Kuuma! En varmasti ole ainoa, joka kiroaa kuumuutta... Mutta siis on lämmintä, aivan liian lämmintä että oltaisiin esimerkiksi voitu reenata Muksiksen kanssa järkevästi viimeaikoina.
 |
| Jostain syystä sodankyläläiset mäkäräiset aiheuttivat Muksikselle moisen reaktion. |
Viime viikonloppuna käytiin Sodankylän agikisoissa kisaamassa ja talkoilemassa. (Tietenkin. En osaa olla talkoilematta.) Sodislaisilla on huikeat puitteet kisoihin: raviradan kyljessä erinomainen kenttä ja ihan mielettömät lämppä- ja jäähdyttelymaastot. Kannattaa lähtä kauempaakin! Kiitos vaan Sodankylän karvakuonoille kisoista.
Yövyin la-su -yön Camping Nilimellassa, joka oli paljon kehuttu. En tiedä sainko koirallisuuden takia hieman kämäisemmän huoneiston, mutta itsellä hieman harmitti paikan likaisuus - saunan ovenkahva oli saunahunajan nihkeä ja kaikkialla oli vähän sellaista puolivillaisen siivouksen jäännettä. Lisäksi ikkunoita ei saanut auki kuin irtokahvalla jota metsästin aikani ennen kuin löysin sen makuuhuoneesta. Sänky oli kuitenkin erinomainen nukkua ja tilaa tosi hyvin, sekä palvelu tosi mukavaa, mutta ihan kaikkien kehujen arvoinen ei tuollainen perushuoneisto ollut valitettavasti. (Huoneistoon mahtuisi hyvin kaksi eri koiraporukkaa, makuuhuoneita kaksi, ja kumpikin valtavan isoja, joten kisareissuja varten varsin varteenotettava vaihtis kuitenkin!)
Viikonlopun aikana saatiin kaikenlaista säätä, ihan karmeimmat helteet eivät onneksi toteutuneet, mutta ehdottomasti hurjin kaatosade koskaan tällä tai viime vuosisadalla agikisoissa. :D Kolmosten sunnuntain toisen rataantutustumisen aikana kastuimme niiiiin litimäräksi, että aamulla jalkaan kiskomani vaellushousut painoivat varmasti triplasti enemmän kuin kuivana...
Kumpanakin päivänä oli kolme kisaa. Viisi hylkyä, yksi nolla! Jee! Ja vitossija. Olisi aika kiva saada joskus hieman tulosvarmuutta, mutta silti olen tosi tyytyväinen koko viikonloppuun. Lauantaina Muksis oli hallussa kaikilla kolmella radalla ja hyllyt tulivat pienistä omista virheistä. Ehkä toinen agiradoista oli vielä kauniimpi kuin tämä nollarata, siellä vaan jätin ohjaamatta koiran oikeaan putkenpäähän loppukiemuroissa ja niinpä siihen asti nollaratana menty rata meni hyllyksi.
Sunnuntaina Muksis oli aamusta asti ihan kuuta kiertävällä radalla, kuten tuomari asiasta totesi. Hyppis oli ihan karmea, ja seuraavalla radalla koira veti niin kierroksille, että kannoin sen pois radalta muutaman esteen jälkeen. Kannatti, vika rata oli taas hyvä, koira pysäsi kontakteillekin ihan hullun hyvin vaikka kierroksia oli! Viimeisellä radalla yksi vienti meni niin pitkäksi että Muksis ehti napata keinun ylösmenon vasemmalta etuviistosta, en ehtinyt kääntää sitä oikealle takaakiertoon. Mutta tosi hyvä tämäkin rata, meidän kriteereillä.
Nollaradalla pari kiemuraa ja putken jälkeen Muksis varmaan kolmisen sekuntia pyöri odottelemassa minua ennen vikaa hyppyä kun jäin niin kauas jälkeen, etenemä jotain vähän alle 4m/s.
Jessi Landenin joka ikinen rata oli tosi kiva mennä ja koiralle reiluja. Siksikin jäi hyvä mieli viikonlopusta.
Huomenna ja ylihuomenna parit kisat Pellossa ja sitten Luostolle musiikkileirikoirailemaan koko poppoo.
---
Raulle helteet ovat olleet hankalia. Se on heräillyt läähättämään ja oppi tulemaan kasteltavaksi iloisesti aiemman vastentahtoisuuden tilalta. Voi mummeliparkaa... Silti yön viileinä hetkinä ovat juoksennelleet Nokon kanssa, hyvä niin. Rau on myös Koirauimala Polskeessa opetellut uimaan, joka on ihanaa! Luonnonvesissä ei vielä uskalla, mutta siellä saa niin hyvää takapään kuntoutusta, että tästä taitaa tulla meidän talviharrastuskin.
Nokko on tihulainen. Helteillä on taatusti osansa asiaan kun energiaa vaan kertyy eikä sitä voi käyttää mihinkään... ...paitsi tuhoamiseen. Kesti aikansa ennen kuin uskoin, ettei kenkiä kannata jättää ulos yhtäaikaa koiran kanssa. Tarkalleen kolmien kenkieni verran aikaa. Lisäksi yksi Veronasta ostettu viuhka on palasteltu, yksi laturin johto, yhdet kuulokkeet... No. Ei auta kuin pitää vaan kaikki aina pois sen näkyviltä. Huoh.
Muuten se on tosi kiva koiranalku. Alkaa olla jo tosi hyvä seuralainen agikisoissa. Yksin kuljettaessa osaa olla hillitysti ja hiljaa, mutta Raun hyrräily saa senkin kierroksille jos ollaan kaikki kolme liikenteessä yhtäaikaa. Nyt ollaan helleaikana harjoiteltu takapään käyttöä alustoille ja odottamista. Tämä on sen verran Muksista kiihkeämpi koira, että korostuu entistä enemmän rauhoittumisen opettaminen. Sisälle se osaa rauhoittua ja vaikka jo agikisoissa seuraa tapahtumia osaa koirien haukkuessa jo tarjota kontaktia. Agilitya ei olla juuri tehty, jäänee vähän viileämmän ajan hommaksi.
Nokko on nyt jo iso koira. Agilityssa vähintään pikkumaksi, saa nähdä kuinka paljon koivet vielä kasvaa. Ehkä parisen senttiä Muksista korkeampi, mutta selvästi enemmän ison koiran oloinen, muutenkin kuin valtavien tassujensa takia. Se on koko kasvuaikansa ollut tosi tasapainoinen ja sievä, ei mitään eritahtista kasvua. Ja hurmaa tuolla ransumaisella rakkikoiraulkonäöllään kaikki. Jännä nähdä millainen siitä tulee isona! Yksi pyrriviiraus ollut: porontalja. Ainoa asia joka on ollut tähän mennessä jännä.
