Seela emäntänsä sylissä ihmettelemässä maailmaa
Suuri koirapersoona jättää syvän ikävän. Silti on ollut pakko jatkaa eloa - kesätyöt ovat alkaneet varsinaisella hulinalla ja koirahommat myös.
Ensin kävin kuvaamassa toista Tikkiä, joka viimeistään todistaa sen, että nimeä ei kannata antaa jos tahtoo koiran tulevan suurinpiirtein normaaliksi. Myös ihanainen Varjo-mummeli oli kameran edessä.
Sitten viikonloppuna (töiden lisäksi...) talkoilin kevyissä kenttähommissa, eli ihan valokuvaajapestillä omissa (ragittien) kisoissa. Tätä kirjoittaessa vasta toisen päivän kuvat muokattuna täällä.
Tänään tapasin maailman reippaimman, suloisimman ja ihanimman Seela-espves -pennun, ikää hurjat kaksi kuukautta. Onnittelut vaan emännälleen rohkelikosta! :)
Peppi sai kauhiat hepulit kun näki minut, ihana laps. Ja ovat Karma ja Manakin ihquja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti