle. Toki jos vauhti yhtään remmi"lenkillä" kiihtyy, jalkaa on helpompi roikottaa ilmassa matkassa, mutta tänään se ravasikin hitaahkosti jalka siististi maahan käyden. Hyvä niin! Myös haava on siisti, loppuviikosta saa ottaa tikit pois. Kuuliaisesti olemme myös jumpanneet jalkaa, vaikka tänään huomasimme että taivutus - venytys -jumppaa tarvitsisi tehdä vain jos koira ei itse taivuta jalkaansa (esim. makuulle mennessään)... Vielä jonkun aikaa jalkaa saa rasittaa vaan 3*5min päivässä, sitten aika kasvaa 3*10 minuuttiin - mummo on tosin jo nyt sitä mieltä, että elämä on todella kummallista kun liikkumista rajoitetaan ilman mitään syytä.

Toivotaan että jatkuu samalla tavalla!

Karu - a pretty little thing.

Rau on päässyt pariin otteeseen toisen kasvatin, Karun (Q. Bachelorette) kanssa juoksentelemaan nyt pitkän viikonlopun aikana. Karu ja Rau tulevat hyvin toimeen edelleen, mutta heelerilikka on päättänyt että leikkiä ei enää näin ison tytön tarvitse, joten hengailevat vaan menemään.

So beautiful day!

On ollut uskomattoman kauniita päiviä!

Koirat ovat sinnikkoja

Tuutikki is recovering quite well - well, as much as you can say after so few days after operation. She is just normal herself and the most difficult thing is to keep her steady so she don't move too much...

Tuutikki today.

Tuutikin toipuminen on lähtenyt mainiosti. Se ei ole juurikaan valitellut sitten rauhoituksesta heräämisen. Tukee satunnaisesti jalalle, enemmänkin toki voisi, mutta kun paljon nopeammin pääsisi kolmella jalalla eteenpäin! Jo toissapäivänä oli ekan kerran ottanut kävyn suuhunsa pissareissulla. Ihmeellisiä otuksia nuo koirat, ihminen olisi noin rankan leikkauksen jälkeen niin paljon pidempään niin paljon kipeämpi...

Nyt täytyy vaan tosi tarkalla silmällä katsoa, että koira saa tarpeellisen määrän "pakkokävelytystä" ulkona (tällä hetkellä 3*5min), niin että tukisi leikattuun jalkaan. Se seisoo ihan helposti neljällä jalalla, ja tarpeeksi jarrutettuna myös tukee ulkona jalalle. Vaikeinta on noin hullun aktiivisen koiran saaminen vain tylsästi kävelemään. Pikkuhiljaa uskaltanee kiipeilyttää sitä hangille sun muille, jonne hitaasti kulkiessa on vaan kertakaikkiaan pakko ottaa jalalle tukea.

Toivotaan nyt, että hyvä alku enteilee hyvää jatkoa. Näinkin iso leikkaus on koiran elämästä toipumisaikansa kanssa todella pitkällinen juttu. Onneksi polvileikkauksilla on hyvä paranemisennuste! (Ei haittaa, vaikka kirjoittaisin tämän kuinka monta kertaa...)

Leikkaus takana

Tuutikki was succesfully operated today, now just slowly recover from quite big operation.

Tuutikin leikkaus oli tänään. Mukavan helppo ajomatka Ouluun hyvällä säällä, ja tietenkin kamalasti jännittäen tulevaa. Suhteellisen vaivattomasti löydettiin eläinlääkäriasema, jonka erittäin ystävällistä henkilökuntaa täytyy kiittää kovasti. Ell tutki Tikin, totesi että polvi lonksuu pois paikaltaan pienestäkin vääntämisestä ja leikkaushoito on tarpeellinen. Tuutikki rauhoitettiin ja me muut matkalaiset lähdimme kuluttamaan aikaa. Hoito-ohjeiden kanssa noukimme vielä ihan pihalla olevan, mutta häntäänsä heiluttelevan Tikin ell:ltä muutaman tunnin kuluttua, kaikki oli mennyt hyvin ja nyt voi vaan alkaa pikkuhiljaa kuntouttamaan jalkaa. Sama ajomatka toiseen suuntaan (tämän päivän paikalliset lumisateet, joita säätiedotus lupasi, olivat todellakin paikallisia pohjoisessa, muutama hassu hiutale parinsadan metrin matkalla...)

Tuutikista kauluri on ollut alusta asti aivan inhottava, ja vähän se on valitellut herätessään, mutta nytkin nukkuu omassa boksissaan (joka on auki, ja ympärillä pentuaitaus estämässä turhat liikkumiset nyt aluksi.) Katsotaan millainen yö on tulossa.

Allekirjoittanut on väsyneempi kuin muistin aikana pitkään aikaan. Viitisensataa kilometria ajoa on lappilaisellekin aikamoinen urakka, saati sitten kun on koko ajan huoli koirasta. Rau oli matkassa hupia ajamassa (se ei osaa olla täysin yksin kotona, katsotaan kuinka oppii nyt kun voi olla että toipuma-aikana likat ovat eri osoitteissa ihan käytännön syistä), mukava ja helppo matkalainen - bortsuissa näyttää olevan aina moinen piirre, ettei niiden matkassa oloa edes muista. Suht siististi maalaistunut neiti käyttäytyi myös ostoskeskuksen pihalla ja eläinkaupassa, mitä nyt "karkkihylly" olisi houkuttanut kovasti luokseen.

Eipä muuta, kuin toivomus, että toipumisaika menee hyvin ja polvi paranee hyvin. Koitan raportoida tänne lisää kun jotain tapahtuu. Nyt aluksi ollaan useampi päivä ihan todella vähällä liikunnalla, ja koko toipumisessa menee kolmisen kuukautta.