Mitään ei myöskään ole tapahtunut tässä viikon varrella, ei ole ehtinyt ylimääräistä touhuilemaan.
Mutta mukavaa: koirat ovat olleet terveitä niin pitkään, että pääsemme harkkoihin Muksiksen kanssa ensi viikolla!
Yksi Muksis -kuriositeetti: eräänä iltana olimme ylimääräisellä lenkillä kahdestaan, koira irti. Se hakeutui jatkuvasti hukkaan mun jalkojen taakse! Aina välillä toki bongasi jotain mielenkiintoista edessä ja teki omat riehumisensa lumikasojen päälle jne., mutta "tylsinä hetkinä" se mieluiten hakeutui tuonne selkäni taakse. - Joku eriskummallinen viiraus vai liittyykö rodun paimennustapaan tjsp? Tuotahan se on tehnyt monesti poluilla, varsinkin upottavassa hangessa se on varsin fiksua ja polulla ymmärrettävää. Nyt kyseessä oli siis leveämpi kulkuväylä.
Kuvassa Muksiksen mallikas pönötysasento sohvalla. Se luottaa ihan mielettömän paljon selustaansa: nojailee monesti taaksepäin ja jos ei olekaan selän takana mitään niin hups! keikahtaa selälleen siitä kummemmin välittämättä, nousten toki siitä hetimiten ylös. Hassu kakara.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti