Nyyti

Melkein tasan 12 vuotta sitten kävimme hakemassa pienen riiviön kotiin Vilon Pirjolta. Kahdesta tytöstä tämä oli se, joka katseli hetken mitä emä Nixie puuhaa, ja sitten ryntäsi perään tekemään täsmälleen saman asian.



Kotona oli silloin nyt myös edesmennyt Ronja, joka otti kohteliaan pystykorvaimaisen leppoisasti hammastelijan vastaan.


Nyytiä etsiessäni olin käyttänyt loputtomasti energiaa tutkiakseni bordercollieita (suuri kiitos kaikille kasvattajille, jotka kyselyihini vastasivat), ja olin suorastaan ylihuolellinen sen koulutuksen suhteen.


Elämä heitteli kuitenkin parikymppistä tyttöä ympäri Suomea sen verran, että tavoitteellista harrastusta emme saaneet mistään tarkoittamastamme lajista. Nyyti keräili hyllyrivistön agilitykisoista, tokossa olisimme varmaan kisanneet enemmänkin jos hyppyesteestä ei olisi tullut iloista riekuntaa. BH-kokeen menimme tekemään huvin vuoksi päivän varoitusajalla, ja kypsällä iällä Nyyti näki myös lampaita - syttyi hommaan hienosti, mutta pitkien välimatkojen vuoksi myös tuo toiminta jäi kokeiluluontoiseksi.

Nyyti oli todella hieno koira. Kuin ihmisen mieli, napattavissa mukaan ihan minne vaan ja aina yhtä lunkisti otti jokaisen uuden tilanteen vastaan. Suuri määrä ei-koiraihmisiä ihastui sen "helppouteen" ja Nyytille oli aina hoitopaikka valmiina jos sellaista tarvittiin. Se piti kaikista ihmisistä yli kaiken, täysin poikkeuksetta.


Nyyti oli kaikinpuolin juuri minunlaiseni bordercollie. Terävyydessään välillä mahdoton, mutta ihan kultaa luonteeltaan.

Viimeisen viikon sisällä Nyyti sai kaksi pahaa epileptistyyppistä kohtausta, ja samassa ajassa sen nisäkasvaimet levisivät huolestuttavan isoiksi. Sen yleiskunto huononi turkista lähtien, ja toisen kohtauksen jälkeen se ei enää palautunut täysin normaaliksi itsekseen, takajalkojen käyttö hankaloitui ja kohtauksen jälkeen koira itki aivan liikaa. Todennäköisintä oli, että sillä oli päähän levinnyt kasvain.


Minulle ainoa oikea päätös oli päästää Nyyti paimentamaan pilvilampaita, en tahtonut ottaa riskiä että se menehtyy tuskallisesti uuteen epileptiseen kohtaukseen.

Aivan liian aikaisin, koira jonka piti olla seuranamme vielä monta vuotta mökillä, mustikassa ja kaikissa touhuissa.



Minulla on ikävä.