Oi, syksy!

Syksy vs. agility 100 - 0.

 

  Ps. Eikö näytäkin Muksis ihan sarjakuvahahmolta? :D 

Mitä kertoisin pyrristä?

Pyrri on kummallinen koirarotu, joka kietoo ihmisen kannusvarpaittensa ympärille ja käyttäytyy huonosti. Pyrri pomppii, kiipeilee ja tasapainoilee. Se voi valita kahvilaherkuttelun agiradan kesken, tai päättää, että ilmassa on jotain erilaista jonka vuoksi ei voi tehdä töitä just nyt. Se yrittää hakea huomiota ihan kaikilla tavoilla ihmiseltään, vaikka joutuisikin venyttämään koiralle sopivan käytöksen rajoja. Se istuu usein hartioillasi. Se on sietämättömän söpö, vaikka sillä onkin luppakorvat. Se on myös usein sietämätön, terävä ja hölmö. Bortsuun ei edes kannata verrata, bc:n puuduttav... suoritusvarmuus on ihan jotain muuta verrattuna tähän klovnimaiseen eläimeen. Vakava työkoira pyrri ei ole, koska oma ihminen on työtäkin vakavampi asia.

Mutta pyrri on aivan hirveän hauska. Se heiluttaa häntää tuttujen ihmisten hajuillekin. Riemastuessaan se syleilisi koko maailmaa ja saattaa pussata agireenien vetäjää ihan vaan huvin vuoksi. Sen into tehdä töitä ja tehdä juuri niin kuin sitä ohjataan on aivan uskomaton. Kun sitä komentaa, se istahtaa supernopeasti paikoilleen - kun istumisesta on aina kehuttu... Kun pyrri harrastaa resurssiaggressiota, sen saa lopettamaan sanomalla iloisesti pyrrin nimen. Se on myös aina valmis tulemaan vaikka maailman ääriin ihmisensä kanssa.

Ihan varmasti pyrri ei sovi kaikille. Tuskin sellaista koirarotua on, joka sopii, ja nämä ovat niin kovin persoonallisia otuksia että karsinevat vakavimmat harrastajat (pl. agility, ehkä, tosin lyhytkarvaisilla suuri riski olla pikkumakseja). Minä satuin löytämään sellaisia itselleni sopivia piirteitä tästä paimenesta, joita ehkä olen vähän kaivannut muissa roduissani.

Aloin miettimään tänään, mitä pyrristä sanoisin, siis tuosta omasta, joka nyt nukkuu autuaallisesti iltalenkin ja -ruuan jälkeen lattialla, kun päädyimme Jaanan kanssa jotta sille voisi pentue tulla. Tai siis Jaana toki pentueen kasvattajana päätti, minä komppasin. Muksiksen mahdollinen pentue syntyy minun luona pohjoisessa ensi vuonna, mutta samoja pähkinänsärkijöitä niistä tulee kuin emästään. Minulle tällainen järjestely sopii aivan mainiosti, on ihanaa olla perehtymättä yhteen rotuun niin järjettömän perinpohjaisesti kun on kahteen jo perehtynyt!

Jaanan Casse-Noisettes -kennelin sivut.

Yksi rodun paras puoli on, että tässä rodussa ei ole tabuja. Koirista saa kertoa aivan suoraan, jopa vähän huumorilla liioitellen kaikki huonotkin puolet. Pyrrit eivät ole täydellisiä - kuinka virkistävää!

---

Jos on mitään kyseltävää siis tuosta pikkuapinasta, saa sähköposteilla, osoite löytyy tuolta Kirjoittaja blogin takana -linkistä. Ja jos en vastaa, pistä rohkeasti muistutusta tulemaan, hyvä muisti ei ole vahvin ominaisuuteni.

---

Tromssan agikisat jäivät väliin. :( Oma auto kosahti, eikä helteessä ilmastoimattomalla autolla ajaminen läpi Lapin kuulostanut reilulta koiraa kohtaan. Nyt pitäisi orientoitua katselemaan syksyn kisakalenteria, mutta ihan ensin menen koirien kanssa töiden merkeissä viikoksi Luostolle ja aloittelen työvuoden muutenkin elokuun alkuun.

Eilisistä reeneistä sensijaan on video. (Koira ei oikeasti osaa puomi -käskyä, vaan kiipee -käskyn. :D ) En viitsinyt alkaa miettimään keskeneräisiä keppejä, siksi hieman erikoinen suoritustapa. Ja voi herranjestas kun minä uskoisin "älä jää ihailemaan sitä koiraa" -lauseen vielä tämän elämän aikana!