Aina ylös kiipeää...

Niin. Kellekään muulle koiristani ei olisi koskaan tullut eikä tulisi mieleen tehdä näin. Mutta Muksis onkin omituinen pieni eläin, joka kieltämättä ilostuttaa ja huvittaa eloa enemmän kuin olisin uuden laumanjäsenen osannut ajatella hauskuuttavan.

Huotarin koulutus & kevätkiireitä & juoksu.

Kiire, kiire... Ennen kuin unohdan, kehun että toistaiseksi meille sopivin ulkopuolisen kouluttajan treeni oli viikon takaisen lauantain Pete Huotarin koulutus. Ihan loistava opettaja!

Tehtiin hyppysuoraa, hyppysuoraa jatkettuna L:n malliseksi (Muksis kuulemma seuraa hyvin ohjausta). Tässä esimerkit hyppysuorista.

Putkea niin, että kouluttaja piti koiraa kiinni putken toisessa päässä, minä houkuttelin mahdollisimman kovan vauhdin päälle toisessa päässä. Ja sitten putkeen ihan ite ohjaten. Kuulemma putkien suoritusnopeudessa voi olla hurjiakin eroja, sillä sitä kannattee hetsata nopeammaksi.

Ja tämä ihan mahdottoman hankala ja tosi hyödyllinen kädetön ohjausjuttu. Vitsit tuo Muksis on kiva koira!

Muuten ei mitään kummempaa, Muksis ravaa todella nätisti mun silmiin, remmilenkkejä tehdään ja juoksu alkoi noin viime viikon puolen välin tienoilla. Selvästi on ollut ilmassa jo jonkun aikaa - onneksi ehdittiin tuohon Huotarin koulutukseen, se oli oikeasti älyttömän hyvä!

Katsotaan koska ehtisin taas päivittelemään blogia. Tämä kevään vaihe on niin äärimmäisen (pahanhajuinen ja) ruma, ettei valokuvatakaan tee mieli - tämän postauksen kuvan nappasin tänään, koskakohan olen edes kameraa ulkoiluttanut viimeksi tätä ennen...

Ps. Huhtikuu on kummaa aikaa! Ilmoittauduin näytelmiin ekan kerran - ohhoh - kahdeksaan vuoteen. Erkkarissa nähdään, osaako Muksis kulkea myös neljällä jalalla. Näyttelyt eivät ihan ole ominta alaa, mut kiva nähdä muita samanrotuisia siellä. Apinan kanssa siis harjoittelemaan myös tosi kummia juttuja. (Miten koira opetetaan kulkemaan nenä eteenpäin sivulla..? Jaksaisikohan tän likan kanssa opettaa sen, niin etuliikkeetkin olisivat vähempi kierot kuin seuratessa. :p )

Kymmenen kuukautta: päivän numero on 42.

Muksis on tänään jo 10kk vanha. Emme juhli - paitsi ehkä voisin kuukausilahjaksi laskea huomisen Pete Huotarin koulutuksen.

Ollaan lähinnä remmilenkkeilty, joten mulla ei ole kuvia juurikaan, eikä kerrottavaa. Paitsi se, että remmikäyttäytyminen on parantunut paljon, on pentu sitten yksin tai muiden kanssa lenkillä.

Tokossa olen jumittanut tekemään samoja asioita. Tunnarikapulat lähtivät Syty-festareille töihin (= ovat pyykkipoikia, niillä on kätevää ripustaa asioita ;) ), mutta ei haittaa kun enempi ollaan kuitenkin harjoiteltu noutoa. Seuraavana kait pitäisi ottaa työn alle kunnolla seuraaminen, muut "vanhat" liikkeet etenevät meidän muurahaisenaskelvauhdilla - hitaasti mutta varmasti.

Eilen käytiin agihallilla, tehtiin vaan kepeille syöttöjä (onnistuu hyvällä prosentilla hankalammistakin kulmista, hankalinta on kovin läheltä niin että koira on sisäänmenon ja mun välissä), sekä kolmen hypyn puoliympyrää etenemisenä - ihan uusi juttu, mutta suht kivasti alkoi sujumaan. (Makupala-alustalle karkaaminenkaan ei tuottanut tulosta: Muksis on nopea, mutta avustava käsipari oli vielä nopeampi.)

Ja tadaa! Muksis mitattiin säkämitalla. Se oli juuri ja juuri 42cm oikein ryhdikkäästi seistessään. Jes!

Lapsi jumissa

Tänään Emma kävi hieromassa Muksiksen. Katsoin viimeksi agihallilla, että jotain kummaa on liikunnassa, ja niinpä jumeja olikin.

Polven yläpuolen "pomppulihasten" jumissa olo ei ole mikään yllätys... Mutta himpun verran jopa huolestuin kun symmetrinen jumi oli sekä takareisi- että lantiolihaksissa. Lisäksi toispuoleinen jumi vasemmalla lavan takana, se lienee jostain tärähdyksestä johtuvaa.

Vähän mietittiin, johtuisivatko nekin (pitkähköstä selästä ja) pomppimisesta?

Nyt koitan taas vältellä asioiden liian vakavasti ottamista... ...toisaalta, eihän selkäkuvaa saa viralliseksi vuodenkaan ikäisenä, joten miksei nappaisi sitä jo vähän etukäteen..?